Kirjoitukset avainsanalla selviytyminen

Kun elelee hektistä ja väsymysrikasta aikaa vauvojen ja pikkulasten kanssa, on yksi selviytymiskeino ehdottomasti ylitse muiden. Nimittäin huumori. Meillä vitsailun ja itselleen nauramisen määrä tuntuu lapsi lapselta kummasti kasvaneen. Ehkä siinä on joku fysiologinen puoli, kun saa välillä nauraen puhkua ja puhaltaa kaiken stressin pihalle.

Ensikosketus vanhemmuuden huumoriin juontaa juurensa esikoisen vauva-aikaan. Etsimme tuolloin miehen kanssa kuumeisesti kadonnutta tuttia melkein kokonaisen päivän. Puolin ja toisin äyskittiin, ja kerkesimme jo käydä ostamassa lähikaupasta uuden, kunnes vanha sitten löytyi yllättäen jääkaapista hedelmäsalaatin vierestä. Tänä päivänäkään kumpikaan ei myönnä sitä sinne laittaneensa, mutta makeat naurut tämä on kyllä saanut jo useampaan otteeseen uudempien kömmähdysten valossa. Milloin jollekin on alkkarit eksyneet vaipan päällisiksi, tai toiselle vaatteet menneet nurinkurin. Tai kun kylmäkaapeista on löytynyt lisää niihin kuulumatonta tavaraa - muun muassa vaippa ja teepaketti. Silti vuosien jälkeenkin tutin hukkareissu löytää tiensä mukaan juttuun.

Ehkä huumorin voima on nimenomaan siinä, että sen avulla pystyy antamaan itselleen anteeksi unohteluja ja muita "epätäydellisen" vanhemmuuden osoituksia. Sen, että huomaa vasta työpäivän päätteeksi, että lapsen jumppavaatteet jäi aamulla kotiin, tai että synttärikakun sokerimassakoriste ei näytäkään oikealta Turtlesilta. Tai kun päätyy puolivahingossa liian näkyväksi osaksi keskenkasvuisten huutokilpaa, tai on liian hidas nappaamaan kikattavan piposokkona juoksevan taaperon ennen kuin vahinko on jo sattunut. Nauru auttaa taatusti jokaisen edellä mainitun yli nopeammin kuin itsensä sättiminen. Asioiden selvittelykin jälkikasvun kanssa sujuu todistetusti paremmin, kun muistaa vähän höllätä ja nähdä sen hauskankin puolen. Arvostaa samalla sitä oivallisen värikästä huumorintajua, joka jo pienillä lapsilla pulpahtelee esiin. 

Uskon, että meillä kylmettyneen tutin tarina toimii eräänlaisena punaisen langan alkupäänä ja siksi siihen huomaamatta palaamme. Se vie meidät pisteeseen, missä hyväksyimme oman erehtyväisyytemme ensi kertaa. Kun ymmärsimme, ettei kaikkea pidä tai saa ottaa vakavasti.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.