Kirjoitukset avainsanalla rakkaustarina

Eletään loppukevättä. Parikymppinen opiskelijanainen on ensimmäistä vuottaan uudella paikkakunnalla ja juuri aloittanut uudessa sivutoimisessa työssä pikaruokalan kassalla. Heti ensimmäisellä viikolla hän pistää merkille vaaleatukkaisen tyypin, joka käy tuon tuostakin kahvittelemassa omistajien ja vanhempien työntekijöiden kanssa. "Tosi mukava mies", nainen kuulee muilta, aivan kuin pienellä vihjailun sävyllä.

Seuraavat puoli vuotta tyyppiä näkyykin yhä vain enemmän, jopa niin paljon, että joskus tämä tuntuu olleen koko työvuoron ajan siinä lähettyvillä. Katsellen. Täyttäen muuten niin hiljaisen illan rennolla rupattelulla, vitsailulla, ehkä pienellä flirtilläkin. Mutta silti niin huomaamattomalla, ettei sitä voi varmaksi sanoa. "Tykkääköhän se?" nainen miettii kerran töissä yhteiselle kaverille. "No tottakai, sehän on jo ihan selvä juttu. Nyt pyydät kahville!" käy suorasanainen kehotus.

Ja niinpä he tapaavat ja kahvittelevat. Treffailevat ihan virallisesti. Perhoset kummankin vatsanpohjaa hervottomasti kutitellen. Öitäkään ei vietetä nukkuen, vaan niiden läpi jutellen. Päivät täyttää ajatus toisesta: "Mitähän se tekee? Toivottavasti myös vähän kaipailee". Ihastus muuttuu rakkaudeksi ja pian yhteiseksi asunnoksi. Heti perään tulevat haaveet perheestä, yhteisestä loppuelämästä ja pienestä pellavapäästä - ehkä useammasta. Olisikohan heidän vuoronsa, kuitenkin jo nyt heti?

Kihlat vaihdetaan omassa olohuoneessa kynttilänvalossa. Uusi elämä tuloillansa. Nyt vuosikymmen myöhemmin, on kahdesta tullut kuusi ja ympyrästä täysi. Ympyrästä, jonka kaaret pitävät sisällään kaikki kultaiset muistot, mutta myös koettelemukset. Tästä on matka yhä eteenpäin, kohti tulevaa. Ei väliä, valitaanko suorin tie vai mutkainen polku. Sillä olemme yhä tässä, aina yhdessä.

Miten teidän tarinanne alkoi?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.