Kirjoitukset avainsanalla päiväkoti

Kun esikoisemme oli kaksivuotias, istuimme ensimmäistä kertaa vanhempien rivistössä kauniissa tunnelmavalaistuksessa. Oli muskarin joulujuhla. Siellä se oma pellavapäinen pumpula sitten kohta jo esiintyi triangelia terhakkaasti kilkautellen, itseään keikutellen ja joukon mukana laulaen. Näyttäen yhtäkkiä niin isolta pojalta. Liikutuin suunnattomasti mieleen juolahtaneesta tapahtumajatkumosta: "Pian se on jo viisivuotias, sitten eskari ja kohta koululainen. Ja apua, sitten se jo tahtoo ajokortin ja muuttaa pois kotoa!"

Mies tuolloin nauroi vain, että eihän se pitkään aikaan ole vielä noin iso. Mutta näin sitä jo vain on ensimmäiset etapit saavutettu, ja poika hyvässä vauhdissa koulutaipaleella. Tänään meillä olikin sitten vuorossa kolmen päiväkotilaisen joulujuhla, missä esikoinen istui meidän isojen puolella tyttöjen ja eskarin ollessa osa iloisia ohjelmanumeroja. Nelivuotias ujostelija oli meille yllätykseksi rohkeasti esiintyjien eturivissä, ja jo ennen kuin lauloi siellä sydämensä kyllyydestä tunsin tutun silmien kuumotuksen. Olin jälleen järkyttynyt, miten aika olikaan lentänyt, mutta samalla niin julmetun ylpeä. Siitä pikkuisesta kääröstä, jota sain joskus pidellä sylissäni. Perhosen toukasta, joka oli kuoriutumassa ja tahtoi heti testata kauniita siipiään. Uskaliaasta tytöstä, joka nyt siinä edessämme heläytteli Pientä lumihiutaletta niin onnellisen näköisenä. Muuttuen yhä vain lähemmäksi isoa tulevaa itseään.

Samalla siinä istuessani tunsin suunnatonta onnea kaikista neljästä lapsestamme, joita elämä kantaa ja kasvattaa, vie yhä vain eteenpäin. Kohti tuntematonta huomista ja aikuisuutta. Olimmepa me vanhemmat siihen valmiita tai emme.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.