Vivian täyttää viiden päivän päästä neljä kuukautta, mutta koska neuvola oli tänään, ajattelin ottaa päivitykseen varaslähdön. Edelleen hän kasvaa veljensä tapaan pituus edellä ja paino tulee hitaasti mutta varmasti jäljessä, mutta siitä huolimatta saatiin siunaus jatkaa täysimetyksellä eikä ainakaan vielä ole tarvetta lisätä kiinteitä mukaan.

Yöt on meillä melko kivuttomia ja hän on kovin tyytyväinen, seurallinen ja hymyileväinen. Kääntyä osaa puolelta toiselle ja uutena taitona koittaa kovasti pungertaa (onko se sana?) istuma-asentoon. Vauva-asennossa ei ole viihtynyt koskaan ja nykyään vielä vähemmän. Kädet löytää tien suuhun ja kuola valuu solkenaan, myös lelukaaren leluista saadaan napattua kiinni ja vietyä suuhun. Vahvasti ollaan yhä vauvakuplassa ja päivittäin ihastelen hänen ihanuutta ja kauneuttaan. 

Esikoinen on ihana isoveli. Hän hoitaa, heijaa sitterissä, laulaa ja pusuttelee, lisäksi pitää myös huolen että isi tai äiti on varmasti huolehtinut siskon tarpeet.
Kuitenkin nyt viimeaikoina olen huomannut pientä mustasukkaisuutta ilmassa. Se saattaa ilmaantua vähän liian kovilla suukoilla "annan vaan pusun...", rutistusta muistuttavilla haleilla tai vähän turhan tahdikkailla pään taputuksilla. Saattaa se ilmetä myös hölmöillä tavoilla hakea huomiota, kiellettyjen asioiden toistamisella ja puhtaasti siskoa "ärsyttämällä". Toisinaan se tulee ulos vain kiukkuna.

Tässä taannoin pojan kiukutellessa jo toista tuntia vauvan itkun säestämänä istutin hänet lopulta alas ja kysyin ärsyttääkö sisko. Yllättäen kiukku hiljeni ja hän vastasi kyllä. Siihen sitten vastasin, että ei se mitään. Se on ihan ymmärrettävää ja että kyllä äitiä ja iskääkin välillä ärsyttää. Onhan se vähän kurjaa, kun se vauva on vielä niin kovin tylsä, kauhean äänekäs ja vie paljon vanhempien huomiota. Kyllä se varmasti toisinaan ärsyttääkin ja se on ihan okei, mutta se muuttuu pian ja ennemmin kuin arvaatkaan saa siskosta ihan leikkikaverin, jolle voit opettaa kaikki kivat leikit joissa olet niin hyvä. Ja se näytti riittävän. Tieto siitä, että on ihan ok ajatella että se rakas sisko on aina välillä vähän vähemmän rakas. Ja että hän on ihan yhtä rakas kun aina ennenkin.

Mutta palatakseni vielä meidän kuopukseen, oli tämän kertaiset mitat 61.8 cm (60) ja 5635 g (5210). Onpa hänelle myös neljän kuukauden aikana muodostunut monenmoista lempinimeäkin, on nutipää, nutiainen, mymmeli, mummeli, tsirpula, tsirppa, vivuska, vivulainen, vivsu, vivu, vipu, nöösi, nunnuka..  Mutta eikös rakkaalla lapsella ole monta nimeä? Onko teillä paljon lempinimiä lapsille? Mitä?

Kommentit (11)

The Realm of Maria

Pieni suloisuus <3 Ihanasti selitit Oliverille tuon kiukkujutun :) Meillä on Islalle vaaaikka mitä lempinimiä Islamonmon ja nöpönen on ehkä suosituimmat, ja todennäköisesti Islan inhokit kun tuosta kasvaa :,D

Elisa

Meidän tytön nimi on Neela ja lempinimiä on neelanen,nellukka,kirppu,mini,nölli ja mitäs vielä :D
Laitoin aiemmin kommenttia että meidän tyttö on myös siro mut hahah eipä oo enää, oli meinaa kasvanut ihan hurjasti! 4kk mitat oli 7020g (5530) ja 63cm (59,7)
Että kyllä meillä ainakin korvike kasvattaa vähän reippaammin :D

Salla seppälä
Liittynyt29.9.2015

En usko että meillä sirous johtuu äidinmaidosta vaan ruumiinrakenteesta:) hurjasti on kyllä teillä kasvettu,hih:)

Reetta

Sulla on ihana blogi ja niin kiva seurata kun lapset meillä aika saman ikäisiä, tosin meillä esikoinen on tyttö 3,5v ja kuopus poika 9kk. Välillä on niin sama meno täällä ruudun toisella puolella, että ei voi kun hymistellä ja nyökytellä teidän kuulumisille :) Meidän pojan nimi on Eliam ja hänellä on myös vino pino lempinimiä, joista käytetyimmät ovat Eltsu, Eltsu Peltsu tai isosiskon sanoin "peetsu peetsu", Velmu kelmu ja "little Irish boy" kun on hieman punertavatukkainen. Siskonsa on Olga, mutta häenstä ei ole jäänyt lempinimiä käyttöön kun ne oli enemmän sellaisia kultamakarooni -tyyppisiä, jotka jäi sinne vauva-aikaan.

Salla seppälä
Liittynyt29.9.2015

On kyllä melko saman ikäisiä! Ja aivan ihana nimi tuo eliam!!:) kiva kuulla että muillakin on tälläistä toisinaan :--D

Vierailija

Hurjaa lukea toisten vauvojen neuvolamittoja :) kun poikani painoi syntyessään jo tuon 5,5kg! :D en ole saanut kokea pikkuvauvoja :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Salla on parikymppinen kahden lapsen äiti ja yhden miehen hääkuumeileva avovaimo. Blogi kertoo millaista on arki kun jäätelö on ainoa ruoka minkä lämpimänä saa syötyä, polvenkorkuinen pyrkii syöstämään vallasta ja itse kärsii jonkinsortin Peter Pan -syndroomasta. Mukaan mahtuu hömppää ja syntejä syviä. Tervetuloa!

Seuraa somessa
Facebook
Instagram

Ota yhteys bloggariin
pikkuollie@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Blog archive

2015
2014

Kategoriat