Vielä viime kesänä olin työtön koti-isä Noljakan perukoilla. Päivät matelivat ja tiedottumuus tulevasta teki olon hieman raskaaksi. Toinen lapsikin ilmoitti tulostaan. Kaipasin arkeen rakennetta ja tulevaisuuteen varmuutta töiden muodossa. Syksyllä sitten tärppäsi ja sain työpaikan Kelalta. Ja kyllä! Nyt pystyin julistamaan ruuhkavuodet virallisesti alkaneiksi. Olimme Ainon kanssa molemmat töissä ja Sulo hoidossa. Päivät alkoivat vieriä kiihtyvällä tahdilla. Tasaista arkea. Ja tiedättekö: tavallaan nautin tästä!

Ruuhkavuosista ei ole tehty montaa laulua eikä kirjaa. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että niitä ei ole ehtinyt kirjoittamaan. Aika on mennyt lapsen hakemiseen hoidosta, marketin hyllyjen välissä pyörimiseen. Sen ison, vähän mauttoman jauhelihakeittokattilallisen keittämiseen ja tiskikoneen tyhjentämiseen. Ja tietysti jälkikasvun kanssa legoilla rakentamiseen ja samojen satukirjojen lukemiseen uudelleen ja uudelleen.

Samalla tietysti romantiikka on sitä että toinen antaa pusun ennen nukkumaanmenoa. On osattava arvostaa sitä hetkeä kun saat rauhassa tyhjentää tiskikonetta tai viedä roskat. Oma aika on puoli tuntia Netflixiä sohvan nurkassa kun muut jo nukkuvat. Kun luomet alkavat luppasta, on pakko itsekin painua pehkuihin. Ja ihan tyytyväisenä: tämäkin päivä oli työntäyteinen mutta onnistunut. Kun ei jää liikaa aikaa miettiä, ei myöskään ehdi murehdia. Ja pitää muistaa olla itselleen armollinen.

Maaliskuussa arki taas mullistuu, sillä olemme saamassa Sulolle pikkusisaruksen. Tämän kaverin odotusaika on kulunut kuin huomaamatta. Ehkäpä koko hommaan havahtuu kunnolla vasta kun synnytyksen hetki on käsillä. Arjen palapeliin tulee yksi iso pala lisää, mutta varmasti hänkin siitä paikkansa löytää. Ja voimme viettää yhdessä onnellista arkea, me kaikki neljä.

PS: vaikka ruuhkavuosista ei ole kirjoitettu paljonkaan lauluja tai kirjoja, blogeja on kuitenkin kohtuullinen määrä. Tässä muutama esimerkki:

http://elamaonherkkua.blogspot.fi/2016/11/ruuhkavuodet.html

http://www.ruuhkavuodet.net/

http://blogit.dna.fi/dna-blogi/2016/08/29/ruuhkavuodet-joskus-vahempikin...

 

Kommentit (2)

Vierailija

Jännä nähdä, saatteko tytön vai pojan. Veikkaan tyttöä, vaikka eihän sillä väliä :) Kahden pojankin kanssa olis varmasti mukavaa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

#Noljakanfaija on nuorehko koti-isä Joensuun Noljakan lähiöstä. Ensimmäisen lapsen tulo saa arkisetkin asiat näyttäytymään uudessa valossa. Sulo-vauva kasvaa ja kehittyy. Yhdessä harrastetaan, opitaan uutta ja mietitään vanhemmuutta. Myös pilke silmäkulmassa.

Teemat

Blogiarkisto

2016

Kategoriat

Instagram