Viime viikolla oli jälleen kerran äitiyspoliklikalla käymisen vuoro sillä vauvan kasvua, sekä istukan toimivuutta piti kontrolloida. Raskausviikkoja oli tuolloin kasassa 28+3 ja jos totta puhutaan niin eniten odotin sitä, että näkisin taas vauvan ultrassa sillä itse en jotenkin osaa ihan järjettömästi stressata vaikka lääkärit ovatkin kehoittaneet ottamaan rauhassa ja muutamat merkinnät omakannassa ovat saaneet miettimään että pitääkö huolestua. Onneksi Suomen terveydenhuolto on kumminkin hyvää ja luotan, että raskauden aikana tutkitaan ja kontrolloidaan juuri niin paljon kuin tarve on ja uskon että minulle kyllä sanotaan heti jos jotain todella hälyttävää ilmenee.

Tällä kerralla lääkäri olikin vain pari minuuttia myöhässä vaikka olin jo valmistautunut pidempään odotukseen edellisten kertojen perusteella. Oli kumminkin miellyttävä yllätys, että kerrankin lääkäri oli ajoissa vaikka mihinkäs minulla olisi kiire ollutkaan. Paikalla oli tällä kertaa niin sanotusti vain lääkäri, sekä yksi kandiopiskelija ja tämäkin oli välillä ihan kiva yllätys sillä olin jo kerennyt tottua siihen että huoneessa olisi näiden kahden lisäksi vielä ainakin kätilö ja parhaimmillaan lisäksi vielä muutama lisäopiskelijakin. Minulla ei toki ole mitään opiskelijoita vastaan, mitenkäs he muuten oppisivat kuin käytännön harjoittelulla mutta kiva silti välillä kun huone ei ole täynnä porukkaa...

Ihan ensin aloitettiin jälleen kerran juttelemalla siitä, miten olen voinut ja tottakai kerroin selkäkivuista, supisteluista ja kaikista muista inhottavista raskausvaivoista jotka ovat päättäneet olla riesanani. Aikaisemminhan jokainen tapaamani lääkäri on ollut sitä mieltä, että ehdottomasti saan käynnistyksen hyvissä ajoin jottei käy taas niin että selkäni pettäisi enkä pääsisi enää kävelemään. Varsinkin kun pieniä lapsia on kotona neljä kappaletta ja mies tekee vuorotyötä jossa hän saattaa joutua jopa todella pitkälle ajamaan, niinkuin esimerkiksi kerran mies ajoin nin 5,5 tunnin ajomatkan päähän. Tällainen tilanne jos sattuisi silloin kun olen lasten kanssa yksin kotona ja selkä pettäisi niin olisin suoraan sanottuna aikamoisessa pulassa. Onnekseni pojat ovat päiväkodissa arkipäivät ja mies on saanut nyt toistaiseksi kaikki viikonloput vapaaksi, mutta se ei silti poista pelkoa siitä että jos selkä pettää kun miehellä on yöviikko.
Tämä lääkäripä ei kumminkaan ollut enää yhtään samaa mieltä merkinnöistä jotka tietoihini oli jo laitettu, niinkuin esimerkiksi että minulle varattaisiin aika noin raskausviikolla 36-37 jossa sovittaisiin käynnistyksestä. Lääkäri oli sitä mieltä, että edellinenkin käynnistys oli turha sillä olisin voinut pärjätä spontaaniin synnytyksen käynnistymiseen saakka sairaalassa vuodelevossa kipulääkkeiden voimin ja elimistöä ei näin ollen olisi tarvinnut pakottaa synnyttämään viikolla 38+5. Itse taasen olen sitä mieltä, että varmasti lääkärit ovat punninneet sekä plussat, että miinukset käynnistyksen suhteen tuolloinkin ja todenneet että viikon makaamisen ja kipulääkkeiden syönnin jälkeen on vauvalle ja minulle parempi käynnistää synnytys.

Lääkäri oli myös sitä mieltä, ettei tätä raskautta tosiaankaan keskeytetä käynnistykseen ja että käynnistys olisi ihan turha kun elimistöni on ohjelmoitu synnyttämään raskausviikolla 42+0 jolloin kolme ensimmäistä synnytystä ovat käynnistyneet spontaanisti. Olisi kuulemma turha puuttua elimistön biologiseen aikatauluun synnytyksen suhteen vaikka riskit olisivatkin pienet uudelleensynnyttäjällä. Ehdottomasti ymmärrän, että ensisijaisesti ajatellaan vauvaa, mutta jotenkin tuntuu kummalta että yhden lääkärin sana voisi kävellä kaikkien tähän saakka tapaamieni lääkäreiden sanomisien yli ja että vahvojen kipulääkkeiden syöminen pitkän aikaa mukamas olisi parempi kuin käynnistys. Sain kyllä lääkärin lupaamaan että pääsen edelleen keskustelemaan käynnistyksestä, mutta hän tästä huolimatta laittoi myös tietoihini merkinnän että minulle on kerrottu ettei synnytystä olla käynnistämässä ennen laskettua aikaa ellei vauvalla ole vaaraa.

Keskustelun jälkeen katsottiin vihdoin ultralla vauvan vointia. Vauvan kasvu oli kuulemma todella hyvin kirinyt kiinni edellisellä kerralla ilmenneen pienuuden ja vauvan painoarvio olikin tuolla kerralla jo 1321g, eli tällä hetkellä vauva kasvaa täysin käyrien mukaisesti. Lapsivettäkin oli saman verran kuin edellisellä kerralla, eli sen lisääntymisestä ei tarvitsisi olla enää huolissaan ja istukkakin oli täysin kunnossa. Näiden tietojen perusteella lääkäri olikin sitä mieltä, että loppuraskauden aikana ei tarvittaisi enempää kontrolleja ja postissa tulisi jossain vaiheessa aika keskustelemaan käynnistyksestä kun sitä itsepintaisesti vaadin.

Kohdunkaula oli jo ihan pienesti lyhentynyt ja se oli tällä kertaa viime kertaisen 6,7cm sijaan enää "vain" 5cm pitkä. Kohdunsuukin oli jo alkanut hieman aukeamaan ja se oli yhdelle sormelle auki. Mitään merkkejä ei kumminkaan ollut vielä havaittavissa siitä, että synnyttäisin yhtään aiemmin kuin aikaisemminkaan mutta ainakin jotain edistystä on tapahtunut supisteluiden ansiosta.

Pari päivää tämän käynnin jälkeen tulikin jo postissa aika äitiyspoliklinikalle ja se olisi toukokuun puolessa välissä kun raskausviikkoja on kasassa 37+3. Silloin olen taas hieman fiksumpi käynnistyksen suhteen.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

27-vuotias neljän pojan raskaana oleva äiti kirjoittaa arjestaan ja ajatuksistaan. Arkeen kuuluu 02/2010, 12/2011, 06/2013, 06/2015 syntyneet pojat ja viidennen lapsen laskettu aika on 06/2017. Yhdellä lapsista on ADD ja yhdellä pojallamme epäillään dyspraksiaa, joten hyvin paljon aikaa kuluu tutkimuksissa sekä tukitoimia opetellessa. Lisäksi perheeseen kuuluu yksi koira jonka kanssa harrastaminen on koko perheen yhteinen juttu.

Yhteyden minuun saa sähköpostitse: mhaavisto1@gmail.com

Teemat

Blogiarkisto

Instagram