"Olen pitänyt lasta kädestä, pitänyt sylissä. Olen puhunut rauhoittavilla lauseilla ja vannottanut ettei ole mitään hätää. Olen keinuttanut sylissä kipeää lasta. Olen lähtemisen hetkellä vilkuttanut rohkeana ja suoraselkäisenä ikkunoiden ja ovien takaa. Suljetun oven takana olen itkenyt suolaisia kyyneliä ja antanut niiden uurtaa poskilleni syvät purot. Olen niellyt nikotellen rinnassa puristavan pelon. Olen ryhdistäytynyt ja puistellut päältäni surun sadoiksi siruiksi sairaalan käytäville.  Minusta on tullut taistelijan vanhempi. Elämän henkivartija. 

Olen vakuuttavasti vannottanut ettei ole mitään hätää. 

Muistan sen hetken kun painoin kotioven kiinni perässäni. Muistan sairaalan pitkät käytävät. Muistan kun maailmamme kutistui huoneen kokoiseksi, ja sen rajat olivat vain kolmella harppauksella laskettavissa. Oven ulkopuolella maailma jatkoi menoaan, meidän maailmastamme irrallaan.

Vannotin  vakuuttavasti ettei ole mitään hätää. Meillä kummallakaan.

-Ja kuitenkin olin pelosta suunniltani."

 

(Tämä teksti sai alkunsa erään Taistelijan äidin kertomuksesta. Kiitos <3 )

 

Tänään 15.02.2017 vietetään kansainvälistä lasten syövän päivää.  Käy lukemassa lisää tietoa ja osallistu Syöpä on kova liiga. Tarjoa erätauko. -kampanjaan. Minä osallistuin. Osallistu sinäkin. <3

 

Ps. Käy myös kurkkaamassa Faceboook ja Instagram tilini. Saa tykätä ja seurata. Pitäisin siitä paljon <3

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Tässä blogiaan pitää 38-vuotias suurperheen (5+2) äiti. Tunnen paljon asioita sydämelläni ja jäsennän ajatuksiani kirjoittamalla ne tänne kaikkien luettaviksi. Kirjoitan suurperheen arjesta, elämänmakuisista asioista ja sen mukanaan tuomista fiiiksistä. Annetaan elämän maistua. Sen kaikissa väreissä.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Blogiarkisto

2016

Kategoriat

Instagram