Myönnän. Ennen ajanlaskumme alkua, noin puolitoista auringon kiertoa sitten, vannoin kovaan ääneen, että "meillähän ei lapsi tule määräämään asioista!" Olin ihan aikuisten oikeesti sitä mieltä, että minä, ja vain minä (ja ehkä jossain harvoissa tilanteissa mies) on se, joka päättää meidän perheen pelisäännöistä. Saatoin jopa paheksuen katsoa äitejä, jotka minun mielestäni liian lepsuin perustein, aivan ilman järkiperäistä syytä, antoivat lapsillensa periksi vaikkapa niinkin perustavaa laatua olevissa asioissa kuin vaatetus.

Myönnän. Olin jo silloin täydellisen sokea omalle toiminnalleni. Minä, jonka kanssa koirakin sai päättää mitä kautta kotiin kierretään. Minä, joka vain hymyilin typerästi, että "onpas se söpö, kun se vaan vaatii että mennään tuolta mutaisen pellon kautta."

Myönnän. Nykyään yksi kasvatusperiaatteistani on "Valitse taistelusi". Ei "Oppiipahan oleen" niinkuin vielä maha pystyssä toitotin. Ei hitsi miten noloo. (Ei kyllä eka eikä vika kerta, että kai tässä voi vaan hymyillä kauniisti ja toivoa ettei kukaan muista.)

(Nämä taisteluni eivät sitten millään tavalla viittaa mihinkään Mein Kampf-ideologiaan, vaikka nimeltä mainitsematon ainoa veljeni onkin sitä mieltä että meidän kasvatustapa on hieman natsimpi kuin heidän hippimäinen kasvatustyylinsä. Emme hänen vaimonsa kanssa ihan ymmärtäneet mistä hän puhui.)

Viimeksi olen valinnut taisteluni sunnuntaina (miehen puolesta, joka sekin on kasvatusperiaatteena ihan suoraan jostain oppikirjasta) kun Juhis oli lähdössä Sipun kanssa kauppaan. Tyttäreni ei ollut lainkaan samaa mieltä autovalinnasta vaan karkasi isin auton ovelle, raivokkaasti tempoen oven kahvaa ja suuret krokotiilin kyyneleet suorastaan tursuen kyynelkanavista kun isi yritti istuttaa häntä toisen auton istuimeen. Minä sitten vuoden äiti-palkintoa tavoitellen kysyin ihan ääneen, että eiks sit kannattais vaan mennä toisella autolla. Juhis yritti siinä vielä ripustautua hyvään kasvatukseen toteamalla, että eihän meillä kyllä lapsen pitäisi päättää siitä millä autolla ajetaan, mutta...

Se mutta katkaisi kamelin selän ja typy päätyi haluamaansa autoon istumaan, leveä hymy huulillaan. Jos hän osaisi puhua, olisi saattanut sanoa että "lällällää". Nyt ilme sanoi: Sipu 1 - vanhemmat 0.

Miten musta tuntuu, että joudun nielemään omia kasvatusperiaatteitani kunnes kurkku turpoaa ja myönnän, että lapsi se on, joka minua kasvattaa eikä suinkaan toisinpäin.

(Ai niin, pitiks tänne loppuun laittaa jotain infoo siitä mitä tolla tättähäärällä on kuvissa päällä? Kiinnostaaks se ketään?)

Takki - Gap (kiitos Maarit kummi)

Paita - Primark

Housut - Next

Kengät - Primark
 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Mirvan Menomatkat 500mg
Käytetään säännöllisesti matkakuumeen aiheuttamiin oireisiin. Vaikuttava aine: vinkit lapsen kanssa matkustamiseen. Sis. parhaat kohteet, kokemukset ja katasrofit.
Saattaa aiheuttaa yliherkkyyttä lomasuunnitteluun, vakavaa haaveilua sekä yliaktiivista pakkausintoa.
Oireiden pitkittyessä lue lisää ja varaa matka.

Seuraavaksi helteinen postaussarja Kroatian saarilta. Tulossa myös Torrevieja ja Kööpenhamina. Stay tuned!

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

 

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram