Tänään mun puhelin soi keskellä päivää ja valmistauduin jo kylmällä äänensävyllä vastaamaan puhelinmyyjälle, että "joo, kiitos vaan mutta en halua mitään ilmaista lehteä, josta pitää maksaa. En vaikka olis kuinka hyvä tarjous ja sais ilmaiset sukkahousut ja puolikkaan risteilyn kaupan päälle." Mutta sieltäpä soittikin pirteän kuuloinen naisihminen, joka kertoi että "Olitte hakeneet Päiväkoti A:han ja sitten B:hen ja sitten kolmantena vaihtoehtona meille. Että tervetuloa!" Miks mua vähän nolotti, että se oli viimeinen vaihtis? Teki mieli alkaa höpöttään, että "ihan hyvä päiväkoti tekin varmasti olette, että ei mulla niinku sillain mitään erityistä preferenssiä ja ihan mielelläni me teille, oli oikeestaan vahinko että meni siihen järjestykseen..." Onneks sain pidettyä suuni supussa. Sain pidettyä kulissia edes seminormaalista vanhemmasta yllä. Ehkä jopa kolmanteen lauseeseen asti. Sitten oli peli jo menetetty.

Se täti (varmaan mua nuorempi) pyysi meitä täyttämään sellaisen lomakkeen. No, mäpä sitten heti innokkaana tyttönä (yhä edelleen, se "täti" oli varmaan nuorempi ku tää "tyttö". Ei mitään itsehuijausta.) etsin sen "Lapsi kotioloissa"-lipareen ja aloin tavata sitä. Ei hyvää päivää mihin kaikkiin kysymyksiin sitä pitää osata vastata!

"Mitä ajatuksia ja tunteita teillä on lapsenne päivähoidon aloittamisesta?" -Ei varmaan kannata olla ihan niin hysteerinen ja kyynelehtivä ku miltä ihan oikeasti tuntuu?

"Mitä lapsenne ajattelee päivähoidon aloittamisesta? Mitä lapsenne odottaa päivähoidolta?" -Öö, tota. Pitääks tähän kirjottaa ihan kirjaimellisesti se mitä toi sanoo? Goligoligoli, tätä! Vai pitäiskö ihan vaan piruuttaan kirjoittaa esim: "S asettaa prioroteetikseen kognitiivisten taitojen kehittymisen sekä sosiaalisen lähipiirinsä laajenemisen. Tavoitteena on myös fyysisen kehityksen edistäminen." Ei hyvää päivää...

"Miten kuvailette lastanne?" -Paljon, yleensä kännykällä, mutta välillä myös ihan kameralla. Pitää olla nopea. Ja kärsivällinen. Ennen kaikkea kärsivällinen.

Ja paljon muuta. Vaikka huonon huumorin ystävä minussa joutuu tosissaan pinnistelemään, ettei ihan oikeasti kaiva tähän lomakkeeseen ihan kaikkia mahdollisia puujalkavitsejä (Pitää säästää ekaan vanhempainiltaan, tehdä heti vaikutus) niin toisaalta olen myös ihan fiiliksissä siitä, että joku asiaan kouluttautunut pedagogi tulee edes jollain tasolla perehtymään meidän lapseen ja valmistautuu varmasti jo heti tuon ensimmäisen puhelun jälkeen ohjaamaan tätä aavistuksen kujalla olevaa äitiä oikeaan suuntaan. Mä näen tässä paljon mahdollisuuksia. Voi kunpa saataisiin hyvä (ja pitkäpinnainen) oma hoitaja. Huonon huumorin ystävä. Tai ainakin sellainen joka osaa hyvin esittää huvittunutta.

S siis aloittaa päiväkotiuransa elokuussa. Hitto, että jännittää nyt jo. Se tulee olemaan iso muutos. Mitenköhän mä sopeudun? Eiku... Kertokaas viisaammat mulle mitä mun pitää niiltä kysyä ja miten mä varmistan, että kaikki alkaa mahdollisimman smoothisti? Mitä mokia kannattaa välttää, mitä ottaa huomioon. Ja ennen kaikkea, miten mä varmistan etten oo soittamassa joka tunti sinne, että miten se mun sydänkäpynen voi?

Kommentit (10)

Pulina Elli

Kiitos tästä kirjoituksesta. Kun omat lapseni olivat pieniä (20v. sitten), en osannut vastata kaikkiin kysymyksiin, vaikka sentään toimin jo silloin päivähoito-alalla. Nyt olen yksi niistä, jotka suunnittelevat, mitä vanhemmilta lomakkeiden avulla kysytään. Siksipä onkin mielenkiitoista lukea tälläistä ja myös kuulla kommentteja muilta.

Vierailija

Meillä esikoinen menee "VIHDOIN" osa-aika hoitoon syksyllä, sillä tarkoituksena palailla vuodenvaihteessa töihin kuopuksen jälkeen. Esikoinen jo 3v.8kk syksyllä joten sitä en murehdi yhtään, mutta kuopus vasta reilun vuoden vuodenvaihteessa niin se vähän surettaa. Pelottaa äitinä laittaa "niin pieni" muiden vastuulle, mikä siinäänsä on järjetön pelko ;)...se on vaan omien korvien välissä, ettei haluis lasten olevan "niin isoja" ettei minua, äitiä ihan välttämättä tarvita hoitamaan kaikkea mahdollista. Myös tammi-helmikuu ajankohtana mietityttää...onkohan siinä mitään järkee. Perjaatteessa voisin olla kotona vielä vuoden, mutta nyt jo 4v. työelämästä pois, niin täytyy myöntää että kaipailen ihanaa (vaikka hektistä) työtäni ja niitä "aikuisten juttuja" ;). Tsemppiä kaikille, näitä asioita pohtiville :)!

Mirvan Menomatkat
Liittynyt4.2.2016

Just tänään puhuivat Suomi Popilla siitä kuinka Annin äiti oli sanonut ettei huoli omasta lapsesta koskaan lakkaa. Ei edes kun muuttavat pois kotoa. Että turha kait meidän on odottaa, että lapsi olisi "tarpeeksi vanha" johonkin. Ei se sit kai koskaan ole. Mitenköhän mä tänkin kanssa opin elämään? (Voin muuten kertoa, että töihin paluu on ollut kyllä ihan huippujuttu! Omaa aikaa, you know ;) )

Lapsiperheen arkirealismia
Liittynyt3.11.2015

Eka bongasin ton Puh-karhun ja sit luin tekstin. :)

Meilläkin minä palasin 2 kk:tta sitten töihin ja aviomies jäi koti-isiksi elokuuhun saakka, jolloin lapset aloittavat päivähoidossa. Meillä haettiin molemmille paikat yksityisestä päiväkodista, missä Tyyppi ehti puolisen vuotta olla ennenkuin jäi kotiin äidin ja pikkusiskon kanssa. Töihinpaluu on kyllä itselle tehnyt enemmän, kuin hyvää ja isikin viihtyy kotona lasten kanssa. Vähän niinkuin samalla elämäntilanteella siis elellää täälläkin.

Mirvan Menomatkat
Liittynyt4.2.2016

:) Puh- karhu on tällä hetkellä aika pop.

Aikalailla samanlainen tilanne teillä siis :) Tää on kyllä kaikille osapuolille hyvä pehmeä lasku. Kaikki saa jotain uutta ja jotain tuttua ja turvallista säilyy. Win-win situaatio siis.

Miisu

Onnea päivähoitopaikan johdosta! En voi väittää, ettei hoidon aloittaminen olisi tuntunut missään. Itseään ei varsinaisesti tunne vuoden äidiksi niinä hetkinä, kun housunlahkeeseen tarrautunut pienokainen täytyy jotenkin ravistella irti töihin ehtiäkseen. Meillä toimi alkuaikoina paremmin, jos mies vei lapsen aamulla, tämä kun ei suhtautunut erotilanteeseen yhtä tunteikkaasti kuin minä ja viilipyttymäisyys rauhoitti lastakin. Lapsi tottuu kuitenkin päiväkotiarkeen pian ja henkilökunta tukee kaikin tavoin, jotta totutteluvaihe sujuisi pehmeästi.
Nuo lomakkeen kysymykset ovat kieltämättä hassuja ihan pienille 😄. Odotapas kun pääsette ensimmäiseen kasvatuskeskusteluun, päiväkotiversioon kehityskeskustelusta!

Mirvan Menomatkat
Liittynyt4.2.2016

Voi Miisu! Mä niin nään itseni tuossa samassa tilanteessa! Jos mä ihan romahdan niin delegoin sujuvasti viemisen miehelle. Miten ne osaakin olla sellaisia viilipyttyjä? (Sinänsä muuten hassu sanonta. Mistäköhän sekin tulee?)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Itseironinen ja avoimen avuton blogi niistä elämän matkoista, joihin päättää hypätä. Hypyn voi suunnitella, mutta lopputulos ei koskaan se mitä luulit!

Welcome aboard!

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

 

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015

Kategoriat

Instagram