No miksi? Voin kertoa, että ihan muutamana aamuna olen tämän kysymyksen joutunut itselleni esittämään melko painokkain sanoin. Miksi ihmeessä haluat lähteä nenä huurussa polkemaan vajaan 20 kilometrin päähän, reppu selässä ja muita oman elämänsä Armstrongeja pyöräteille väistelemään? Miksi ihmeessä valitset lämpimän ja kuivan auton sijaan kaatosateessa ja kuravellissä polkemisen? (Oikeesti, en mä aja sateessa ku ihan vahingossa. Prinsessa-syndrooma, you know)

Kesäiseen pyöräilymaniaan on muutama syy. Osan olen valinnut itse, osaan ovat vaikuttaneet muiden tekemiset.

Ihan ensinnä haluaisin tuoda esille sen tervehenkisen ja ällöttävän naistenlehtimäisen syyn eli "Ah,kun se on niin virkistävää ja terveellistä ja kaikkee muuta ihanaa!" Onhan se oikeesti aika piristävää hypätä pyörän selkään kun lämpömittari näyttää hätäsesti plussaa ja sormet kankeana vaihtelet vaihteita. Ja aivan sama mitä sulla on päällä, niin ensin on kylmä ja kahden kilometrin jälkeen on kuuma. Että sellasta pikku stripteasea on aina matkaohjelmassa.

Oikeasti yksi tärkein syy on ajan säästäminen. Ystävämme HSL on kaikessa viisaudessaan (ja jos et tätä tajua lukea yltiösarkastisella äänenpainolla niin et ole koskaan kulkenut pk-seudulla bussilla esim Vantaalta Espooseen) suunnitellut julkisen liikenteen niin järkevästi, että kaikki nopeat tiet vievät vain Helsinkiin. Niinpä työmatkani poikki kauniiden maisemien kulkisi kolmella eri bussilla (joista vähintäänkin yksi olisi aina myöhässä, sotkien koko loppumatkan aikataulun jättäen minut johonkin Espoon periferiaan odottamaan seuraavaa bussia joka tulee ehkä tunnin päästä) ja veisi aikataulun mukaan noin 78 minuuttia. Että siinä kun pohdin, että hyppäänkö Paavo Polkupyörän selkään ja huristan töihin 50 minuutissa niin ei tarvii sit kuitenkaan ihan kauheen kauaa miettiä.

Sitäpaitsi aikaa säästyy myös siinä, että päivän urheilut tulee hoidettua samalla. Ei tarvii enää illalla lapsen mentyä nukkumaan hypätä stepperin selkään tai hurauttaa salille juoksumatolla kipittelemään. 35km hiki päässä työmatkakilpailua, eiku -pyöräilyä pitää huolen kuntoilusta. Tosin treeni on aika alaraajapainotteista, niin pitää muistaa nostella ahkerasti sitä ihmiskahvakuulaa sitten kotona. Ettei tule käänteistä salipentti-syndroomaa (tällä viittaan miehiin, jotka skippaavat salilla aina sen jalkapäivän).

Mutta mitä ihmettä mä teen sitten syksyllä, kun taivaalta alkaa sataan ämmiä ja äkeitä ja mun on pakko hypätä auton rattiin? Jotenkin on vähän sellanen fiilis, ettei verenpaineelle tee yhtään hyvää istua tuolla ruuhkassa aamuin illoin. Voiskohan sitä ehdottaa pomolle etätöitä? Jostain lämpimästä? Joo! Varaan heti ajan palaveriin...

 

P.S. Instassa voit seurata kuinka työmatkapyöräilyni etenee ja mihin lukemiin kilsamittarini yltää. Ja joo, siinä lukee kn. Kirotusvihre. En jaksanut korjata.

Kommentit (2)

Ellukka

On ollut ihanaa lukea blogiasi<3 kumpa olisin yhtä reipas kuin sinä.. Töihin on matkaa vain vajaat 12km. Voi voi minua😐

Mirvan Menomatkat
Liittynyt4.2.2016

Noh noh Ellukka. Äläs turhaan piiskaa itseäs liikoja. Ei se reippaus aina minustakaan tirsku kun hampaat irvessä poljen menemään. Kun aina ei ole muutakaan vaihtoehtoa, niin pakko on hyvä motivaattori. Ehkä sä keksit jonkun muun reippauden kohteen? Suklaan syönti on kans melko reipasta, vai mitä? (Käsi kävi salamana karkkikätköllä...)

Ja kiitos kehuista. Ne lämmittävät aina.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Itseironinen ja avoimen avuton blogi niistä elämän matkoista, joihin päättää hypätä. Hypyn voi suunnitella, mutta lopputulos ei koskaan se mitä luulit!

Welcome aboard!

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

 

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015

Kategoriat

Instagram