Lupasin tuossa kypärä-postauksessani palata tähän pyöräkärry-asiaan kunhan siitä on jotain kokemusta. No nyt on! Ihan siis huimalta 11 kilometrin matkalta! Eli voin sanoa olevani ihan veteraani tässä asiassa ja jakaa kiistämätöntä faktaa pyöräkärryn hyvistä ja huonoista puolista. Eiku...

Mutta en vaan malta odottaa kauempaa, kun olen niin fiiliksissä tästä jutusta! On niin superhypermahtavaa päästä taas piiiitkän tauon jälkeen pyöräilemään. Vielä muutama vuosi takaperin vetelin 1000-2000 kilometriä kaudessa ja pakarat pinkeenä ja pohkeet teräksenä sellainen 17,5 kilometrin työmatka ei tuntunut missään. (Paitsi jos tuli lunta tai jäätävää tihkua. Joo. Silloin en kyllä ajanut vaan jäin odottelemaan sitä hyvää pyöräilykeliä. Prinsessa mikä prinsessa.) No, sitten tuli raskaus ja maha joiden jälkeen tuli (ihan niinku biologian kirjatkin kertoo) tuo miniatyyri-ihminen. Pyörä jäi talliin. Mulla kun on pyörässä lukkopolkimet ja jaloissa ainoastaan "täysillä"-vaihde niin en suoraan sanottuna uskaltanut päästää itseäni pyöränsarviin.

Tämä onkin tuon pyöräkärryn kanssa se vaikein asia. Kun pitää mennä maltilla, ennakoida paremmin ja ennen kaikkea hahmottaa koko ajan se, että tuo peräkärry-osasto (siis se pyöränkärry, ei mun takapuoli) on jonnin verran leveempi kun se pyörän tanko eli siis ihan kaikista pienistä koloista ei enää pääsekään sujahtamaan niinkuin Taikaviitta ikään. Että jää kiinni. Ja jumiin. Ja sit nolottaa.

Kun on tuo typykkä kyydissä, niin on kyllä vaistomaisesti varovaisempi. Katsoo kunnolla risteyksissä. Näyttää selvemmin merkkiä siitä mihin on kääntymässä. (Ihan sillain koko käsivarrella viittoo eikä vaan vilkaise ja oleta että takaa tuleva auto tajuaa siitä nanosekunnin kestävästä pään nyökkäyksestä, että nyt olet puikahtamassa sen eestä oikealle.) Ja että ajaa hieman rauhallisemmin. Myös niistä töyssyistä. Ja kuralätäköt pitää nyt jatkossa sitten kyllä väistää. Ei riitä, että nostaa jalat ylös (tai eihän niitä aina edes saa ylös, jos unohtaa irroittaa lukot just sillä kriittisellä hetkellä. Kokemusta on ihan muutamalta kerralta.) vaan pitää joko hiljentää tai kiertää.

S tuntui myös nauttivan kyydissä. Aina kun uskalsin, vilkaisin taakseni ja siellä se nökötti ja katseli sivuikkunasta ulos. Välillä yritti jotain mulle jutellakin, mutta en tuulen tuiverrukselta ihan saanut selvää mitä se sanoi. Ei tuntunut typykkää myöskään vauhti haittaavan ja kypäränkin antoi olla päässä suht hyvin. Saas nähdä miten jatkossa innostuu kärryn esille ottamisesta. Josko rakastuis siihen yhtä palavasti kuin tuohon rintareppuun, johon kinuaa jatkuvasti. Olis se kyllä aikamoinen win-win situaatio. Sais tää mammakin taas kunnon kohilleen ja farkkujen takaosaan muutakin täytettä kuin satunnaiset nenäliinat.

Meidän kärryt löytyivät XXL-kaupasta hyvästä alesta (jota nyt ei sitten tietenkään enään ole). Kannattaa kyttäillä, vertailla ja iskeä kiinni heti kun sopivat löytyvät. Nämä meidän Burleyn HoneyBee trailerit toimivat myös kävelyrattaina eli niissä on työntöaisa ja etupyörä. Ensin ajattelin ettei niillä mitään tee, mutta sitten joku vinkkasi että on ihan mahtava ominaisuus esim. rannalla. Pyörä jää kauemmas parkkiin, mutta kärryissä kulkee rantaan asti kaikki tavarat ja typykkä voi niissä ottaa vaikka päikkärit äidin nautiskellessa Suomen helteisistä kesäpäivistä (joita ON siis tulossa kun olen sellaisen tilauksen laittanut menemään). Vaunuihin mahtuu muuten kaksi muksua eli jos kaipaat tehotreeniä, niin pyydä naapurin tirppanakin lisäpainoksi. Tai sitten oman lapsesi seuraksi. Miten vain haluat asian nähdä. Voin kyllä vakuuttaa, että kyllä se yksikin 10-kiloinen natiainen ihan kivasti tuntuu siellä reisissä. Varsinkin märkien hiekkateiden ylämäissä. Tehokasta.

Kärryn kanssa ajaminen oli kuitenkin paljon kevyempää kuin ajattelin. Tasaisella ja asfaltilla rullaa kivasti ja matka tuntuu taittuvan vihellellen. Vaikka sitä sivusuuntaista ulottuvuutta pitääkin ajatella varsinkin alussa kovin aktiivisesti, niin ei se nyt mikään ylileveä kuljetus ole. Melko hyvin sillä pääsi myös keskellä tietä haahuilevien eläkeläispariskuntien ohi (olivat niin söpösti käsikynkässä etten hennonnut huudella kauheasti) ja näppärästi se kääntyy vaikka sen 180 astettakin ilman että pitää hypätä pyörän päältä pois. Eli kaiken kaikkiaan ihan miellyttävä kokemus. Jatkoon!

Mites muut? Ootteko kokeilleet pyöräkärryjä? Onko jotain hyviä vinkkejä jakaa tällaiselle noviisille?

Kommentit (9)

Vierailija

Wau mitä menoa ja vielä melkoisen hienolla pelillä :) Vauhdin huuma välittyi kuvista! Mulla on tooosi vanha peli ja painoa kahdesta tytön tylleröstä yhteensä 27kg. Siinä ei vauhti päätä huimaa, mutta kuten sanoit, todella loistavaa liikuntaa! Meillä isomman (4v) seurana usein takana kirja tai "juutuubbi" Pienempi (2v) ottaa rennommin ja nukkuu.
Helposti saa äippä liikuntaa ja pahemmilta välienselvittelyiltä on vältytty.
Tekosyitä liikkumattomuudelle ennen kärryjä oli mulla ainakin melkonen lista.
Nyt sujuu treeni kuin leikki :)

Mirvan Menomatkat
Liittynyt4.2.2016

Mulla tällä hetkellä ainoa tekosyy on toi keli! Voisko jo tulla kesä ja lämmin?! Vaikka eihän sekään oikeesti pitäis olla ku pukeutumiskysymys.

Toivottavasti meilläkin typy viihtyis tuolla kopperossaan pidempiäkin matkoja. Vielä en uskalla antaa sille puhelinta käteen kun saattaa joskus hetken mielijohteesta heittää sen ikkunasta ulos :)

Päivi

Kyllä, meille tuli vuosi sitten keväällä samanlainen kärry mikä teillä on. Päiväkään en sen ostoa katunut. Kauden aikana kertyi 1500km pyöräilyä ipanan kanssa. Kyytiin mahtuu mainiosti myös viikon ostokset, sai kummasti lisätreeniä kun kuormitus oli lähellä 50kg 😂
Tälle kesää sitten siirryttiin peräpyörään, joka on neiti kolme veen mielestä aivan mahtava. Enää kun ei mielenkiinto riittäny istua vaan kärryssä, tuo peräpyörä kannattaa myös ehdottomasti tsekkata kun se ikä tulee eteen.

Mirvan Menomatkat
Liittynyt4.2.2016

Ja peräpyörä pitää ehdottomasti tsekata. Kuulostaakin niin hauskalta että varmasti sopii tolle meidän pikku stand up koomikolle.

-Maiski-

Hei, ihan mainio postaus!

Mulla myös peräkärry hankissa, armottoman tuotevertailun tuloksena on jäljellä kaksi vaihtoehtoa: Burleyn D'lite tai Thulen Chariot -malli. Burleyssä houkuttelee suuri peräloosteri ja Thulen kärryissä sporttisuus, molemmat varmasti hyviä vaihtoehtoja!

Kuljetaan lähes kaikki arkimatkan jollain muulla kuin omalla autolla (vaikka sekin käytössä olisi), ja nyt tulevana syksynä aion kulkea työ- ja päiväkotimatkat "auton syrjäyttimen" kanssa. :)

Meidän arkiliikuntapostauksen voit käydä lukasemassa täällä:

http://lempipaivanitanaan.blogspot.fi/2016/04/hyvan-mielen-arkiliikuntaa...

Hyvää kesää teidän perheelle!

Terkuin: Maiju

Mirvan Menomatkat
Liittynyt4.2.2016

Maiju: sähän oot ihan supermama! Luin ton postauksen ja silmät suurina mietin et apua! Niiden vaunujenkin kanssa vois juosta! Ihan kilpaakin! (En kyllä aio kertoa miehelle. Täytyy jotain tekosyitä olla)

Sonja

Hei, hauska tyyli sulla kirjoittaa :) Lisäksi tykkäsin postauksen kuvista. Meille hommattiin kärry kans ihan vasta ja just eilen onnessani siitä blogiin naputtelin. Tätäkin mallia katselin mutta mua häiritsi se että tuo eturatas on tuolla aisassa kiinni. Minä en oo tosiaankaan mikään aktiivipyöräilijä mutta jos nyt saatais asiaan muutos?? Hyviä pyöräilykelejä sinne :)

http://dobermami.blogspot.fi/2016/05/kayttokokemuksia-qeridoo-sportrex2....

Mirvan Menomatkat
Liittynyt4.2.2016

Kiitos Sonja :) Kuvat on siis tuon miehen retaleen ottamia. Ne hyvät. Just sain lisää kuvia, kun ovat tytön kanssa pyöräkärryllä liikenteessä. Hyvin on siis toiminut sekä kärryt että "kauniit pyöräilykelit"-tilaus. Toivottavasti jatkuu pitkälle syksyyn.

(Piti oikein käydä blogistasi lukemassa miksi tuo etupyörä ei teille sopinut, en tajunnut ilman selitystä :) ) Meillä ei tuo aisan päässä oleva pyörä haittaa kun en oo ajatellut käydä näillä kärryillä lenkillä. En ole ajatellut käyväni lenkillä. Niinku ollenkaan. Vaikka pitäis kyllä. Olen vaan aktiivisesti unohtanut koko asian. Siinä mä olen hyvä. 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Itseironinen ja avoimen avuton blogi niistä elämän matkoista, joihin päättää hypätä. Hypyn voi suunnitella, mutta lopputulos ei koskaan se mitä luulit!

Welcome aboard!

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

 

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015

Kategoriat

Instagram