Nimittäin itseäsi! Ja omaa hyvää oloa.

Mä voin nyt poikkeuksellisesti esittää tässä asiassa hieman parempaa ihmistä, koska olen just matkalla kotiin hieronnasta. Enkä mistä tahansa hieronnasta, vaan sellaisesta jossa turtles-kilvet saa selästä kyytiä ja "ei kipuu, ei hyötyy"-sloganit lentelee yhdessä huolella valittujen kirosanojen kanssa kuin merimiesten vuosikokouksessa ikään. Että siinä mielessä en ole lainkaan parempi ihminen, että edellisestä kerrasta oli jo iäisyys. Jopa jonkun koko elämän mittainen hetki. Ihan kauheeta. Siltä se meinaan tuntuikin. Ehkä pitäis siis editoida tuota toista lausetta. Hyvä olo oli sillä nimenomaisella hetkellä ristiriitaisesti melko kaukana.

Mutta ei pelkästään se, että joku murjoo sun lihaksia (tai niitä kohtia, joissa joskus oli lihaksia) ja kauhistelee, miten sä oot (taas) saanut kroppas tähän kuntoon vaan ennen kaikkea se, kun siitä on saatu tehtyä myös ystävien tapaaminen. Ehkä sellainen hippasen outo, aavistuksen sadomasokismiin päin kallellaan olevien ystävien tapaaminen. Meillä on meinaan käynyt niin hienosti, että ystäväpiirissä on tällainen ammattiosaaja, joka on ihan kouluttautunut lihasten runnomiseen (joo, ei mitään sellaisia hipsutteluhoitoja mulle. Jos ei meinaa tulla oksennus tai ainakin hieronnan jälkeen vähän pyörrytä, niin eihän se ollut mistään kotosin. Vähän ku kädenlämpönen sauna, jotain ulkomaisten hihhulien puuhia).

Sinne me sitten aina (liian harvoin) tuon parhaan ystäväni kanssa varataan yhteinen kidutusaika. Siinä lyödään monta kärpästä yhdellä iskulla, juorutaan (siis tää on niin parasta, me ollaan ihan kauheita), vaihdetaan omat kuulumiset (sisältää nykyään paljon vähemmän mitään mehukkaita juttuja ja paljon enemmän "no, meillä on nyt tää vaihe"-tyylistä huokailua), juodaan makuvettä (niin paljon, että meinaa olla haasteellista päästä yhdellä bussilla kotiin), syödään ystävän pähkinät, hedelmät, juuressipsit (mitä vaan se on vahingossa jättänyt pöydälle. Onneks se ei harrasta vahahedelmiä) ja luvataan tulla ihan kohta taas uudestaan, kun kuulemma on aikamoisia pahkuroita koko selkä täynnä.

Ja sitten se fiilis, kun veri alkaakin virrata päässä (jossa se ei kuulemma ole ihan hetkeen käynytkään) ja ajatukset kirkkenee (on se sana, ei tarvii tarkistaa). Jalka tuntuu kevyemmältä. Ja pää, se on ihan pilvissä. Miksiköhän sitä aina unohtaa sen hyvän fiiliksen, jonka ystävät saa aikaan. Ei meinaan tunnu missään mennä nukuttamaan typyä. Virtaa riittää. (Otan sanani takaisin. Mies saa nukuttaa. Lapsi sokerihumalassa. Ei tarvinne sanoa muuta.)

Kommentit (4)

Untuva+beibi

Mulla ois tiistaina hieronta, Mummi katsoo sen aikaa tuon pikku termiitin perään. 4/5 kerta tätä sarjaa, aivan mahtava hieroja, tosin ilman makuvesiä, ihan raanavettä on tarjolla.

Mirvan Menomatkat
Liittynyt4.2.2016

Untuva, vie omat basilikat ja mansikat mukana ja tuunaa ihan pokkana. :) ei kai, nauti ja rentoudu. Noi on just niitä energianvarastojen täydentämisiä niille rankemmille hetkille.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Itseironinen ja avoimen avuton blogi niistä elämän matkoista, joihin päättää hypätä. Hypyn voi suunnitella, mutta lopputulos ei koskaan se mitä luulit!

Welcome aboard!

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

 

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015

Kategoriat

Instagram