Kirosin ja manasin: "eihän se nyt perhana voi olla! Ei taas! Ei nyt kun sillä on ne pirun putketkin. Eieieieieiei!"

Tämän vuoden alku oli meille aikamoista lastenlääkärin kanta-asiakaskortin hankkimista. Ravattiin Diacorilla niin usein, että ei todellakaan tarvinnut enää kertoa että missä se lastenlääkärin huone on. Hyvä kun eivät nimikoineet meille sinne tuoleja.

Sitten tuli kevät ja putket. Ja niin tiivis suhteemme omaan lääkäriimme hiipui. Unohtui jo ne itkuiset yöt ja Nenä-Fridan esiin ottamisen aiheuttama sätkiminen. Unohtui käytettyjen nenäliinojen kantaminen jähes jokaisessa taskussa. Unohtui antibioottien sivuoireet.

Kunnes tuli elokuu ja päiväkoti. Nenä alkoi vuotamaan melkein heti, mutta se olikin ainoa oire. Olin aivan liian rauhallinen. Todellisuudessa olin täysin clueless. Salakavalasti mukaan suhteeseen hiipi yskä. Ja yskä toi mukanaan huonosti nukutut yöt. (Ja just ku oltiin päästy siihen ideaalitilaan, että tyyppi nukkui kokonaisia öitä omassa sängyssä!) Arvatkaa kirosinko? Ja arvatkaa osasinko odottaa jotain korvatulehdusta?

No, tänään ei ollut enää muuta vaihtoehtoa ku avata silmät. (Ja vaihtaa tyynyliinat.) En ollut osannut oikein ajatella, että korvatulehdus vois tulla meille kylään. Olin supernaiivi ja luulin että ne putket oikeesti pitäis sen taudin loitolla enkä ihan tajunnut niitä oireita. Lisäks vissiin nuo putket tekee sen, ettei se tulehdus satu lapseen ihan samalla tavalla. Yöt on ollu levottomia mutta ei itkusia. Oikeesti ajattelin, että yskä pitää hereillä. Tai sit on vaan taas joku vaihe. Juu ei ollut.

Sen verran intensiivinen keväinen suhteemme lastenlääkäriin oli, että jatkoimme kotona puhumista hänestä yhä vain etunimellä. Vähän niinku joku perhetuttu. Varattiin hänelle aika ja kippas kappas, kukas siellä lymyilikään? No korvatulehdushan siellä. Tuo kaikkien inhoama exä, joka ei millään suostu tajuamaan ettei kukaan enää halua hengaa sen kaa eikä juhlakutsujen loppuminen johdu postin epäpätevyydestä.

Nyt meillä lipitellään taas antibiootteja ja mä vaan toivon, ettei tää ole uuden kierteen alun merkki. Koska mitäs me sitten tehdään, jos tulehdukset vaan uusiutuu? Laitetaan isommat putket? Tai kahdet yhtä aikaa? Kunnon tuulitunnelit. (Ei oo muuten Viidakon tähtösillä varmaan korvatulehduksia...)

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Itseironinen ja avoimen avuton blogi niistä elämän matkoista, joihin päättää hypätä. Hypyn voi suunnitella, mutta lopputulos ei koskaan se mitä luulit!

Welcome aboard!

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

 

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015

Kategoriat

Instagram