Kirjoitukset avainsanalla pyöräily

Tämä on nyt niin ajankohtainen aihe, että laitanpa tämän 2016 postauksen uusiks. Suojelkaa kuules vanhukset kans sitä omaakin kuuppaa!

Mieheni on harrastanut pyöräilyä ihan pikkunassikasta asti ja on tartuttanut sen innostuksen muhunkin. Ja mikäs siinä on pyöräillessä, kun palvelu pelaa, pyörä on aina huollettu ja puhdas. Alusta asti se on pitänyt huolen myös mun varusteista. On kuule hyvät Shimanon kengät, lukkopolkimet ja tietenkin kypärä.

Hommattiin mun pyörän perään myös sellainen koppero (a.k.a. pyöräkärry), johon tytön voi solmia kyytiin nauttimaan vauhdin hurmasta. Kerron siitä käyttökokemuksia kunhan niitä on kertynyt enemmän kuin "on se hieno!"-huudahdus ja "missä ihmeessä me sitä säilytetään?"-kysymys. No, jotta typykän voi sinne kyytiin laittaa, niin pitäähän silläkin olla kypärä.

Ja tässä kohtaa voin sanoa (taas) että onneksi on ammattilainen talossa. Olisin varmaan sujauttanut tuon ihanan pinkin päänsuojan jotenkin aivan hassusti päähän, ellen olis saanut kunnon ohjeistusta Juhikselta. Se kun on aikoinaan pyöräliikkeessä töissä ollessaan nähnyt ne kaikki sata tapaa pukea lapsen pyöräilykypärä väärin. Siksi ajattelinkin, että tämähän saattais kiinnostaa myös muita vanhempia. 

Kypärän koko: Ihan ekaks sen potan pitää olla oikean kokoinen. Eli mittanauha käteen ja kuuppaa mittailemaan. Jos sinun lapsesi on pienipäinen niin se virallinen kokoluokitus ei olekaan ainoa asia joka kannattaa tsekkaa, vaan myös siihen kuoren kokoon kannattaa kiinnittää huomiota. Jos säädöt on ihan pienimmillään ja pannan ja kuoren väliin jää paljon tilaa, niin se kypärä saattaa olla myös ulospäin iso. Se on vähän epäkäytännöllinen sitten esim. noissa kärryissä kun kypärä kinnaa kärryn takaseinään ja vie turhaan tilaa.

Vinkki pienipäisille: Velo & Oxygenistä löytyy näitä söpöjä Giron Scamp minikypäriä koossa 45-49cm

Kypärän asento: Kypärän pitää olla vaakatasossa, ei takaraivolla eikä silmillä. Katso sivusta ja edestä ja ammattimaisen mielikuvan vahvistamiseksi ropaa sitä kypärää vaikka vain sen millin alaspäin ja sitten hymise hyväksyvästi. Ei sillä, että meillä kukaan olis näin tehnyt...

Remmit oikein: Tämä kannataa katsoa kuvista. Säädettävä panta pitää kypärän oikeassa asennossa (kun se edellisen kohdan mukaisesti on laitettu vähintäänkin vatupassin kanssa suoraan koko maailmankaikkeuden kanssa), mutta jos tulee isku niin remmien pitää olla oikein laitettu. Kaularemmin pitää olla sopivan kireellä, sillain et yks nakkisormi mahtuu väliin. Remmit ei saa tulla korvien päältä ja se y-kappale pitää tulla korvien alle. Molempien remmiin pitää olla tasakireellä. Eikä ne sitten saa olla kiemuralla. Niinkuin omassa kypärässä oli. Tää on kato tarkkaa puuhaa.

Ja sit se tärkein: Sen kypärän pitää olla päässä. Siis ihan oikeesti. Myös sulla. Ei se paljoo lämmitä, jos joku tuuppasee sut kumoon ja se kypärä roikkuu siinä pyörän sarvessa. Ei oo kuule enää kampauksella väliä, kun on kallo halki. Sitäpaitsi, miten ajattelit perustella lapsellesi sitä kypärän käyttöä jos et ite viitsi sitä laittaa päähän. Kun se on niin nolooooo! Mitä sä oot? 16 vuotias? Kerää ittes.

Ja nyt kun tuo nalkutuspuoli on hoidettu, niin kerrotaan se oikeesti tärkein asia. Väri. Värillä ei ole väliä, kunhan se on pinkki!

.

 

 

Kommentit (4)

Mirvan Menomatkat
Liittynyt4.2.2016

Voi kiitos! Munkin mielestä S on maailman suloisin. Paitsi silloin kun roikkuu mun jalassa ja kiukuttelee. No, on se silloinkin aika söpö :) Haalari on Bogin viime vuoden mallistoa ja alkaa harmittavasti käymään pieneksi. On ollut kyllä oikein toimiva (varsinkin tuo tumma väri antaa anteeksi ettei ihan joka päivä ehdi sitä pesen) ja miellyttää munkin silmää.

Lotta K

Loistava teksti! Enpä olisi edes arvannut että kypärän laitto lapselle ON rakettitiedettä :D Katsotaan heti huomenna pyöräilemään lähtiessä miten se kypärä nyt oikein päässä on ;) 

"Kun se on niin nolooooo! Mitä sä oot? 16 vuotias? Kerää ittes." Vauva heräs kun hirnuin tälle!

Mirvan Menomatkat
Liittynyt4.2.2016

Lotta K: Olen aidosti pahoillani vauvan heräämisen takia. Toivottavasti jatkossa pystyt ajoittamaan naurun pyrskähdykset soveliaaseen kellon aikaan. Mä en ikinä osaa. Enkä osaa sitten nauraa mitenkään kovin hiljaa. Lapsi parka.
Mutta joo, kypärän laitto on helppoa kun sen osaa. Onneks mulla tosiaan se mies, joka tän osaa niin ei itse tarvinnut lähteä suorittamaan mitään korkeamman asteen tutkintoa tämän takia. Huh.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

No miksi? Voin kertoa, että ihan muutamana aamuna olen tämän kysymyksen joutunut itselleni esittämään melko painokkain sanoin. Miksi ihmeessä haluat lähteä nenä huurussa polkemaan vajaan 20 kilometrin päähän, reppu selässä ja muita oman elämänsä Armstrongeja pyöräteille väistelemään? Miksi ihmeessä valitset lämpimän ja kuivan auton sijaan kaatosateessa ja kuravellissä polkemisen? (Oikeesti, en mä aja sateessa ku ihan vahingossa. Prinsessa-syndrooma, you know)

Kesäiseen pyöräilymaniaan on muutama syy. Osan olen valinnut itse, osaan ovat vaikuttaneet muiden tekemiset.

Ihan ensinnä haluaisin tuoda esille sen tervehenkisen ja ällöttävän naistenlehtimäisen syyn eli "Ah,kun se on niin virkistävää ja terveellistä ja kaikkee muuta ihanaa!" Onhan se oikeesti aika piristävää hypätä pyörän selkään kun lämpömittari näyttää hätäsesti plussaa ja sormet kankeana vaihtelet vaihteita. Ja aivan sama mitä sulla on päällä, niin ensin on kylmä ja kahden kilometrin jälkeen on kuuma. Että sellasta pikku stripteasea on aina matkaohjelmassa.

Oikeasti yksi tärkein syy on ajan säästäminen. Ystävämme HSL on kaikessa viisaudessaan (ja jos et tätä tajua lukea yltiösarkastisella äänenpainolla niin et ole koskaan kulkenut pk-seudulla bussilla esim Vantaalta Espooseen) suunnitellut julkisen liikenteen niin järkevästi, että kaikki nopeat tiet vievät vain Helsinkiin. Niinpä työmatkani poikki kauniiden maisemien kulkisi kolmella eri bussilla (joista vähintäänkin yksi olisi aina myöhässä, sotkien koko loppumatkan aikataulun jättäen minut johonkin Espoon periferiaan odottamaan seuraavaa bussia joka tulee ehkä tunnin päästä) ja veisi aikataulun mukaan noin 78 minuuttia. Että siinä kun pohdin, että hyppäänkö Paavo Polkupyörän selkään ja huristan töihin 50 minuutissa niin ei tarvii sit kuitenkaan ihan kauheen kauaa miettiä.

Sitäpaitsi aikaa säästyy myös siinä, että päivän urheilut tulee hoidettua samalla. Ei tarvii enää illalla lapsen mentyä nukkumaan hypätä stepperin selkään tai hurauttaa salille juoksumatolla kipittelemään. 35km hiki päässä työmatkakilpailua, eiku -pyöräilyä pitää huolen kuntoilusta. Tosin treeni on aika alaraajapainotteista, niin pitää muistaa nostella ahkerasti sitä ihmiskahvakuulaa sitten kotona. Ettei tule käänteistä salipentti-syndroomaa (tällä viittaan miehiin, jotka skippaavat salilla aina sen jalkapäivän).

Mutta mitä ihmettä mä teen sitten syksyllä, kun taivaalta alkaa sataan ämmiä ja äkeitä ja mun on pakko hypätä auton rattiin? Jotenkin on vähän sellanen fiilis, ettei verenpaineelle tee yhtään hyvää istua tuolla ruuhkassa aamuin illoin. Voiskohan sitä ehdottaa pomolle etätöitä? Jostain lämpimästä? Joo! Varaan heti ajan palaveriin...

 

P.S. Instassa voit seurata kuinka työmatkapyöräilyni etenee ja mihin lukemiin kilsamittarini yltää. Ja joo, siinä lukee kn. Kirotusvihre. En jaksanut korjata.

Kommentit (2)

Ellukka

On ollut ihanaa lukea blogiasi<3 kumpa olisin yhtä reipas kuin sinä.. Töihin on matkaa vain vajaat 12km. Voi voi minua😐

Mirvan Menomatkat
Liittynyt4.2.2016

Noh noh Ellukka. Äläs turhaan piiskaa itseäs liikoja. Ei se reippaus aina minustakaan tirsku kun hampaat irvessä poljen menemään. Kun aina ei ole muutakaan vaihtoehtoa, niin pakko on hyvä motivaattori. Ehkä sä keksit jonkun muun reippauden kohteen? Suklaan syönti on kans melko reipasta, vai mitä? (Käsi kävi salamana karkkikätköllä...)

Ja kiitos kehuista. Ne lämmittävät aina.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Lupasin tuossa kypärä-postauksessani palata tähän pyöräkärry-asiaan kunhan siitä on jotain kokemusta. No nyt on! Ihan siis huimalta 11 kilometrin matkalta! Eli voin sanoa olevani ihan veteraani tässä asiassa ja jakaa kiistämätöntä faktaa pyöräkärryn hyvistä ja huonoista puolista. Eiku...

Mutta en vaan malta odottaa kauempaa, kun olen niin fiiliksissä tästä jutusta! On niin superhypermahtavaa päästä taas piiiitkän tauon jälkeen pyöräilemään. Vielä muutama vuosi takaperin vetelin 1000-2000 kilometriä kaudessa ja pakarat pinkeenä ja pohkeet teräksenä sellainen 17,5 kilometrin työmatka ei tuntunut missään. (Paitsi jos tuli lunta tai jäätävää tihkua. Joo. Silloin en kyllä ajanut vaan jäin odottelemaan sitä hyvää pyöräilykeliä. Prinsessa mikä prinsessa.) No, sitten tuli raskaus ja maha joiden jälkeen tuli (ihan niinku biologian kirjatkin kertoo) tuo miniatyyri-ihminen. Pyörä jäi talliin. Mulla kun on pyörässä lukkopolkimet ja jaloissa ainoastaan "täysillä"-vaihde niin en suoraan sanottuna uskaltanut päästää itseäni pyöränsarviin.

Tämä onkin tuon pyöräkärryn kanssa se vaikein asia. Kun pitää mennä maltilla, ennakoida paremmin ja ennen kaikkea hahmottaa koko ajan se, että tuo peräkärry-osasto (siis se pyöränkärry, ei mun takapuoli) on jonnin verran leveempi kun se pyörän tanko eli siis ihan kaikista pienistä koloista ei enää pääsekään sujahtamaan niinkuin Taikaviitta ikään. Että jää kiinni. Ja jumiin. Ja sit nolottaa.

Kun on tuo typykkä kyydissä, niin on kyllä vaistomaisesti varovaisempi. Katsoo kunnolla risteyksissä. Näyttää selvemmin merkkiä siitä mihin on kääntymässä. (Ihan sillain koko käsivarrella viittoo eikä vaan vilkaise ja oleta että takaa tuleva auto tajuaa siitä nanosekunnin kestävästä pään nyökkäyksestä, että nyt olet puikahtamassa sen eestä oikealle.) Ja että ajaa hieman rauhallisemmin. Myös niistä töyssyistä. Ja kuralätäköt pitää nyt jatkossa sitten kyllä väistää. Ei riitä, että nostaa jalat ylös (tai eihän niitä aina edes saa ylös, jos unohtaa irroittaa lukot just sillä kriittisellä hetkellä. Kokemusta on ihan muutamalta kerralta.) vaan pitää joko hiljentää tai kiertää.

S tuntui myös nauttivan kyydissä. Aina kun uskalsin, vilkaisin taakseni ja siellä se nökötti ja katseli sivuikkunasta ulos. Välillä yritti jotain mulle jutellakin, mutta en tuulen tuiverrukselta ihan saanut selvää mitä se sanoi. Ei tuntunut typykkää myöskään vauhti haittaavan ja kypäränkin antoi olla päässä suht hyvin. Saas nähdä miten jatkossa innostuu kärryn esille ottamisesta. Josko rakastuis siihen yhtä palavasti kuin tuohon rintareppuun, johon kinuaa jatkuvasti. Olis se kyllä aikamoinen win-win situaatio. Sais tää mammakin taas kunnon kohilleen ja farkkujen takaosaan muutakin täytettä kuin satunnaiset nenäliinat.

Meidän kärryt löytyivät XXL-kaupasta hyvästä alesta (jota nyt ei sitten tietenkään enään ole). Kannattaa kyttäillä, vertailla ja iskeä kiinni heti kun sopivat löytyvät. Nämä meidän Burleyn HoneyBee trailerit toimivat myös kävelyrattaina eli niissä on työntöaisa ja etupyörä. Ensin ajattelin ettei niillä mitään tee, mutta sitten joku vinkkasi että on ihan mahtava ominaisuus esim. rannalla. Pyörä jää kauemmas parkkiin, mutta kärryissä kulkee rantaan asti kaikki tavarat ja typykkä voi niissä ottaa vaikka päikkärit äidin nautiskellessa Suomen helteisistä kesäpäivistä (joita ON siis tulossa kun olen sellaisen tilauksen laittanut menemään). Vaunuihin mahtuu muuten kaksi muksua eli jos kaipaat tehotreeniä, niin pyydä naapurin tirppanakin lisäpainoksi. Tai sitten oman lapsesi seuraksi. Miten vain haluat asian nähdä. Voin kyllä vakuuttaa, että kyllä se yksikin 10-kiloinen natiainen ihan kivasti tuntuu siellä reisissä. Varsinkin märkien hiekkateiden ylämäissä. Tehokasta.

Kärryn kanssa ajaminen oli kuitenkin paljon kevyempää kuin ajattelin. Tasaisella ja asfaltilla rullaa kivasti ja matka tuntuu taittuvan vihellellen. Vaikka sitä sivusuuntaista ulottuvuutta pitääkin ajatella varsinkin alussa kovin aktiivisesti, niin ei se nyt mikään ylileveä kuljetus ole. Melko hyvin sillä pääsi myös keskellä tietä haahuilevien eläkeläispariskuntien ohi (olivat niin söpösti käsikynkässä etten hennonnut huudella kauheasti) ja näppärästi se kääntyy vaikka sen 180 astettakin ilman että pitää hypätä pyörän päältä pois. Eli kaiken kaikkiaan ihan miellyttävä kokemus. Jatkoon!

Mites muut? Ootteko kokeilleet pyöräkärryjä? Onko jotain hyviä vinkkejä jakaa tällaiselle noviisille?

Kommentit (9)

Vierailija

Wau mitä menoa ja vielä melkoisen hienolla pelillä :) Vauhdin huuma välittyi kuvista! Mulla on tooosi vanha peli ja painoa kahdesta tytön tylleröstä yhteensä 27kg. Siinä ei vauhti päätä huimaa, mutta kuten sanoit, todella loistavaa liikuntaa! Meillä isomman (4v) seurana usein takana kirja tai "juutuubbi" Pienempi (2v) ottaa rennommin ja nukkuu.
Helposti saa äippä liikuntaa ja pahemmilta välienselvittelyiltä on vältytty.
Tekosyitä liikkumattomuudelle ennen kärryjä oli mulla ainakin melkonen lista.
Nyt sujuu treeni kuin leikki :)

Mirvan Menomatkat
Liittynyt4.2.2016

Mulla tällä hetkellä ainoa tekosyy on toi keli! Voisko jo tulla kesä ja lämmin?! Vaikka eihän sekään oikeesti pitäis olla ku pukeutumiskysymys.

Toivottavasti meilläkin typy viihtyis tuolla kopperossaan pidempiäkin matkoja. Vielä en uskalla antaa sille puhelinta käteen kun saattaa joskus hetken mielijohteesta heittää sen ikkunasta ulos :)

Päivi

Kyllä, meille tuli vuosi sitten keväällä samanlainen kärry mikä teillä on. Päiväkään en sen ostoa katunut. Kauden aikana kertyi 1500km pyöräilyä ipanan kanssa. Kyytiin mahtuu mainiosti myös viikon ostokset, sai kummasti lisätreeniä kun kuormitus oli lähellä 50kg 😂
Tälle kesää sitten siirryttiin peräpyörään, joka on neiti kolme veen mielestä aivan mahtava. Enää kun ei mielenkiinto riittäny istua vaan kärryssä, tuo peräpyörä kannattaa myös ehdottomasti tsekkata kun se ikä tulee eteen.

Mirvan Menomatkat
Liittynyt4.2.2016

Ja peräpyörä pitää ehdottomasti tsekata. Kuulostaakin niin hauskalta että varmasti sopii tolle meidän pikku stand up koomikolle.

-Maiski-

Hei, ihan mainio postaus!

Mulla myös peräkärry hankissa, armottoman tuotevertailun tuloksena on jäljellä kaksi vaihtoehtoa: Burleyn D'lite tai Thulen Chariot -malli. Burleyssä houkuttelee suuri peräloosteri ja Thulen kärryissä sporttisuus, molemmat varmasti hyviä vaihtoehtoja!

Kuljetaan lähes kaikki arkimatkan jollain muulla kuin omalla autolla (vaikka sekin käytössä olisi), ja nyt tulevana syksynä aion kulkea työ- ja päiväkotimatkat "auton syrjäyttimen" kanssa. :)

Meidän arkiliikuntapostauksen voit käydä lukasemassa täällä:

http://lempipaivanitanaan.blogspot.fi/2016/04/hyvan-mielen-arkiliikuntaa...

Hyvää kesää teidän perheelle!

Terkuin: Maiju

Mirvan Menomatkat
Liittynyt4.2.2016

Maiju: sähän oot ihan supermama! Luin ton postauksen ja silmät suurina mietin et apua! Niiden vaunujenkin kanssa vois juosta! Ihan kilpaakin! (En kyllä aio kertoa miehelle. Täytyy jotain tekosyitä olla)

Sonja

Hei, hauska tyyli sulla kirjoittaa :) Lisäksi tykkäsin postauksen kuvista. Meille hommattiin kärry kans ihan vasta ja just eilen onnessani siitä blogiin naputtelin. Tätäkin mallia katselin mutta mua häiritsi se että tuo eturatas on tuolla aisassa kiinni. Minä en oo tosiaankaan mikään aktiivipyöräilijä mutta jos nyt saatais asiaan muutos?? Hyviä pyöräilykelejä sinne :)

http://dobermami.blogspot.fi/2016/05/kayttokokemuksia-qeridoo-sportrex2....

Mirvan Menomatkat
Liittynyt4.2.2016

Kiitos Sonja :) Kuvat on siis tuon miehen retaleen ottamia. Ne hyvät. Just sain lisää kuvia, kun ovat tytön kanssa pyöräkärryllä liikenteessä. Hyvin on siis toiminut sekä kärryt että "kauniit pyöräilykelit"-tilaus. Toivottavasti jatkuu pitkälle syksyyn.

(Piti oikein käydä blogistasi lukemassa miksi tuo etupyörä ei teille sopinut, en tajunnut ilman selitystä :) ) Meillä ei tuo aisan päässä oleva pyörä haittaa kun en oo ajatellut käydä näillä kärryillä lenkillä. En ole ajatellut käyväni lenkillä. Niinku ollenkaan. Vaikka pitäis kyllä. Olen vaan aktiivisesti unohtanut koko asian. Siinä mä olen hyvä. 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.