Kirjoitukset avainsanalla kaupallinen yhteistyö

Kaupallinen yhteistyö Foreverin itsenäisen jälleenmyyjän Katri Tuohimäen kanssa

Sain testattavakseni muutamia Foreverin aloe vera tuotteita. Kata Tuohimäki oli sen verran uhkarohkea, että halusi mun rehellisen mielipiteeni myymistään tuotteista. Ei mitään kaunisteluja, ei mitään turhia hehkutuksia. Saamansa pitää :)

Oon aiemminkin lotrannut Aloe Veran kanssa. Yleensä se on ollut se "mitä tahansa jotta voin nukkua tän ihon kanssa"-tilanne kun pakastekalkkunan värinen Suomi-neito on ahneuksissaan lievittänyt tanorektikko-oireitaan hieman liian liberaalilla ensimmäisen päivän aurinkoannostuksella. Lopputuloksena keitetty rapu ja tuskainen yö.

Äidiksi tultuani auringon vanhentava vaikutus on otettu tosissaan (jos ei muusta syystä, mutta olisihan se siistiä olla joskus iltiksen lööpin "erotatko kumpi on äiti ja kumpi tytär" -äiti. Tai no...) ja aurinkorasva on kiltisti 50:stä. Silti se aurinko käy aina iholle ja iltaisin kaipaa jotain rauhoittavaa. (Siis rasvaa.) Mauritiuksen reissulla aurinkorasvaputelien rinnalla kökötti Forever Aloe Vera Gelly, jota kiltisti sivelin pintaan. Ja nahka kiitti. Tässä purtilossa puhdasta Aloe Veraa on 85%. Se auttoi muuten myös niihin muutamaan hyttysen pistoon, jotka onnistuin metsästämään. Kukaan muu ei ollut havainnut yhden yhtä hyttystä, mutta minua pisti kolme. Napaan. Ei naurattanut. 

Kotiin paluun jälkeen käy aina niin, että puolet työllä ja tuskalla hankitusta rusketuksesta karisee pesuhuoneen lattialle ja sitten joutuu taas valehteleen, että en mä siis lainkaan edes halua ruskettua, olen vaan varjossa. Mulla ainakin iho protestoi saman tien ilman alan muutokseen  kuivumalla ja kiristämällä. Tähän löysin avun Forever Aloe Propolis voiteesta, jonka Kata kyllä lähetti mulle pakkasia varten. Aloe Veraa on 75% ja vettä 0%! Eli edes Suomen juhannuskeleillä ei tarvii pohtii mahdollisia jäätyvän veden vaikutuksia iholla. Käytin mä sitä Sipullekin kasvojen kuiviin pakkasen puremiin, mutta voi että miten hyvältä se tuntui kun ihan isolla kädellä hinkkasin auringon paahtamaan yläselkään tätä tuotetta. Ei tuntunut enää nahkatakki liian pieneltä.

Mutta se mikä Foreverillä on maailman paras on se huulirasva Aloe Lips! Ja mä, entisenä Bepanthen-addiktina tiedän kun törmään hyvään huulirasvaan. Bepa-aikoina sitä saatanan tahnaa joutu siveleen huuliin harva se hetki. Ei voinut kuvitellakaan lähtevänsä mihinkään ilman sitä tuubia, joka muuten aina jossain vaiheessa meni rikki ja tuhri lempilaukun sisustan siihen äklöön mömmöön. Mä oon vuosikausia etsinyt hyvää huulirasvaa, ja aina välillä luullutkin löytäväni sen, mutta tää... This is it! Oon nyt käyttänyt tätä puoli vuotta, kesällä, talvella, auringossa, pakkasella, kipeenä, terveenä (ainakin fyysisesti), Suomessa ja ulkomailla. Ja tää on paras! Laitan rasvaa vaan kerran (siis ihan oikeasti KERRAN) päivässä ja mun huulet on rohtuma-vapaat, pehmeet eikä ylimääräisestä rasvasta tule mustapäitä huulten ympärille niinku ennen (oliks jo liikaa infoa?). Reissussa mulla oli testissä myös huulirasvan aurinkoversio Forever Sun Lips ja se oli aivan mielettömän ihana, pikkasen jotain minttua viilentämässä. Eli on riittoisaa, toimivaa ja kaikkee ihanaa.

Jos säkin nyt innostuit ja haluaisit kokeilla näitä Foreverin tuotteita, niin klikkaileppa mun Facebook-sivuille ja tykkää tän postauksen linkistä sekä kommentoi alle minkä tuotteen haluaisit testaukseen. Mä sitten toimin onnetar-keijuna ja silmät sidottuina valkkailen tyypit joille lähetetään kostuketta. Siis ihon. Eli hopi hopi ja klik klik. Arvonta-aika alkaa än-yy-tee-NYT ja jatkuu aina 10.2.2017 asti.

Tässä vielä Katrin omat sivut http://myaloevera.fi/mynewlife

Kommentit (4)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kaupallinen yhteistyö Fisher Pricen kanssa

Postimies kiikutti laatikkoon lipareen: teille olis paketti lähikaupan postipisteellä. Mietin hetken, että mitä ihmettä mä oon taas mennyt yön pimeinä tunteina tilaamaan netistä. Hetken jo pelkäsin, että kärsin unissakävelyn harvinaisen kalliista muodosta: unissashoppailusta. Mutta ei: siellähän kökötti Fisher Pricen boksi täynnä tämän blogin kautta saatuja leluja. Voi sitä onnen päivää.

Tavoistaan poiketen myös Sipu oli enemmän kiinnostunut paketin sisällöstä kuin laatikosta (onkohan se ollut edellisessä elämässä kissa?). En meinannu tarpeeksi nopeasti saada turvapakattuja (ai että niihin saamarin kiinnikkeisiin meinaa mennä hermot. Ja kynnet! Se onkin pahempi juttu se!) kun tytöllä olis pitänyt olla nanosekunnissa nämä klassikot (classic gift set) räpylöissä.

Täytyy kyllä myöntää heti kärkeen, että Sipu hieman huijas kun otti varaslähdön. Tuo Rock-a-Stack-rengastorni meillä on meinaan ollut jo ihan pienestä vauvasta (ehkä 6kk) lähtien. S himoitsi ystävän lapsen tornia vieraisilla niin päätin silloin jo ostaa sille oman. Nyt niitä on sit kaksin kappalein, yksi molemmissa kerroksissa. Sen avulla on opeteltu ensin silmä-käsikoordinaatiota ja myöhemmin sekä kokoeroja että värejä. Ne toimivat näppärästi myös kylpyleluina ja rannerenkaina. Testattu on. 

Yllättäen suurimmaksi hitiksi nousi Baby's First Blocks-laatikko, jossa pitää survoa oikean muotoisia palikoita oikeisiin koloihin. Meillä on ollut kilpailijan vastaava puinen versio, mutta sen kanssa Sipun menee vaan hermot. Ainoastaan pyöreät palikat saadaan laitettua laatikkoon, mutta ne muut ei sitten millään asetu oikein päin käteen. (Yksi niistä haastavamman muotoisista palikoista on taktisesti arkistoitu johonkin parin pinnin ja noin sadan pompulanauhan kanssa. Kerron heti kun löydän jostain sen arkistotunnisteen.) Mutta tämä Fisher Pricen muotolaatikko on osattu suunnitella jotenkin niin, että palat osuvat käteen oikein ja erikoisemmankin muotoiset palaset osuvat kohdilleen. (Kyllä tuo kakara välillä tässäkin huijaa ja ottaa laatikosta kannen pois. Kauheen hienosti sujahtaa palikat pakkiin.) Ja mikä parasta, toi tyyppi jaksaa leikkiä tolla härpäkkeellä pidempään ku sen normaalin kaks sekuntia. 

Classic Xylophone-musiikkilaite ei ole mikään helvetinkone vaan ääni on yllättävänkin vähän ärsyttävä. Vissiin vahingosta viisastuneena lyömäase on hirtetty soittimeen kiinni, jotta vältyttäisiin katoamistempuilta ja minimoitaisiin äidin kaikkien kapustojen ja kauhojen omiminen musisointitarkoituksiin. Ainoa miinus siitä että kapulan naru on kovin lyhyt eikä se näin ollen tue lainkaan äidin musikaalisen luovuuden laajoja kaaria. Lapsi ei asiasta reklamoinut.

Jotain herra Kalastaja-Hinta on osannut siis tehdä oikein kun nää härpättimet jaksaa kiinnostaa. Myös eskari-ikäinen tyttö (ei oma, lainattu, mutta ei blogin kautta) kysyi kiinnostuneena että mikäs toi laatikko on. Siinä sitten yhdessä pohdittiin eri muotoisten objektien spatiaalista hahmottamista ja niiden vektorien... No ei kai nyt sentään! Siellä ne kikatteli ja laittoi palikoita laatikkoon. Sipulle vois kyllä olla hyvä tuotekehitys sellainen lukittava kansi. (Siis Sipua varten. Ei Sipu mitään kantta itseensä tarvitse.) Ihan vaan ettei opi huijaamaan liikaa.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.