Kirjoitukset avainsanalla perhekoutsit

Eilen oli elämäni ensimmäinen vanhempainilta. Ai hitsi miten jännittävää. Siinä päiväkodille kipsutellessani (juu, en tosiaankaan uskaltanut saapua paikalle autolla, sillä en halunnut nolata itseäni heti kaikkien silmissä esitellessäni taskuparkkeeraustaitojani) mietin, että nytkö mun pitää osata yhtäkkiä käyttäytyä niinku aikuinen. Nytkö pitää alkaa esitteleen itseni Sipun äitinä ja yrittää kaikkeni etten ihan heti nolais sitä. Nytkö?

Musta kyllä hehkui "ekakertalainen" ehkä sadan kilometrin päähän. Mietin kuumeisesti, että suljenko portin ketjuineen toisten nenän edestä vai olenko kuulin välinpitämätön ja kaikkia ohjelappuja uhmaten jätän portin auki ihan sillain vähän vaan seuraavalle nyökäten. (Oikeesti puikahdin jonkun vanavedessä ja toivoin että tämä vuosisadan ongelma ratkeaa itsestään.)

En tuntenut siellä ketään muita kuin Sipun omat hoitajat, mutta päättelin että heidän kyljessään hengailu olis varmaan tulkittu hieman liian takertuvaiseks.Niinpä takerruin puhelimeen. Sepä vasta tyylikästä. Ja sosiaalisesti rajoittunutta.

Kaikki vanhemmat ottivat kiltisti jonossa kahvia ja omenapiirakkaa (mahtaa Juhista nyt harmittaa kun se lupas että mä saan mennä) ja täyttivät vielä kiltimmin penkit järjestyksessä jättämättä yhtään tyhjää penkkiä väliin. Kummallisen epäsuomalaista. Yhtä tehokasta istuimien täyttöä en oo nähnyt ees kurssilla, joka käsitteli itsensä johtamista ja asioiden organisointia. Taidetaan olla niin laitostunutta porukkaa että pelkkä paluu siihen samankaltaiseen ympäristöön kaivaa alitajunnasta esiin laumakäyttäytymisen säännöt.

Sipun oma merkki päiväkodissa. Värillä ei ole väliä, kunhan se on pinkki!
Sipun oma merkki päiväkodissa. Värillä ei ole väliä, kunhan se on pinkki!

 

Tilaisuudessa oli myös Vantaan perhekoutsit-palvelun tyyppi esittäytymässä. Aivan mieletön palvelu: voit soittaa, käydä tai lähettää sähköpostia ja kysyä melkein mitä tahansa perheen arkeen liittyvään ongelmaan neuvoa. Pienistä pulmista ja pohdinnoista isojen haasteiden ratkomiseen. Perhekoutsit auttavat virtuaalisesti tai vaikka metsälenkin yhteydessä, jos perhe sattuu niin haluamaan. (Sitä en kysynyt että ottavatko mukaan lenkille myös perheen koiran ja voiko silloin keskustelun käydä puhelimitse omalta sohvalta. Varsinkin jos sataa, mutta koiralla on vatsa sekaisin.) Apua voi kysyä vaikka uhmaikään, sisaruskateuteen, erotilanteen käsittelyyn tai murrosiän kuohuihin. Asiakkaiksi kelpaavat kaikki Vantaalaiset lapsiperheet iästä riippumatta. Laitoin itselleni osoitteen talteen. Jotenkin musta tuntuu, että saatan joskus tarvita hieman apua omien pohdintojeni kanssa. Tuntui sen verran matalan kynnyksen toiminnalta ettei tarvii miettiä mitään leimaantumisjuttuja.

Kotiinpäin tepsutellessani mietin (taas, aina mä mietin samaa kun oon ensin jännittänyt jotain) että mitäs ihmeen jännittämistä tässäkin nyt taas oli. Siellä me kaikki istuttiin liian matalilla tuoleilla polvet suussa peläten ettei se peppu lähdekään enää irti kun yrittää nousta. Siellä me kaikki (tai no oikeasti vaan mä ja yks isä) kerrottiin tyhmiä vitsejä, jotta fiilis vähän rentoutuis. (Mun vitseillä ei ehkä ollut sellaista vaikutusta ellei myötähäpeää lasketa). Siellä me kaikki pohdittiin salaa, että mitä ihmettä meidän perhe tekee sinä viikonloppuna kun Lohikäärme tulee meille ja meidän pitää kirjoittaa siitä tarina tarhaan luettavaksi. (Ettei vaan ole huonompi kuin edellinen viikonloppu. Viimeinen Lohikäärme-perhe joutuu lähtemään johonkin Kiinaan tutustuttaan Puffia juuriinsa.) Painottivat muuten vielä, että olisi hyvä kirjoittaa sillain että lapset ymmärtää ja jaksavat kuunnella. Tuli fiilis että joku on joskus lukenut näitä mun juttuja. Että ei sitten ihan sillä tyylillä. Että voisko sun miehes kirjoittaa sen teidän viikonlopun?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.