Kirjoitukset avainsanalla Apple

Eilen illalla kysyin mieheltä, että katsotaanko jotain yhdessä nyt kun lapsukainen seurustelee nukkumatin kanssa ja on sitä tarumaista "omaa aikaa". Vaikka vastaus oli että joo, niin olin kyllä alunperin ajatellut tuijottavani jotain muuta kuin läppärin näyttöä, jossa innostuneet ihmiset esittelevät teknologian uusimpia innovaatioita salilliselle haltioituneita omena-uskovaisia.

Enhän mä nyt sellaista muistanut, että käynnissä oli Applen uusien tuotteiden lanseeraustilaisuus. Miten olikin mennyt ohi ja jäänyt laittamatta kalenteriin? Kummallista, todella.

Meinasin vetää marttyyrikortin ja mäkättää, mutta ajattelin että ehkä se hetken jaksaa sitä katsoa ja sitten kiinnittää taas huomiota minuun. Katson sillä välin vaikka tuota hai-dokumenttia.

Jotenkin ihan kummallisesti omatkin silmät kuitenkin harhautuivat vaklaamaan, että mitä kaikkea älyttömän hienoa sieltä nyt tällä kertaa tulee. Pelkästään se mainosvideo uuden iPhone 7:n uudesta Jet Black-väristä, liimas mun silmät ruutuun. Voiko naisellisempaa olla! Puhelimen VÄRI sai mut kiinnostumaan. (Enkä edes innostu siitä mustasta väristä vaan haluisin sen ruusukultaisen.)

Siellä luvattiin kyllä vaikka ja mitä. iWatch pitää sut vaelluksella polulla ja ohjaa eksyneen lampaan takaisin kotiin, Niken kanssa yhteistyössä tehty kello taas kyselee että "Lähdetäänkö tänään juoksemaan? Lähdetäänkö? Lähdetään nyt vaan? Jussikin on jo kolme kilsaa meitä edellä!" ja business-nainen voi omaan kelloonsa ostaa Hermesin rannehihnan. 

iPhone 7:ssa on kamera ja 7 plussassa kaksi (laaja-kulma ja teleobjektiivi). Sillä vois ottaa blogiinkin sellaisia kuvia, että teiltä lukijoilta tippuis aamuleipä suusta. Saa mainospuheiden mukaan niin hienoja kuvia, että melkein voi jo ihan ammattivalokuvaajaksi ryhtyä. (Vain näkemys puuttuu, mutta eihän se oo paljoa se.) Pystyy kuule paremmin zoomaan (eli vaklaan naapurin Lissua) ja Instaan saa etukameralla parempia selfieitä. Koska se on oleellista.

Ja tällaiselle tasapaino-haasteelliselle hyvä uutinen oli se, että puhelin on kuulemma vesitiivis. Että voi tipahtaa uima-altaaseen eikä tarvii heti soitella vakuutusyhtiöön. Ja siinä vaatteiden kuivumista odotellessa voi kuunnella stereona Sannin vahinkoa. Ja kuvata vaikka siihen uuden videon.

Mä nukahdin ennen kuin kertoivat hinnan. Koska se ei nyt tässä ole oleellista. Se on kuitenkin liian paljon mulle. Mutta saa sitä kai haaveilla siitä ruusukultaisesta iPhone 7 plussasta. (Mistä tän blogin sai linkattua tonne Korvatunturille? winkedi winkedi)

Siinä niitä mielettömiä mainospuheita kuunnellessani aloin taas miettimään sitä, miten tää omena-juttu on vähän niinkuin joku uskonto. Uutta tulemista odotetaan innostuneena, palvotaan kaikessa vain sitä yhtä ja samaa, ummistetaan silmät virheiltä ja heikkouksilta ja ollaan niin ehdottomia. Mikään muu ei käy. Koska ne muut on erilaisia ja siten auttamattoman huonoja.

Mä siis kyllä myönnän ihan vilpittömästi olevani hurahtanut Mäkki-maailmaan. (Ei, ei niihin purilaisiin. Se on hei jo vanha vitsi. Vanhat ja huonot vitsit on mun juttu. Keksi joku oma!) Musta on paljon kivempi tuskastella (taas) rikkoutuneen omena-puhelimeni lasin kanssa kuin yrittää päiväkään päästä selville Lumian sielunmaisemasta. Musta on kiva kun koko perheen kaikki laitteet tietokoneesta ja tabletista puhelimeen toimii saman logiikan mukaan eikä mun tarvitse miettiä, että mistä ihmeestä mä löydän lähetetyt sähköpostiviestit. (Ai, tuossa Lumiassa kun pitää klikata jotain salapolkuja sen sata kertaa että ne löytyy.) 

Once you go Mac, you can't go back!

Kuvat apple.com

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.