Kirjoitukset avainsanalla päiväkodin aloitus

Myönnän ihan kärkeen, että mua tämä päiväkodin aloitus pelotti. Että miten sitä reagoi. Osaako olla aikuinen ja osaako olla nolaamatta itseään kyynelehtimällä dramaattisesti päiväkodin pukukaapissa myötähäpeästä punaisen tarhantädin lohduttaessa ja miettiessä, että " mua niin tarvittais muualla. Ryhdistäydy!".

Tästä syystä toimin niinkuin kuka tahansa korkeasti koulutettu ja sofistikoitunut ihminen: delegoin. Delegoin niin railakkaasti etten ensimmäiseen 1,5 viikkoon vienyt enkä hakenut Sipua. Ihan jotenkin vaivihkaa hoidin homman niin (oikeesti vahingossa) että isi vei ja mummi haki. Luulivat varmaan päiväkodissa, että olin saanut vähintään hermoromahduksen. Olivat varmaan ihan tyytyväisiä.

Mutta tärkeintähän tässä on se, että kyyneliä nolla!

Tai ehkä kuitenkin tärkeintä on se, että kaikki on mennyt hyvin. Sipu on kerännyt mulle sadan vuoden edestä ylpeyden aiheita. Jos vielä tulee paljonkin lisää niin rinta kääntyy kaikesta röyhistelystä ympäri. Meidän pieni ihmisen alku on kuulemma oikein valmis päiväkotiin (tarkoittaako tämä sitten kuitenkin samaa kuin helposti laitostuva?), reipas, iloinen ja oikea ilo hoitajille. Voisiko äidin sydäntä ja sielua paremmin helliä? (No, suklaa toimii kans aina...)

Eli olen saanut olla tytöstä ihan superylpeä. Paitsi silloin kun s oli napauttanut toista lasta lelulla päähän. Kauhean typerä fiilis tuli itselle. Ihan kuin olis itse mennyt pamauttaan sitä lasta. Ihan ku se olis mun vika jotenkin. Olin hippasen nolona. Odotellaans vaan sitä hetkeä kun tulee kotiin viestin kanssa: läimäytti pussaamista yrittävää poikaa. Tai vielä pahempi: yritti väkisin pussata poikaa. Apua!

Lisäksi S on ottanut hoitajiaan kohtaan saman taktiikan kuin kotona: pikku tihutöistä pääsee paremmin pälkähästä kun joko a) ei kuuntele tai b) hymyilee kauniisti vaikka jatkaa tekemistään. Korvat on välillä ihan koristeena ja vaikka kuuleekin ihan hyvin että kielletään, niin saattaa vaan katsoa olan yli ja jatkaa matkaa. Yleensä ojaan. Yleensä siellä on vettä.

S nukkuu päiväkodissa hyvin (tosin vähemmän kuin kotona, täällä on niin tylsää että uni maistuu), syö muidenkin ruuat (koko rahalla, kun kerran on maksettu) ja leikkii reippaasti. Tankkaa välillä aikusten sylissä turvaa ja sitten juoksee taas leikkeihin. Kaikki ajettavat laitteet ovat kovalla kulutuksella. Päiväkodissa sanottu ensimmäinen sana oli auto. Isin tyttö.

Ja S on tainnut löytää ensimmäisen parhaan kaverin! M:n kanssa tanssitaan Kengurumeininkiä ja kikatellaan omille jutuille. Kuinka hellyyttävää.

Eli ei hassummin ensimmäisten viikkojen saldoksi. Mites teillä muilla on mennyt?

 

Kommentit (2)

-lorea

Ihanaa, voin samaistua tekstiisi! Meidän 1v 2kk tyttö aloitti viikko sitten ja myös minä delegoin hakuhommat, mieheni on vienyt ja hakenut. Kaikki on mennyt hyvin, tyttö odottaa aamuisin innoissaan että pääsee muiden lasten luokse. En olisi uskonut että meidän arkuuteen taipuvainen tytär voi olla noin onnellinen ja sosiaalinen. Näköjään nyt oli paras mahdollinen aika mennä päiväkotiin, kun tyttö on niin kiinnostunut muista ihmisistä. Ensi viikolla minäkin alan viemään, tiedän jo että pitää antaa lapsi hoitajan syliin ja huiskuttaa pikaiset heipat, ei tarvi jäädä halailemaan vaikka kuinka tekisi mieli...

Mirvan Menomatkat
Liittynyt4.2.2016

Voi Lorea miten ihana kuulla! On ihana huomata, että kaikkihan meneekin ihan hyvin. Itsestä huolimatta ;) (Ihan varmasti myös ens viikolla. Mä vein ekan kerran viime viikolla ja itkuhan siitä tuli. Että silleen)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kyllä mua tästä varoiteltiin, mutta eihän sitä voi uskoa ennen ku sen itse näkee. Että päiväkoti tulee lapsella öihin. Ja sit se ei enää nuku. Ainakaan ihan niinku ennen. 

Mutta nyt uskon. 

S ei koskaan ennen herännyt yöllä kunnolla itkemään. Nyt saattaa kuulua sellainen veret seisauttava huuto joka jatkuu hysteerisellä itkulla. Joka ei lopu ennen kuin on hyssytellyt lapsen sylissään uudestaan uneen ja samalla herättänyt itsensä niin tehokkaasti ettei itse saakaan enää unta. Ja sepä onkin kivaa kun kello on herättämässä ja töissäkin pitäis olla edes semijärjissään.

Ajateltiin sitten järkevinä vanhempina vastata tähän muutoksista aiheutuvaan yölliseen reklamaatiokierteeseen toisella muutoksella. (Ai että ollaankin niin välähtävän viksuja. Ei kangistuta kaavoihin vaan ihan reippaasti kokeillaan uutta. Tai sit ei vaan tajuta taas mistään mitään ja sössitään asiaa vaan enemmän. Tiedä häntä. Mä kyllä tykkään enemmän siitä viksu-vaihtoehdosta. Mennään sillä.) Otettiin pinnasängystä laita pois. Ettei typykkä joutuis rystyset valkoisina ravistelemaan pinnoja kuin eläintarhan asukki.

Ja (periaatteessa) tää olikin ihan suoranainen menestys. S tykkää ihan hirveesti itse kiivetä sänkyyn ja meneekin iltaisin tosi nätisti nukkumaan. Varsinkin jos isä nukuttaa. (Mikä ei sinänsä ole lainkaan huono juttu, koska lisää omaa aikaa. Toisaalta, onko ihan normaalia olla miehelle kateellinen kun se saa tytön nukkumaan minuuteissa ja itseltä siellä menee vähintään tuplat?)

Mutta sitten tykkää myös kiivetä sieltä sängystään pois. Luultavasti ihan vaan siitä ilosta että voi. Yleensä meillä alkaa Midnight show tunnin myöhässä (eli tyttö on vissiin jossain Madagaskarin ajassa). Muutaman ynähdyksen jälkeen alkaa kuulua pikku tepastimien ääntä ja sitten oviaukkoon ilmestyy hohtava tutti. (Which is creapy btw) Jos et tässä vaiheessa ole itse salamana päättäväinen ja kiikuta kakaraa takaisin omaan punkkaansa, pakenee mies takavasemmalle (lue: olohuoneen sohvalle) ja jäät itse potkivan ja nipistelevän lapsen kanssa "nukkumaan" loppuyöksi.

Ainoa keino on siis olla nopeasti heräävää sorttia ja saada lapsukainen kiinni ennen kuin se karkaa sängystänsä ja mennä siihen viereen silittelemään ja perustelemaan järkevästi, miksi tänäkin yönä pitäisi nukkua. Ja omassa sängyssä. Näiden yöllisten kehityskeskusteluiden tulos on onneksi yleensä krooh-pyyh eli tainnutettu lapsi. Sivutuotteena vaan saattaa olla ei niin krooh-pyyh vanhempi.

Sitten sitä aamulla kauheat hjallikset silmien alla noustaan taas ylös ja kaivetaan ne silmät meikin avulla esille. (Ja poskipuna! Se on melko tärkeä nykyään.) Päiväksi töihin lepäämään ja kahvia tankkaamaan ja sitten taas odottamaan sitä hetkeä kun taas pääsisi itse nukkumaan.

Mutta mikä järki siinä on, että kun voisi mennä nukkumaan ajoissa niin silti jää siihen sohvalle tuijottamaan jotain älytöntä Olympialajia josta ei edes tajua mitään! Sitten kello on taas jo viittä vailla ensimmäiset sätkyt ja yö seuraa edellisten esimerkkiä. Ja hjallikset kasvaa.

(Jos yöt on olleet tällaisia niin mitenkäs siellä päiväkodissa on mennyt? Kerron siitä sitten seuraavassa postauksessa...)

Kommentit (4)

Vierailija

Kokeilkaa ottaa lapsi viereen nukkumaan, jos mahdollista. Ehkä se kaipaa teitä nyt enemmän, kun on päiväkotipäivät teistä erossa. Kyllä se sitten myöhemmin taas oppii nukkumaan omassa sängyssä.

Mirvan Menomatkat
Liittynyt4.2.2016

Hohtavan tutin ritarinna on aina tervetullut meidän viereen nukkumaan. Vaikka ei se kick boxinngin lajinäytös aina niin kovin maittavia unia tarjoakaan. Olen siis aivan samaa mieltä kanssasi, lapsi kaipaa nyt paljon syliä ja läheisyyttä. Onhan se mielettömän suuri muutos hänelle. Ja siinäkin olet varmasti oikeassa, että oppii omassakin sängyssä nukkumaan. Kyllä se "äidiltä pääsy kielletty"-kyltti siihen oveen viimeistään teini-iässä askarrellaan ;)

Taru

Meillä taas onneksi aivan päinvastoin. Ennen öisin heräillyt tyttö on nyt päiväkodin toisella viikolla nukkunut jopa koko öitä omassa sängyssään. Ikää reilu 1,5v. Ensimmäiselläkin viikolla heräsi vain kerran n. puoli tuntia ennen äidin ja isän heräämisaikaa ja viereen tullessa tai silitellessä jatkoi unia heti. Näin nyt kun tämä on ääneen sanottu, jo lähes täysi rutiini katoaa varmasti yhtä nopeasti kuin se tulikin kuvioihin. :) Näitä täysiä öitä onkin jo ehditty odotella.. nooh, tämä reilu puolitoista vuotta. 

Mirvan Menomatkat
Liittynyt4.2.2016

Ei jinxata (kiitos taas hyvästä suomen kielestä Mirva) tätä onnistumista vaan toivotaan että teillä on oma osanne heräilyistä jo kärsitty. Sitäpaitsi tää antaa uskoa siihen, että kyllä meilläkin vielä. Joskus.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Mirvan Menomatkat 500mg
Käytetään säännöllisesti matkakuumeen aiheuttamiin oireisiin. Vaikuttava aine: vinkit lapsen kanssa matkustamiseen. Sis. parhaat kohteet, kokemukset ja katasrofit.
Saattaa aiheuttaa yliherkkyyttä lomasuunnitteluun, vakavaa haaveilua sekä yliaktiivista pakkausintoa.
Oireiden pitkittyessä lue lisää ja varaa matka.

Seuraavaksi helteinen postaussarja Kroatian saarilta. Tulossa myös Torrevieja ja Kööpenhamina. Stay tuned!

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

 

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram