Kirjoitukset avainsanalla lapsen kanssa matkalla

Jos haluaa kerätä helppoja "hyvä turisti"-pisteitä, niin kannattaa aina olla takataskussa pikasanakirja. Tiedäthän itsekin, kuinka siistiä on, kun maailman maineessa oleva superstara heittää lavalta hoonolla soomen kielellä että "Mita kuuluu Helsinki!". Annat sen anteeksi, että ollaan Turussa, koska onhan se edes yrittänyt.

Mä kaavin interwebsin ihmeellisestä mailmasta muutamia potentiaalisesti tärkeitä sanoja ja lauseita omalle Kroatian matkalle. Tässä niistä olennaisimmat:

  • Hei = Bok
  • Kiitos (paljon) = Hvala (mnogo)
  • Näkemiin = Dovidjenja 
  • Anteeksi = Izvini
  • En ymmärrä = Ne razumijem
  • Missä minä olen? = Gdje sam?
  • Oletko nähnyt lastani? = Ste vidjeli moje dijete?
  • Kyllä. Hän on lapseni. = Da. On je moje dijete.
  • Saisinko lisää jäätelöä? = Imam još malo sladoleda?
  • Nähdään huomenna! = Vidimo se sutra!

 

Jos noilla ei pärjää, niin ei sitten millään!

Mikä on teistä se tärkein osattava lause paikallisen maan kielellä? Vai pitääkö joka paikassa pärjätä selvällä suomen kielellä? Oletteko siis niitä, jotka tilaavat kaupassa suomalaista kevytmaitoa selkeästi artikuloiden, kovaan ääneen ja suututte, kun Jorge ei ymmärrä? Ai kauheeta...

Jos kuitenkin Kroaatin kieli kiinnostaa, niin lisää oppeja löydät esim Croatian Phrases-sivustolta ja englanti - kroaatti sanakirjasta.

 

Kuva: pixabay

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tuleva Kroatian lomamme päättyy muutamaan yöhön Splitissä. Olen kuullut lähiakoina niin paljon kehuja tuosta kaupungista, että luulen kahden päivän olevan auttamattomasti liian lyhyt kaikkeen olennaiseen. Muutaman asian ajattelin kuitenkin kokea.

Jostain kumman syystä minua kiinnostavat rauniot. Tai kivikasat, niinkuin armas mieheni niitä kutsuu. Siksi aion raahata matkaseurueeni tutkailemaan Diocletianuksen palatsia. Tyyppi rakensi itselleen pikku palatsin eläkepäiviään varten joskus 300-luvulla eikä varmasti osannut kuvitella, että jossain vaiheessa lukaalia asuttaa valkovenäläiset pakolaiset ja siitä tulee getto. Mä niin jo näen itseni kulkemassa pitkin palatsin käytäviä ja matkaopasmaisesti kertovani rakennuksen historiasta samalla kun muut rytmiryhmän jäsenet etsivät epätoivoisesti katseellaan uloskäyntiä. Tästä tulee niin mahtavaa!

Vanhakaupunki eli Gradi on muutenkin to do-listallani. Etä-äiti blogia kirjoittava Helka vinkkasi, että Splitissä pitää ehdottomasti syödä merenelävä-pastaa. Ravintola kannattaa etsiä vanhan kaupungin kaduilta ja välttää Rivan eli rantakadun turisteja laillisesti ryöstelevät rantakuppilat. 

Hulluissa aikataulupäissäni vaadin ehdottomasti matkasuunnitelmaan myös retken Krkan kansallispuistoon Splitin ulkopuolelle. Vesiputoukset ja luonto vetävät kummasti puoleensa. Sinne siis loman päätteeksi patikoimaan lomakiloja pois ja hikoilemaan tuskan hikeä kuumuudessa. Sivupersoonani miettii jo nyt, että onko tässä mitään järkeä. Luultavasti ei. Mutta pitääkö lomassa nyt niin järkeä ollakaan?

Kuvat pixabay
Kuvat pixabay

 

Kommentit (8)

Mirvan Menomatkat
Liittynyt4.2.2016

Kiitos vinkistä! Mäkin vähän yytsin myös tuota Trogiria, mutta noiden naperoiden kanssa ei pysty määräänsä enempää istumaan kulkuneuvoissa paikallaan. Ainakaan menettämättä hermojaan. Se on joko Krka tai tämä. Mä niistä vanhoista kaupungeista kyllä innostun :)

Mirvan Menomatkat
Liittynyt4.2.2016

Ei olla vielä päästy ees mestoille! 😂 Yritettiin ensimmäinen lomaviikko nauttia Suomen suvesta. V**uikshan se meni: kylmä, sade ja hyttysiä. Onneksi on takuulämpöä luvassa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Muistipeli on mahtavaa puuhastelua lapsille, sillä se kehittää hahmottamiskyvyn ja muistin lisäksi kärsivällisyyttä. Ainakin äidin.

Me ostettiin Sipulle pieni Muumi-muistipeli. Siinä on pieneen tilaan menevää tekemistä matkoille, pitkille lauttamatkoille tai lennoille. Ehkä jonkun tarjottimen avulla jopa autoonkin. Aikamoinen korttinatsi saa kyllä olla, jottei puolet pareista olisi heti ensimmäisen matkan jälkeen hukassa.
 

Kolme tapaa pelata muistipeliä:

  1. Riippuen käytettävissä olevasta tilasta, kääntäkää osa / kaikki palaset kuvapuoli ylöspäin ja etsikää yhdessä pareja. Tämä toimii varsinkin alussa, kun minityypin hahmottamiskyky on vielä rajallinen.
  2. Laittakaa osa / kaikki palat kuvapuoli alaspäin ja kääntäkää vuorotellen 2 palaa ympäri. Jättäkää käännetyt näkyviin. Kun parit löytyvät, siirtäkää ne sivuun ja lisätkää tyhjiin paikkoihin uusia kuvia. Haasteena on se, antaako lapsi ollenkaan sinulle vuoroa. Meillä vastaus kysymykseen "onko nyt äidin vuoro?" on yleensä "Ei".
  3. Perinteinen: kääntäkää vuoronperään 2 kuvaa ympäri ja jos ei pareja löydy, kääntäkää kuvat takaisin ympäri. Paljon haastavampi ja sopii vanhemmille lapsille. Kehittää myös ennen aikojaan vanhentuneen tai muuten vaan väsyneen vanhemman muistia ja pitää dementiaa tai alzheimeria loitolla. Tai jos ei nyt ihan sitä, niin on ainakin kehittävämpää kuin kännykän tuijottelu.

Meillä muistipeli on ollut myös mahtava osa huijaus - hämäys - huomioimattomuus -kasvatusmetodia, sillä muutamankin kerran on saanut alkavan turhasta nurisemisen lakkaamaan, kun on kysynyt: "otetaanko muistipeli esiin?". Silloin pitää olla tarkkana, ettei käännä esiin toisen lempipareja haisulia, mörköä tai hattivatteja.

Jos sinullekin Muumi-hahmot ovat hepreaa, suosittelen tutustumaan ystäväämme Wikipediaan. Sieltä löytyy Vilijonkkat ja Tuutikit.

Mitä puuhastelua te olette keksineet lapsille matkan ajaksi?

Kommentit (2)

Mirvan Menomatkat
Liittynyt4.2.2016

Jee! Kerro sit miten meni. Tuliko koskaan äidin vuoro?
Me pelattiin eilen ja "varastin" vuoron puoliväkisin. Sitten käänsin esiin Haisulin ja jouduin luovuttamaan sen lohduttomasti itkevälle lapselle. Elämän realiteetit Muumien muodossa...

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Rakastin matkustamista ennen lasta. Se oli henkireikäni. Pieni pelko pepandeeroksessa oli, että lapsi muuttaa kaiken. Kauhukuvat meluisista ja tahmeista lasten discoista, ravintola-fiaskoista ja väsyitkuista pelottivat. Päätimme kuitenkin, että lapsi ei voi, eikä saa deletoida meille rakasta asiaa. Rakastan siis matkustelua yhä.

"Kauhukuvat meluisista ja tahmeista lasten discoista, ravintola-fiaskoista ja väsyitkuista pelottivat."

Vaikka altaan reunalla ahmitut kirjat ovat vaihtuneet syöksymisharjoituksiin sekä haukan katseen treenaamiseen ja myöhäisillan dinnerit aikaistuneet parilla tunnilla, niin monet asiat eivät muuttuneetkaan lainkaan.

 

Nälkä aiheuttaa itkupotkuraivarit

Ruokailujen, näläntunteen ja ravintolan etsimisen haasteellisuus ei ole muuttunut mihinkään. Ei me ennenkään voitu kauhean kauaa olla syömättä ilman itkupotkuraivareita. Tämän vuoksi erään nimeltä mainitsemattoman rouvashenkilön lähipiiri on jo pidemmän aikaa varautunut tekemään nopeita liikkeitä sopivan ravintolan löytymiseksi.

 

Herätys ennen kukonlaulua

Me olemme aina heränneet aikaisin, sillä puoleenpäivään nukkuminen on ollut kallisarvoisen loma-ajan tuhlausta. Silloinhan olisi voinut joku suuri seikkailu mennä ihan sivu suun! Punkan pohja on siis iltaisin kutsunut meitä melko ajoissa. Herran jestas me ollaan oltu aina yhtä tylsiä!

Nukkumattigeeneistä ja aamuvirkkuudesta ei voi syyttää Sipun tuloa mukaan matkavahvuuteen, vaikka kieltämättä välillä kello kuuden herätyksen voisi siirtää edes seitsemään. Yritimme Mauritiuksella saada aamuihin lisää nukkuma-aikaa jättämällä kertomatta tytölle, että lomakohteessa kello olikin kaksi tuntia enemmän kuin kotona. Arvatkaa onnistuiko?

 

Auringosta nauttiminen on mahdollista

Entisenä tanorektikkona pelkäsin, että lapsi estää kokonaan auringosta nauttimisen. Ei todellakaan! Meidän vesipeto voisi viettää ulkona vaikka koko päivän. Jopa päikkärit nukutaan aurinkotuolissa (älä mutsi ragee, tietenkin varjossa), jolloin äiti-ihminen saa myös oman annoksensa akkainlehtiä tai Harlekiinia. Kaikki tämä tehdään vain nykyään reilusti terveellisemmin: kunnon aurinkorasvoilla ja hattu päässä. Parempaan suuntaan siis ollaan menty, kaikki kunnia siitä lapselle.

 

Suunnittelu on osa matkaa

Suunnitteluntarpeeni on aina ollut val-ta-va. Lapsen myötä tämä piirre on itseasiassa vain lisääntynyt. Nyt saan hyvällä omalla tunnolla luuhailla netissä ja ahmia matkablogeja. Etsin naperolle sopivia matkustustapoja ja -aikatauluja, innostavia aktiviteetteja ja lapsiystävällisiä majoitusvaihtoehtoja. Ja nautin joka sekunnista!

 

Matkalle on pakko päästä

Me halutaan yhä edelleen matkustaa. Jopa lapsen kanssa. Into matkustaa ei ole kadonnut minnekään. Maailmassa on yhä satoja kohteita, jotka haluan kokea. Lentokentällä omaa lentoa odottaessa on vieläkin perhosia vatsassa. Tunne siitä, että hyppää uuteen seikkailuun on vain parempi, kun saa jakaa sen kahden maailman rakkaimman ihmisen kanssa. On sitten kiikkustuolissa muisteltavaa.

 

Lapsen syntymän jälkeen matkustaminen on muuttanut muotoon, totta kai. Lapsen tarpeet pitää ottaa huomioon, mutta se onnistuu usein hengittämällä syvään. Ja ennakoimalla. Eli lisää vaan exceliä putkesta ulos!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.