Kirjoitukset avainsanalla lapsen kanssa matkalla

Toisin kuin kuvasta vois luulla, se ei ole uiminen. (Tosin tämä saattaa olla nyt muuttunut homma.) Mä oon varmaan joka lomalla käynyt jonkinlaisessa hieronnassa. Thaimaassa mun selkään on paukuteltu niin, että hetken jo pelkäsin pääsenkö lainkaan laverilta ylös. Barcelonan rannalla mietin, että tän öljymäärän jälkeen salakuljetan ehkä ziljoona kiloa hiekkaa hotelliin ja perustan sinne piitsin sivupisteen. Oon nauranut kutiaville jalkapohjille Lipellä, kuunnellut nousuveden kohinaa Tiomanilla, melkein nukahtanut Tallinnassa ja toivoen että hyhmäinen läpsyttely olis jo ohi Torreviejassa. Laatua ja laaduttomuutta siis jo vuodesta nakki ja muki.

Mauritiuksella päätin käydä aloittamassa uuden vuoden kunnon kokovartalohieronnalla hotellin omassa spassa. Odotukset sinkaisivat jo taivaankannen tasolle yhdessä ilotulituksen kanssa, kun huomasin esitietolomakkeessa kysyttävän voiman käytön levelistä. Jos meinaan joku asia on turhauttavaa niin se kun makaat tunnin laverilla kun joku vieras ihminen vähän sivelee sun selkää ja samalla tekis mieli huutaa: "koska se hieronta oikein alkaa? Tee nyt hyvä ihminen jo-tain!" Mutta et kehtaa, vaan kihiset siinä kilpaa öljyn kanssa ja odotat vaan koska pääset pois.

Ravenala Attituden Spassa sai valita kaikkea mildin ja deepin väliltä ja koska lipareessa ei ollut kohtaa "jos ei vähän okseta, niin ei ollut tarpeeksi kovaa" niin valitsin deepin. Ja alleviivasin asian kertomalla sen myös ääneen. Kahdesti.

Ja kippas kappas. Rentoutumisalueelta minut kävi noutamassam ieshieroja, joka tarkisti moneen kertaan että onko hyvä näin. Tuli välillä jopa tunne, että mokoma kokeili kuinka lujaa voi hieroa ennen kuin pikku rouva vingahtaa. Vähän kävi tuskan hiki otsalla pohkeiden ja sivureiden lavojen kanssa mutta hymy ei hyytynyt. "Very good"

Hieroja taisi kyllä anoa mun jälkeen lomaa iskiessään sormensa 12 tunnin lentomatkan marinoimiin toimistotyöntekijän sementtimuhkuroihin joita jossain ehkä hartioiksikin on kutsuttu. Mutta voih ja ah mikä tunne se onkaan, kun veri alkaa kiertää. Ihan sinne päähän asti. Ei ollut ihan hetkeen tapahtunutkaan moista ihmettä.

Olin niin kiitollinen tuosta kohinasta etten kehdannut edes kieltäytyä ostamasta suuresti suositeltua jalkarasvaa. Tarpeeseenhan sekin tuli. Ei ollut meinaan mikään yllätys kun hieroja mainitsi, että rouvalla on vähän kuivat jalkapohjat. "Vähän..."

Kommentit (3)

Mirvan Menomatkat
Liittynyt4.2.2016

Ootko kokeillu itse rullata esim tennispallolla tai foam rollerilla? Ei sellaisella kuoleman versiolla jossa on nystyröitä (se on paras, mutta mä oonkin vähän pimee) vaan sellaisella suht pehmeällä? Sillä pystyisit ehkä paremmin itse säätämään aluksi sitä painetta. 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

On kyllä outoa olla valmismatkalla ja vielä all inclusive hotellissa. Normaalisti (tarkoittaen ennen lasta, ei taida olla paluuta mihinkään normaaliin enää...) me ollaan reissattu ominpäin, halvimmilla mahdollisilla lennoilla ja halvimmissa mahdollisissa yöpaikoissa. En tarkoituksellakaan kirjoittanut että hotelleissa, koska ne bungalowit ei  ollut luksusta nähneetkään. Ei ollut aina edes ikkunoita vaan pelkät hyttysverkot, lämpimästä vedestä tai ilmastoinnista puhumattakaan. Oi niitä aikoja kultaisia!

Mutta kerrankos sitä häämatkalle lähdetään. (Paree olis, kauhee duuni päästä edes tälle yhdelle niin ei parane mitään erohommia ajatellakaan.) Tämä TUI:n valikoiman Ravenala Attitude hotelli oli kyllä ihan nappivalinta: Kolme uima-allasta, ei mitään kolossaalista hotellikomleksia vaan matalia rakennuksia laajalla alueella, 7 eri ravintolaa (joista kaksi ihan ymmärrettävistä syistä vain aikuisille), suuret remontoidut huoneet ja ystävällinen palvelu.

Meidän perhehuone oli jopa minulle, matkan varaajalle melkoinen yllätys. Se oli melkein puolet suurempi ku mun edellinen kaksio, yhteensä 72 m2, jossa oli iso makuuhuone, olohuone/Sipun makkari (siis kelaa, me ei jouduttukkaan nukkuun kaikki samassa huoneessa!), vessa ja pesuhuone, jossa sekä suihku että kylpy. Mikä valinnanvaikeus! Lisäksi oma terassi, jota kautta S olis jostain syystä aina halunnut lähteä ulos. En tajuu...

Tärkeimmät eli uima-altaat oli suorastaan loistavat: 3 suurta uima-allasta, joista yksi kokonaan 50cm syvä ja kahdessa muussakin matalampia osia. Lapsen kanssa pludaaminen on huomattavasti helpompaa kun edes jossain voi päästää kakarasta irti. Edes hetkeksi. Eikä sitten tarvii etsiä sitä kauhean syvältä. (Huonoa huumoria, joo. S vaan on ihan pimee uimari. Kerron siitäkin sitten joskus myöhemmin.)

Hotellilla on myös oma ranta, joka on suhteellisen matala ja siisti. Pohjassa on korallia eli jos siellä olis paljon pulikoinut (mä oon enemmän allas-tyyppiä. Tiettekste, hiekkaa joka paikassa ei oo mun juttu.) niin olis kannattanut käyttää jotain uimatossuja. Varoittelivat muuten etukäteen merisiileistä, mutta ei osunut tällä kertaa jalan alle yhtäkään.

Altaalla ja rannalla oli joka aamu käynnissä jokaiselle turistille tuttu "varaa tuolisi ajoissa ennen aamupalaa"-rumba. Voin muuten kertoa, että tuotti muutamallekin päänvaivaa etsiä se oma tuoli, jonka oli merkinnyt luovasti hotellin omalla rantapyyhkeellä. Niinkuin ne sata muutakin auringon palvojaa.

Paino ei muuten tällä reissulla päässyt putoamaan vaan jatkettiin joulun teemaa "enemmän on enemmän". Testattiin kaikki meille sallitut ravintelit. Moneen otteeseen. Ja syötiin todellakin koko rahalla. Sipukin veteli loman aikana kaikkea sellaista mitä kotona ei nenän eteen päädy kuten jätskiä, ranskalaisia, mehua, pizzaa. Tekee jälkeenpäin oikein pahaa, mutta jollakin piti se kalorivaje täyttää minkä monen tunnin uintisessiot kulutti.

Palvelu oli oikein ystävällistä ja ajoittain jopa ripeää. Muutaman kerran joutui rannallakin ihan sanomaan tarjoilijalle "ei kiitos, ei enempää" (Kerran sanoin). Sellainen selkeä miinus oli se, että kertaakaan ei juustohampurilaiseen eksynyt juustoa, mutta pizzassa sitä oli sitten tuplasti. Tätä sitten välillä ihmeteltiin ihan porukalla, mutta jotenkin se juusto ei vaan sen kokin mielestä siihen juustohampurilaiseen kuulunut. Hämmentävää näin juuston ystävälle, mutta selvittiin siitäkin hengissä. (Sanon vielä kerran juusto. Ihan vaan koska se on lievästi ärsyttävää) Ja vain lievästi traumatisoituneena. Palvelunäkökulmasta selkeä bonus oli kuitenkin huumorintajuinen huonesiivooja, joka keksi aina vaan uuden paikan Sipun unilelu-porolle, jaksoi viikkailla ja asetella yöpaitani kauniiksi sisustuselementiksi sängylle ja järjesteli aurinkorasvaputelit (niitä oli paljon, voin kertoa) kokojärjestykseen hyllylle. Hymyilytti joka kerta.

 

Kommentit (2)

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Kelpaisi kyllä minullekin tällainen matka. Miten lensitte Mauritiukselle? Jouduitteko vaihtamaan konetta monesti? Olitteko viikon, oliko aivan liian lyhyt aika vai ihan OK?

Mirvan Menomatkat
Liittynyt4.2.2016

Oli kyllä sellainen once in a lifetime -kokemus. Mutta kai se häämatka pitääkin olla :) Lennettiin TUIn lomalennolla ja yksi suuri syy tämän pakettimatkan valitsemiseen oli suora lento. Kesti kyllä sen 12 tuntia, mutta vaihtoehtona olis ollut vaihto Ranskan hässäkkä-kentillä, ei houkutellut. Oltiin 2 viikkoa. Mulla on sellainen sääntö, että jos lento on 10 tuntia tai yli niin viikko on liian lyhyt aika. Vähintään 10 päivää, mieluummin 2 viikkoa. Reissusta palautumiseen ja kohteen haltuun ottamiseen menee aina se muutama päivä. Enhalua heti alkaa ajattelemaan kotiinpaluuta. (TUIn reissut taitaa aina olla sen 2 viikkoa.)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Lopulta ne koneen renkaat tosiaan osuivat kiitorataan ja pääsin sanomaan: Vihdoin! Häämatka Mauritiuksen paratiisisaarella voi alkaa! Tännehän meidän piti tulla silloin maaliskuussakin, kun neiti Fortuna päätti toisin. En sitten koskaan päässyt ajatuksesta yli, vaan varattiin melko pian peruutuksen jälkeen uusi matka. Olin niin fiksautunut ajatukseen tästä once in a life time kohteesta, ettei miehen auttanut edes ajatella muita vaihtoehtoja. (Sinänsä hyvä, koska vaihtoehtoina väläyteltiin Thaimaata ja Kap Verdeä, joissa hieman on ollut haasteita noiden luonnonilmiöiden kanssa. Se oliskin ollut kiva ylläri. Kaikki terveinä, mutta matka peruttu hiekkamyrsyn/tulvan takia. Ai että olisin ollut mukavaa seuraa.)

Mauritius valittiin melkeinpä täysin Sipun ehdoilla. Hallituksen rivijäsenen tilaus oli aurinkoa ja ei-välttämättä-mitään-tekemistä. Minä diktaattorin ominaisuudessa rankkasin pois kaikki herkullisimmat sukelluskohteet, sillä en halunnut jäädä rannalle nyyhkimään tankit selässä laahustavien onnekkaiden dyykkarien perään. Tällä reissulla ei sukellettaisi lainkaan. Se vaatis että joku muukin aikuinen olis matkalla mukana ja jotenkin kummasti vaihtoehto "oma äiti/anoppi mukaan häämatkalle" ei ollut mukana vaihtoehtobingossa.

Uiminen on tämän reissun aktiviteetti numero 1. Ja ehkä 2. Ja 3. (Sitten tulee ehkä syöminen). Tuo meidän kohta 2-vee on kyltymätön vesipeto. Senpä vuoksi kriteereihin lisättiin että voi uida joka päivä sekä altaassa että meressä. Preferoimme myös tiettyä lämpötilaa välttääksemme Suomen kesästä tutun siniset huulet-syndrooman uintipyrähdysten välillä.

Lisäksi kuuntelimme kokeneempien taaperomatkaajien kauhuskenaarioita aikaeroon totuttautumisessa ja valitsimme Mauritiuksen, jossa kello on vain 2 tuntia edellä kotipesän aikaa. Järkeilimme että jos ei kerrota Sipulle että kello on kohteessa enemmän, niin voimmekin valvoa pidempään ja (mikä tärkeintä) myös herätä myöhemmin. (Tässä onnistuttiin melkein: valahdettiin jonnekin sinne Suomen ja Mauritiuksen aikavyöhykkeiden väliin ja oltiin sentään tuntia myöhemmin pystyssä ja huutamassa: "ruokaauimaanruokaauimaan, äiti tuleeeeee!!!")

Yltiöoptimistina sanoisin, että ehkä nyt oli Sipun kannalta jopa parempi hetki lähteä: nyt se osaa jo kävellä kunnolla (eli voi sitten vaikka juosta, kaatua ja saada polveensa haavan johon käytetään pakettitolkulla laastareita loman ensimmäisen viikoon aikana. Osa tarpeesta ja osa ihan vaan koska nähtävästi "laastali" oli vaan aika siisti juttu.) ja osaa jo ilmaista tahtonsa selvemmin (eli sanoa kovaan ääneen "Ei leipää!" samaan aikaan leipää suuhun työntäen, repien lippiksen päästään nanosekunnissa vaikka kotona olisi ehdottomasti pitänyt se lippis laittaa päähän pipon sijaan). Että ihan selkeesti helpompaa matkaseuraa. (Kyllä mä välillä kateellisena katsoin sitä 4-kuista pötkylää, joka ei osannut vielä karkailla pitkin poikin pihoja.)

Toisaalta olis voinut venyttää matkaa siihen asti, kunnes Sipulla on jotain järkeä päässä, mutta ei haluttu odottaa kymmentä vuotta. Lisäksi näin tarkan markan perheenä haluttiin hyödyntää kaikki bonukset, mitä alle 2-vuoden ikä mahdollistaa. Maksettiin meinaan Sipun 2 viikon all inclusive lomasta huimat 80€! Välillä on kyllä hieman huono omatunto siitä, että S vetelee safkaa tuolla ravintoloissa ihan kaksin käsin. Meillä ei meinaan mitkään varpusen annokset riitä. Sipun osalta tää reissu on siis ihan selvää säästöä. Näppärää! (Itselle se säästö kyllä kasautuu tuohon vyötärön ja reisien kohdille ja niitä vararavintoja pitää sitten kotona alkaa lunasteleen. Ei taida nää safkat ihan parilla pyöräilytunnilla sulaa...)

Eli tämä häämatka koostuu auringosta, uimisesta, ruuasta, löhöilystä, laiskottelusta ja pötköttelystä. Ja siinä välissä vähän uimisesta. Ja sitten taas syömisestä. Ja uimisesta...

 

Kommentit (6)

Vierailija

Hei te siellä paratiisissa, nauttikaa elämästä 😉 Terveisin yksi lukija harmaasta eteläsuomesta, joka kuivattelee lasten kuravaatteita täällä

Mirvan Menomatkat
Liittynyt4.2.2016

Kyllä nautittiin! Mutta oli kyllä ihana tulla kotiinkin. Ei tosin niiden kuravaatteiden kuivattelu vieläkään innosta, mutta silti ihana olla kotona.

Untuva

Mistä/minkä merkkiset nuo Sipun uv(?) uikkarit on? Tai jos on muuten vinkkiä mistä kauniit, ja edulliset niin arvostan. Jos ei ens niin viimeistään seuraavaksi kesäksi pitänee hommata isommat.

Mirvan Menomatkat
Liittynyt4.2.2016

Noi 2-osaiset on Gapin. Niillä on kyllä välillä tosi kivoja sekä omilla gap.eu-sivuilla sekä Zalandolla. Tuo 1-osainen haalari on kirppikseltä ja viimeisen kuvan pomminpurkajapuku eli kelluntapuku on ostettu tuolta reissusta.
Tykkään nykyään enemmän noista 2-osaisista. On noi vessahommat vähän iisimmät hoitaa :) Imse Vimsellä on muuten kivoja kestouimavaippoja. Siihen sitten vaan rash guard eli uimapaita. Itse ostin yhden paidan Stadiumista.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Eräänä ei niin kuumana sunnuntaina joskus siinä kesäkuussa, saimme ystäväni kanssa pettämättömän hyvän idean: Lähdetään Espanjaan ihan vaan tyttöjen kesken. Pohjattomassa mielikuvituksen kaivossamme kimmelteli takuuvarma aurinko ja kaksi riemusta kiljuvaa pikkutyttöä. Samaisessa mielikuvassa näyttäydyimme itse kauniisti ruskettuneina ja levänneinä, autuas hymy huulilla. Kylläpä se olisi mainio loma!

Ennen todellisuuden iskeytymistä tajuntaamme oli jo lennot ostettu ja haaveilu ilta-auringossa nautittavasta omasta ajasta niin toden tuntuista, että sen Aperol spritzin pystyi jo melkein maistamaan. Kummasti sitä pystyy kaikki vaaran merkit väistämään, kun jotain haluaa itselleen perustella.

Joku toinenhan olis saattanut ajatella, että "Hullut akat! Mitä ihmettä te oikein luulette että siitä tulee? Menetätte vaan hermonne!". Mutta eipä olisi vuoriakaan valloitettu, jos olisi skeptikoita kuunneltu. Mitä nyt yhdestä 2,5 vuotiaasta uhmaikäisestä ja toisesta "veteen heti kun silmä välttää" -karkaavasta, mutta uimataidottomasta puolitoistavuotiaasta? Kyllä me nyt niiden kullannuppujen kanssa pärjätään.

Olettekin varmaan lukeneet, miten sitten kävikään? Sairastumistahan me ei kyllä otettu mukaan suunnitelmiin, mutta kyllä se kieltämättä hieman himmensi sitä auringon lämmittävää efektiä. Kun ei sinne pimeään makuuhuoneeseen paljon aurinko paistanut. Se humina mikä kuului ei ollut tuuli palmujen lehvillä vaan ilmastointilaite. Täysillä. 

Onneksi kuitenkin pääsimme nauttimaan auringosta myös lomakotimme seinien ulkopuolella kunhan kuume hellitti. Olishan sitä voinut enemmänkin olla sitä aikaa, mutta vilpittömästi voin sanoa, että oli ihanaa että sai edes ne 3-4 päivää nauttia Espanjan lämmöstä, hyvästä ruuasta ja ennenkaikkea maailman parhaasta seurasta (Kiitos Jenni myös tuosta varvaskuvasta). Ja ehkä vähän shoppailusta.

Me meinaan seottiin ihan täysin. Tiedättekö Primarkin? Sellaisen edullisen vaatekaupan. Tungettiin kasseihin lastenvaatteita kuin heikkopäiset käyttäen tehokkaasti hyväksi kaiken sen ajan, jotka lapset jaksoivat edes joten kuten säällisesti istua rattaissaan. Nyt on syksyn ja talven päiväkotivaatteet hankittu. On t-paitaa, neuletta, trikoota, farkkua, yöpaitaa, sukkia. Kallein vaate taisi olla 8 euroa ja keskimääräisen vaatteen hinta oli jotain 4,30 euroa! Aivan tajutonta! (Onneksi tiesin tämän etukäteen ja kasseissa oli tilaa moiselle hulluudelle.)

Lapset taas sekosivat aivan täysin rannasta. Sipulla todettiin vakava "Water infused ADHD". Se vaan juoksi kiljuen suoraan mereen ja pysyi paikallaan koko reissun aikana ehkä kaks sekuntia. Eli se rantatouhu ei ollut äidille mikään kovin rentouttava, mutta aivan se ja sama. Siitä riemusta olis vaikka vähän maksanut. (Ai niin, kyllähän me vähän maksettiinkin) Niin helpottavaa oli nähdä se lapsi taas iloisena ja pirteänä. (Tosin päätin, että seuraavalla lomalla noi rantatouhut on isin juttuja. Kauheesti vaan hiekkaa ihan väärissä paikoissa.)

Myös uima-allas oli takuuvarma pommi eli La bomba niinku lokaalit sanois. (Mä oon kato sellanen kosmopolitti että osaan vaikka mitä kieliä tollain ihan sujuvasti. Osaan mm. tilata oluen, ranskalaiset ja laskun. Että kiitos vaan isi kielikylvyistä.) Tosin siellä oli aika tuikea sheriffi, että ei niitä pommeja saanutkaan sitten hyppiä. Mutta uimisessa oli kyllä melko suuri rooli apuvälineillä. Oon aikaisemminkin hehkuttanut tuota Swimtrainer-rengasta, mutta sanonpa vielä kerran: TOIMII! 

Kaiken kaikkiaan reissu oli melko rankka. Se, että olet 24h yksin vastuussa siitä pienestä ihmisestä ilman hetken hengähdystä, olikin paljon uuvuttavampaa kuin tajusinkaan. Lomalla kaikki kodin helpottavat rytmit ja rutiinit rikkoontuu ja mussukasta saattaakin kuoriutua oikea kersa. (Ei olis ikinä uskonut kun on niin ihanat vanhemmat. Varsinkin sen äiti on niin täydellinen ja hyväkäytöksinen.) Omat unet jäävät vähiin ja kärpäsistä tulee matadorin vaativia härkäsiä, pinna venyy ja paukkuu samaa tahtia kun odotukset lomalta muuntuvat jatkuvasti uusiksi.

Siltikin, kaiken tämän tietäen, lähtisin uudelleen. Pitäisin tosin Sipun, jossain infektiovapaassa kuplassa viikon ennen reissua, mutta silti. Lähtisin. Juuri tuolla samalla porukalla. Tosin seuraavalla kerralla me uhkasimme ystäväni kanssa lähteä kaksistaan muutamaa päivää etukäteen shoppailemaan ja rentoutumaan. Ens kerralla on miesten vuoro matkustaa lasten kanssa. Koska onhan se nyt vaan reilua, että nekin saa kokea sen ihanuuden...

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.