Kirjoitukset avainsanalla Kodin Kuvalehti

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ

Sain tänä keväänä mahdollisuuden osallistua Kodin Kuvalehden järjestämälle Näin opit bloggaamaan-kurssille, jonka vetäjänä oli toimituspäällikkö Mari Paalosalo-Jussinmäki. Ehdottivatkohan nuo tuolla Vauvalla sitä mulle ihan hyvää hyvyyttään vai oliks se kuitenkin pikku vinkki kehittää taitoja? (Kielioppifanaatikoille huono uutinen: tuolla ei sitten käyty läpi mitään oikeinkirjoitusjuttuja, joten se puoli blogistani tuskin paranee tulevaisuudessakaan.)

Kurssilla oli mukana sen vajaa sata erilaista bloggaajaa: blogista haaveilevista aktiivisesti bloggaaviin, nuorista eläkeläisiin, geokätköilijöistä postcrossingin kautta kokkaileviin ja saaristolaiselämää viettäviin. Ihan mieletön kattaus eri näkökulmia elämään ja asiantuntijuutta jos jonkinlaisiin aiheisiin. Osallistujat olivat ihanan aktiivisia kommentoijia ja vaikka alusta ei ehkä tällaiselle kommentoinnille ollutkaan se kaikkein toimivin, niin sepäs ei puheripulin saaneita bloggaajia haitannut. Oli hauska saada palautetta omista räpellyksistä ja "muutaman" korjausehdotuksen otin oikeinkin tyytyväisenä mukaani.

Kurssi oli ihanan trendikkäästi ja nykyaikaisesti verkkokurssi ja viikottaiset tehtävät pompsahtivat Kodin Kuvalehden suljetun ryhmän sivuille aina alkuviikosta. Tehtäviä oli maltillisesti, mutta kyllä niihin sai aikaa tuhrattua. Piti ihan käyttää näitä äitiysvapaan pölyttämiä aivoja ja ennenkaikkea laittaa ne ajatuksensa sanoiksi. Verkkokurssi sinänsä sopi mulle hyvin kun läksyt voi tehdä just silloin kun itelle sopii. Mikäs siinä oli kirjoitellessa aurinkoisella takapihalla kun miniatyyri-ihminen veteli päiväunia, kädessä kahvi ja naamalla aurinkolasit ja hymy. Kun tehtävät tuli aina alkuviikosta niin oli hyvää aikaa niitä pohtia ja suoltaa tekstiä. (Välillä vähän liikaakin. Pitäis kuulemma opetella tiivistään. Ihanko totta?)

Kurssi olis mielestäni osuvin niille jotka eivät vielä ole aloittaneet blogia tai ovat kirjoitelleet vasta hetken aikaa, mutta kyllä tämmöinen jämähtänyt bloggaajakin sieltä sai vinkkejä ja uutta virtaa.

Paras oppi jonka kurssista sain liittyi postauksen erilaisiin muotoihin, otsikointiin ja linkityksiin. Siis siihen, miten kirjoittaa postaus joka on luettava, parhaimmillaan jopa koukuttava. En sitten tiedä miten nämä opit ovat oikein osuneet omaan käyttöön, mutta ainakin sain uusia ideoita. Kurssilla käsiteltiin myös somen eri kanavia ja niiden käyttöä blogin kaverina. Itse oon niin kaavoihin kangistunut että käytössä on vain Facebook ja Instagram. Mietin joskus (hyvin lyhyen ajan) että pitäisköhän perustaa Snapchat-tili, mutta sit mä tajusin (sen lisäks että oon liian vanha siihen) että se olis kyllä jo liikaa. Teille. Ei kai kukaan jaksais näitä mun juttuja ihan sillain videon muodossa? Jatkuvasti? Äänen kanssa ja kaikkee. Puistattaa oikein.

Blogikurssilla oli opettajana myös Sanoman kuvaaja Mikko Hannula, joka yritti opastaa innokkaita bloggaajia valokuvauksen saloihin. Pohdittiin yhdessä sitä mikä on hyvä kuva ja pitääkö kuvaa olla lainkaan. Ja mistä sen kuvan oikein ottais. Ja mitä sille sitten tekis. Mullahan on sinänsä vähän etuoikeutettu tilanne noiden kuvien kanssa, että kaikki hyvät kuvat mun blogissa on mun miehen ottamia. Ne tunnistaa siitä, että niistä saa selvää, mitä niissä on tarkoitus olla ja että niissä on Mölsä Pictures-vesileima. Kurssilta sain kuitenkin sellaisen kimmokkeen, että nyt pitäis kyllä ihan itsekin opetella kuvaamaan. Ettei tarttis ihan aina kiristää, uhkailla ja lahjoa miestä heilumaan kameran kanssa ja yrittää epämääräisesti sanallistaa sitä todella mieletöntä visiota, joka omassa päässä niistä kuvista on muotoutunut. Että vois ihan itse yrittää asetella aavistuksen aktiivisempaa ja elohiiren keskittymiskyvyn omaavaa 1-vuotiasta siihen visioon. Ei ole meinaan se helpoin jobi.

Jäi ihan hyvä fiilis. Siltikin mietin, että olis ollut kiva silloin alussa nähdä sitä porukkaa joka kurssille osallistui. Tiedän, logistisesti haastavaa kun bloggaajat asuvat ympäri Suomea, mutta silti. Olis saanut kiinnekohtia ihmisiin ja siten ehkä osannut paremmin antaa mielipiteitään heidän tehtäviinsä. Onneksi joku noheva keksi perustaa Facebook-ryhmän, jossa toistemme sparraus ja kyselyikäisen lapsen leikkiminen saa jatkua. Ettei tule vieroitusoireita.

Ai niin. Yksi tehtävä oli kuvailla sitä, millaisille ihmisille kirjoittaa. Kuvailin teitä näin: "Kirjoitan stalkkerihenkisille tavallisille ihmisille, joita kiinnostaa seurata puuhastelujani ja ehkä jopa samaistua lapsiperheen arkeen ja siihen, kun kaikki ei aina mene ihan putkeen. Ja ehkä niille jotka tarvitsevat hieman naurua päiväänsä." Että morjensta vaan stalkkerit! ;)

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.