Kirjoitukset avainsanalla monologi

Älä tunge sitä lelua niin syvälle kurkkuun kun muuten tulee oksu. Joo. Siinä rappusissa on se valo. Se sammuu kohta. Joo. Sit se syttyy taas. Mennääs sit. No se on se ruuvin reikä. Yhä. Siinä samassa paikassa.  Eiku nyt nukutaan. Ai ei. No ei sitten. Eiku tää on äidin. Ai ei vai. No ei sitten. 

Ennen lapsen saamista, kiinnitin usein huomiota siihen kuinka moni äiti kertoi tarvitsevansa aikuista seuraa. Ihan vaan vaikka kaupan kassan kanssa juttelua tai ventovieraisiin tutustumista perhekahvilassa. En sen enempää miettinyt asiaa, muistan vain ihmetelleeni että miksi sitä haluaa jakaa intiimejäkin asioita tuntemattomien kanssa ja vaikka ei edes joisi kahvia. Nyt ymmärrän. Ah, ymmärrän niin hyvin. Kun oot viettänyt määrittelemättömän ajan kaksin lapsesi kanssa ja käynyt hänen kanssaan noita auttamattoman absurdeja ja yksipuolisia keskusteluja, niin mikä tahansa dialogi, jossa saat vastauksena edes osittain tunnistettavia sanoja ja parhaimmillaan kokonaisia lauseita, voidaan laskea merkitykselliseksi ja syvälliseksi keskusteluksi. Sillä ei ole mitään väliä, ajatteleeko se kaupan kassaneiti sinun olevan hieman tärähtänyt, kunhan vastaa edes jotain.

Olen myös huomannut sen, millainen vaikutus liiallisella lapsialtistuksella on ihmiseen. Sitä tulee omaksuneeksi omituisia pakkoliikkeitä ja tapoja, vai mitä? Vai etkö ole koskaan heijannut ostoskärryjä ees taas vain huomataksesi että oletkin kaupassa yksin? Ai et. No ootko sitten edes selittänyt ääneen kaupassa mihin seuraavaksi mennään ja miten se voimariini on taas loppu ja voi hitsi, sehän on toisella puolella kauppaa ja... kunnes jälleen huomaat ettei lapsi olekaan mukana. (Okei, tässä vaiheessa saattaa myös tulla hetkeksi paniikki että ootko jättänyt sen lapsen johonkin vai jäikö se sittenkin isän kanssa vaan kotiin). Öö, et sitäkään. Joo. Siis en mäkään. Ihan absurdia juttua...

Olen kuitenkin iskostanut päähäni, että lapsen kanssa pitää jutella vastasi se mitään älyllistä eli ei. Siksi jatkan yhä edelleen lapselleni höpöttämistä, omien ajatusteni avaamista ja täysin avointa mielen manipulointia toivoen että jossain vaiheessa se joko tekee niin kuin olen opettanut tai sitten vastaa että "mutsi, sä olet niin kujalla". Luultavammin tuo jälkimmäinen. Siihen asti jatkan noiden absurdien keskustelujen käymistä. En mä osaa hiljaakaan olla. 

Ei kannata laittaa niitä sormia sinne viemäriritilään, kun ne voi jäädä sinne kiinni. Sä et voi ajaa taaperokärryllä koiran yli kun se ei tykkää siitä. Älä kulta nuole sitä lattiaa kun se ei ehkä ole ihan puhdas. Voisitko mitenkään olla tyhjentämättä sitä keittiön laatikkoa? Minne meidän kaikki kauhat on hävinneet? Miksi on niin hiljaista? Missä sä oot? Kukkuu! 

Kommentit (8)

MotoristinMutsi

Joo, silloin, kun omat oli pieniä, korostettin neuvolassa sirä, että lapsille pitää puhua ja selittää koko ajan, mitä itse tekee...tein ditä sitten vuosikausia putkeen (useampi lapsi pitkähköon välein) seuraus: nuorin on 25 -ja ajoittain mä höpisen kaupassa edelleen, että "olisiko punaiset vai vihreet omena parempia" :)

Mirvan Menomatkat
Liittynyt4.2.2016

MotoristinMutsi: Nauroin ääneen! En kestä. Nään niiiiiin itseni tuossa samassa tilanteessa. Ei se kai auta ku selittää niille valkotakkisille sitten, että en mä muuten mutta kun lapseni parasta ajattelen.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Mirvan Menomatkat 500mg
Käytetään säännöllisesti matkakuumeen aiheuttamiin oireisiin. Vaikuttava aine: vinkit lapsen kanssa matkustamiseen. Sis. parhaat kohteet, kokemukset ja katasrofit.
Saattaa aiheuttaa yliherkkyyttä lomasuunnitteluun, vakavaa haaveilua sekä yliaktiivista pakkausintoa.
Oireiden pitkittyessä lue lisää ja varaa matka.

Seuraavaksi helteinen postaussarja Kroatian saarilta. Tulossa myös Torrevieja ja Kööpenhamina. Stay tuned!

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

 

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram