Kirjoitukset avainsanalla Matkalla taaperon kanssa

Enpä olis taas arvannut kuinka paljon häsläämistä yhdelle pikku pikku lomalle lähtö aiheuttaa. Kaikki muut, mukaan lukien naapurin mummon edesmennyt kissa, varmaan kyllä tiesi että saan kaaoksen aikaiseksi, mutta mut se kyllä taas yllätti. Luulis, että kun on ihan muutaman kerran sen laukun pakannut, niin olis jo jossain takaraivossa koko repertuaari tarvittavista tavaroista ja vaatteista. Luulis. Mutta jostain syystä, kun yhtälöön lisätään tuollainen puolentoista vuoden vanha tytön tyllerö niin koko kaava muuttuu hepreaksi. Ei pelkästään se, että omien ajatusten koossa pitäminen on hippasen verran haastavampaa kun puntissa roikkuu 12 kilon punnus (ja vain toisessa, menee ihan epätasapainoon koko treeni) vaan ensisijaisesti se, mitä kaikkea tuolle elävälle kahvakuulalle pitää ottaa mukaan.

Luulis vol. 2 pitää sisällään sen, että luulis tuon syksyisen Espanjan matkan hieman helpottaneen pakkaamisen algoritmin selvittämistä. Luulis. Varsinkin kun ollaan nyt menossa siihen ihan samaan paikkaan, jossa on pesukoneet ja keittiöt ja kaikki ja ainoa muuttuva asia yhtälössä on se, että lämpötila on (tai olis ainakin parempi olla) eri ku sillon lokakuussa. (Tai on tässä pari muutakin juttua, mutta niistä sitten myöhemmin) Mutta eihän se auttanut itku (näilläkään) markkinoilla (taas jotenkin aivan käsittämätön sanonta.) joten piti vaan istua hetkeks alas ja alkaa tekeen listaa. (Oikeesti mietin näitä yöllä. Miehen mielestä olis kannattanut nukkua. Omituinen...)

Vaatteet: Koska eihän se lapsi voi alastikaan olla. Tästä kehitin jo silloin keväällä (kun meidän piti lähteä häämatkalle) hyvän tekosyyn vinguttaa visaa ja tilata tytölle kesävaatteita. Ihan vaan muutaman Osh Koshin mekon. Ja shortsit. Ja pari paitaa. Ja... Myönnän että lähti pikkasen lapasesta, mutta onneks niitä on ehtinyt jo käyttää muutamaan kertaan ennen kuin käyvät pieneks. En ookkaan sitten nyt kesä-aleista voinut mitään oikein ostaa kun kaapit tursuaa kaikenlaista. Mutta josko sitten Espanjasta... ;)

Lääkkeet: Silläkin uhalla, että matkalaukkuni näyttää lääke-esittelijän näytesalkulta aion raahata mukanani lääkkeet melkein kaikkeen ajateltavissa olevaan vaivaan. Särkylääkettä kahta sorttia (älä kysy miksi, lääkäri kirjoitti reseptin ja mä vaan kävin hakemassa ne), Rela maitohappobakteeria D-vitamiinilla, Precosan ripulilääkettä, Nasolin nenäsuihketta, Physiomer Baby Mist-suolasuihketta ja NenäFrida, hydrocortison voidetta, sinkkisalvaa, perusrasvaa, Aloe veraa, antihistamiinia, hyttysmyrkkyä, fysikaalista aurinkorasvaa ja suihkutettavaa lasten aurinkorasvaa. Luulis noilla pärjäävän. (Ja ei tarvitse olla näsäviisas. Tiedän kyllä että lomakohteessamme on varmasti myös apteekki, mutta mitä jos se ei olekaan auki just sillon ku jotain tarvitaan? Tai jos mä haluan leikkiä sisar hento valkoista ja auttaa jonkun muun matkailijan pulasta pientä korvausta vastaan? Siinäpä muuten idea...)

Hygieniatuotteet: Epäonninen kokeilumme vaihtaa vaippamerkkiä herätti mut myös siihen, että osa vaipoista pitää ottaa mukaan kotoa. Vaikka Espanjassa ei tarvitsekaan lähteä leikkimään salapoliisia lähikauppaan että milläs nimellä niitä Pampersseja täällä myydään (koska olen sen jo tehnyt ja vastaus on Dodo), niin otan silti osan tarvittavista vaipoista mukaan. Ne on siellä vaan niin suolasen hintasia, että tekee pahaa. (Kelaa, jopa 35 senttiä per pöksy! Ihan tajutonta!) Myös paketillinen kosteuspyyhkeitä lähtee mukaan, ihan vaan sitä lento- ja ajomatkaakin ajatellen.

Uimajutut: Pääasiallinen aktiviteettimme tällä reissulla tullee olemaan uiminen. Tätä varten olen hankkinut typykälle uuden uimapuvun. Meillä on niitä nyt kaksi sillä viime kerralta olen oppinut ainakin sen, että märkää uikkaria on lähes mahdoton pukea edes osittain yhteistyöhaluisen taaperon päälle menettämättä jonkun hermoja. Ei myöskään haitannut yhtään se, että tuo Baby Gapin uikkari oli niin pirun söpö! Kaikissa uikkareissa on pitkät hihat ja UV suoja. Puen lapselle mieluummin pitkää päälle kuin lillutan sen päästä varpaisiin siinä tahmeassa fysikaalisessa aurinkorasvassa, jota noille ihmisen aluille pitää käyttää. Palaminen ei ole vaihtoehto.

Raahaamme mukaamme myös muutamat kertakäyttöiset uimavaipat, mutta mahdollistaaksemme edes joidenkin omien vaatteiden mukaan mahtumisen muutenkin kuin pukemalla ne kaikki koneeseen päälle, ostin myös Imse Vimsen kestouimavaipat. Sopivat ja söpöt löytyivät näppärästi Tori.fistä melkein käyttämättöminä. En ole koskaan noita kestoja käyttänyt, mutta nyt laitetaan ne testiin ihan urakalla.

Edellistä matkaa varten hankimmekin jo SwimTrainer uimarenkaan. Se on ollut ahkerasti käytössä Suomessakin ja hyväksi havaittu, joten se on ihan ehdottomasti mukana matkalaukussa.

Uimakenkiä yritin keväällä metsästää niiden kuuluisien kissojen ja koirien kanssa mutta yhdistelmä kevät-talvi ja kengän koko 19 eivät löytäneet yhtään osumaa vaikka googlasin koko Helsingin läpi. Koska tytön liikkumisvauhti ei kohtaa tasapainon ja pystyssä pysymisen saatika käsitteen "rauhallisesti" kanssa, yritän etsiä tossuja kohteesta. Ja olishan se 19 koko jo sellainen että pitäis leikata varpaista auki jos meinais saada lähellekään tuon tyypin jalkaan mahtumaan. Nyt mennään jo koossa 22.

Lelut: no tää onkin sitten se mielenkiintoisempi pakkausongelma. Miehen mielestä koneeseen ei voi ottaa mitään sellaista lelua mistä tulee ääntä mutta melkein kaikki hyvät lelut on just sellaisia. (Kuten se Fisher Pricen koira joka laulaa. Ymmärrän kyllä miten jonkun kanssamatkustajan huumori ei ehkä kestäisi kuunnella "Onko sulla luppakorvat"-biisiä repeatilla 4 tuntia.) Tai sitten ne liian isoja (kuten leikkikeittiö) tai niitä on liikaa (kuten duplot). Täytyy yrittää tehdä joku kompromissi ja piilottaa omaan laukkuun jotain kivoja leluja. Ja pari kirjaa. Ehkä Kikattava Kakkiainen-kirjakin sais hymyt huulille muillekin kuin tytölle. Tiedättekö sen kirjan? Aivan mahtava!

Nukenrattaat = paras pakkauspäätös ikinä!
Nukenrattaat = paras pakkauspäätös ikinä!

Ruuat: Onneksi, voi onneksi Sipu syö jo ihmisten ruokaa! Ei tarvii roudaa mukaan mitään muuta ku pussillinen maissinaksuja, sillä ne on ainoat mitä Espanjasta ei saa. Niiden avulla voimme sitten harjoittaa kaikkien kasvatusoppaiden bravuuria "K-U-L"-kasvatusta (hyi, mikä mielikuvitus!) tai ehkä jopa sen kehittyneempää muotoa "H-L-L" (huijaus-liioittelu-lahjonta), jotta saamme itse syödä illallisen lämpimänä. Kovat on odotukset. Hieman jopa epärealistiset. Tilaamme kaiken heti vaan dogibägiin. Ollaan nöyriä.

Täällä alkaa siis matkakuume olla nousussa. Kunhan ei typykkä ota tälläkin kertaa sitä liian konkreettisesti ja nostata oikeaa kuumetta. Ettei käy niinku viimeks. (P.S. Ei helvetti. Ette arvaa mitä tapahtu?!?!)

Kommentit (2)

Mirvan Menomatkat
Liittynyt4.2.2016

AIVAN! Niin muuten puuttuikin! Onneks äidillä oli (mentiin siis hänen kotiinsa), mutta vaan jotain tylsiä tavallisia. Seuraavalla kerralla pakkaan mukaan jotain kivoja sarjakuvalaastareita :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Mikäs sen ihanampaa, kuin saada extenpore päähänpisto, että vapaapäivän voisikin viettää purjehtien kauniissa Turun saaristossa. Taustallahan ei mitenkään vaikuttanut se tosiasia, että koti ja sen ympäristö tarjoaisivat vapaa-ajan ongelmiin lähinnä työleireille verrattavissa olevaa aktiviteettia. Ei mitenkään. 

Saatiin myös tytön pappa yllätettyä niin että hänkin ilolla kutsui meidät vieraakseen. Ei kukaan ehtinyt miettiä oliko se kaikin puolin hyvä idea vai ei. Onneksi. Oli meinaan aivan mahtavaa. Jos olis vielä ollut lämmintä, niin olis ollut hurjan mahtavaa. Mutta ei me kai ihan liikoja voida Suomen kesältä vaatia. Kanta-asiakastarjouksessa oli tässä kuussa vain vaihtoehdot "sateeton" ja "melkein hyttysetön". Mentiin niillä. 

Purjehdusreissu tuollaisen hippasen vilkkaammin liikkuvan, mutta ei ehkä vielä ihan akrobaatin kehonhallintaa omaavan tättähäärän kanssa on melko klassinen "accident wating to happen"-skenaario. Jos tätä olisi pysähtynyt miettimään edes hetkeksi, olisi saattanut joutua siirtämään reissua (mikä olisi ollut virhe. Suuri virhe). Ihan jo se vene itsessään on täynnä ansoja, jotka tuollaiselle alle metrin mittaiselle ovat luokkaa Grand Canyon. On rappusia, korkeita kynnyksiä, kapeita oviaukkoja ja köysinippuja. Puhumattakaan siitä, että koko komeus on ympäröity sellaisella vaatimattomalla pikku vesistöllä ja sen ja yltiöuteliaan lapsen välissä on vain muutama hassu vaijeri. 

Mutta jälleen kerran tuo kääpiö pääsi yllättämään äitinsä. Kun se onkin niin tai-ta-va! Ei kun ihan oikeasti pääsi yllättämään se kuinka vähän se muksahteli ja kuinka hyvin se pysyi pystyssä vaikka mentiin ihan purjeillakin. Ei sillä, että kauheasti itse olis pystynyt rentoutumaan, kun oli koko ajan oltava valmiudessa syöksähdellä pelastusoperaatioihin ennen kuin sukelletaan rappusia alas. Antoi kuitenkin uskoa, että ehkä joskus kymmenen-viidentoista vuoden päästä voi jo olla ihan rauhassa.  (Paitsi, että jos on äitiinsä tullut, niin ei silloin kyllä enää halua lähteä mukaan, vaan hoitaa itselleen kyläpaikan.)

Hiemanhan se meinasi pinna palaa toisella, kun äiti koko ajan varjona hiippaili metrin päässä. Kotona kun saa rauhassa leikkiä ja mennä ilman että toinen hengittää niskaan. Tähän auttoi kuitenkin satamien leikkipaikat ja ne noin sata laivakoiraa, joita kaikkia oltaisiin haluttu mennä moikkaamaan kädet ojossa. 

Pakkaamme siis jatkossakin pelastusliivit, aurinkorasvan, hyttysmyrkyn, hatut, pipot ja hanskat sekä tuhottomasti lämmintä vaatetta mukaan ja lähdemme seikkailulle Turun saaristoon. Voiskohan tolle ikiliikkujalle rakentaa myös sellaisen vaijeriviritelmän, joka antaisi valheellisen vapauden tunteen, mutta pelastaisi aina, jos jalka lipsahtaa yli laidan? 

 

 

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.