Kirjoitukset avainsanalla äitiyspakkaus

Copyright: Kela. Kuva: Annika Söderblom.

Vuoden 2016 äitiyspakkauksen lipsahtaminen julkisuuteen ennen aikojaan sai itseni pohtimaan sitä, ottaisinko pakkauksen jos nyt olisin saamassa ensimmäisen lapseni ja tietäisin sen minkä nyt tiedän. Jos siis tietäisin kuinka vähän mä siitä pakkauksesta lopulta ottaisin tavaroita käyttöön. Jos tietäisin mitä tarvitsen ja ennen kaikkea haluan ja missä koossa?

Meille siis kotiutui vuoden 2014 äitiyspakkaus ja täytyyhän se myöntää, että kun sen paketin kotiin roudasi niin oli aivan fiiliksissä. Se oli jotenkin julkinen kunnianosoitus siitä, että musta tulee äiti. Sitä avatessa oli kuin lapsi jouluaattona, kuin olis saanut maailman siisteimmän lahjan. Kaikkee ihanaa pientä ja söpöö. Mutta näin reilun vuoden päästä voikin sitten tehdä hieman vähemmän tunteeseen perustuvan arvion siitä, kuinka paljon noita äitiyspakkauksen tuotteita on tullut käytettyä.

Itse pahvilaatikko on meillä edelleen käytössä lelulaatikkona. Alkuperäinen ajatushan oli tuunata se kauniiksi vauvasängyksi, mutta hyvä kun tuo rötkäle suostui majailemaan siellä edes kuvien ottamisen ajan. (Jos haluat lukea tästä "onnistuneesta" DIY-projektistani, niin se postaus löytyy täältä.) Onneksi siis edes jotain hyötyä siitä puuhastelusta.

Eniten olemme käyttäneet pakkauksen tarvikkeita: harjaa, veden lämpömittaria (ei kyllä enää, kun ollaan siinä jo niin pro, mutta toimii hyvin ulkonukutuksissa vaunun sisälämpötilan mittaamiseen), hammasharjaa, purulelua (paitsi kun keitimme sen. Juu ei kannata keittää. Ei kestä. Ja joo, lukee kyllä ohjeissa, mutta kuka niitä nyt muka lukee?) ja kynsisaksia.

Myös peitto ja makuupussi ovat olleet meillä käytössä. Peitto tosin on sen verran hassun kokoinen etten oikein meinanut löytää siihen sopivia pussilakanoita niin ompelin sitten itse. (No, okei. Oikea syys siihen oli se, etten löytänyt omaa silmää miellyttäviä ja sisustukseen sopivia kuoseja. Huoh. Olen mahdoton.) Makuupussi on kyllä ollut ihan ehdoton. On ollut meillä aivan mieletön apu tytön nukuttamisessa. Aluksi toimi semisti kuin kapalo, mutta ei ollut yhtä ahdistava. Myöhemmin hillitsi kummasti seisomaan nousun harjoittelua yölliseen aikaan. Makuupussia en ole lähtenyt tuunaamaan vaikka montaa ohjetta katsoinkin. Nyt jos saisin päättää niin tekisin senkin. Päällystäisin jollain herkullisella kankaalla.

Kirjaa meillä on myös luettu ahkerasti. Ei tosin niitä ihme loruja, niistä en oikein välittänyt. Jotenkin outoja ja väkisin väännettyjä.

Vaatteet meillä taas jäivät melkein kokonaan käyttämättä. Osaa en edes pessyt vaan laitoin suoraan "kirppikselle sitten joskus"-kassiin. Ulkovaatteissa ongelmana oli se, että aivan alussa vauva hukkui niihin niin että sai melkein lähettää etsintäpartion perään ja seuraavana talvena taas yritettiin luoda jotain uutta muotivillitystä liian lyhyillä lahkeilla. Ei kauheen hyvä niillä pikku pakkasilla. Taistellaan vaatekertojen välistä pilkottavia paljaita pintoja vastaan sitten vaikka teini-iässä. Kypärämyssy taas on aivan ehdoton, mutta sen ollessa puuvillainen, ilmenee ongelma "venyy ja paukkuu" ja "valuu silmille". Nyt ostaisin varmaankin ruskovillan kypärämyssyn joka pitää kokonsa eikä valu. Kuulemma. Ostaisin heti myös Ruskovillan sukat ja lapaset tuolle kylmäkäpälälle. Ihan on äitiinsä tullut. Kylmät raajat, lämmin sydän.

Sain paljon vaatteita ystävältä lainaan, joten siksikään ei tullut äitiyspakkauksen vaatteita hirveästi käytettyä. Olin näet kaukaa viisas ja hankkiuduin raskaaksi melkein samaan vuodenaikaan ja tein samaa sukupuolta olevan muksun niin pääsin lokkina hyödyntämään toisen hankintoja. (Olispa ihan noin helppoa, joo mutta ikuisesti olen siitä kyllä kiitollinen. On meinaan rahan lisäksi säästynyt myös aikaa ja hermoja.) Jos en olisi ottanut pakkausta niin olisin voinut etsiä puuttuvat palaset kirpparilta. Haluamassani kuosissa ja ennenkaikkea koossa. Kirpparilla myydään myös paljon uusia tai hyvin vähän käytettyjä äitiyspakkauksen vaatteita ihan pilkkahintaan. Että jos joku tietty vaate ihastuttaa niin sen löytää varmasti jostain.

Muutenkin vaatteet jäivät käyttämättä kun olen niin älyttömän tarkka väreistä ja kuoseista. Kerrankin kun pääsee pikku tyyppiä pukemaan niin todellakin haluan laittaa sille päälle oman maun mukaista ja kaunista. En ruskeaa ja vihreää. Sekaisin. Ja ne retrojutut ei lämmitä mua yhtään. Haluan leikkiä nukkeleikkejäni. Antakaa mun nyt vaan leikkiä niitä.

Äitiyspakkaushan on siis aivan loistava keksintö, don't get me wrong. Ja kaiken tän säästökohun aikakaudella on pienoinen ihme, että se on ees olemassa. Ettei sekin ole humahtanut alas tehostusviemäristä muiden lapsiperheiden tukien kanssa. En siis todellakaan vähättele itse pakettia. Mutta siltikin, niin hieno kuin tämä paketti onkin, jos nyt olisin raskaana ja tietäisin saman kuin viimeks, niin en ottais pakkausta vaan ostaisin tarvittavat tarvikkeet ja vaatteet, oikeassa koossa ja mun silmää miellyttävässä kuosissa. Värillähän ei ole väliä, kunhan se on pinkki.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.