Kirjoitukset avainsanalla iltavilli

Tuntuuko tutulta: muuten suhteellisen lungi tapaus alkaa iltaa myöden nostaan kierroksia niinku pahempikin Latelan tuunaama peli. Rauhallisesta ja jopa pohtivasta askelluksesta siirrytään ravin kautta täyteen laukkaan ja kanta-askeltajan äitinä olen kovin onnellinen siitä ettei meillä ole alakertaa, jossa se potentiaalinen lastenvihaaja-kerrostalokyylä asuisi tavaamassa taloyhtiön sääntökirjaa. Desibelit nousevat yli työturvallisuusmääräysten (jos tässä työssä sellaisia olis, mutta kun ei ole palkkaakaan niin kukas pienistä nyt välittäis) ja alat ihan tosissaan pohtia, josko ne lapselle ostetut Peltorit mahtuis sulle, kun ei se kersa niitä kuitenkaan suostu itse käyttämään.

Nukkumatin seistessä jo oven pielessä jalkaansa naputtaen ja kelloaan taputtaen (ihanaa, riimittelyä. Pitäisköhän osallistua johonkin räppibattleen?) on napero kuitenkin sitä mieltä, että vois ihan hyvin lukee sen saman kirjan vielä kerran. (Samalla kun itse ajattelen, että vois ihan hyvin vaan mystisesti tuhoutua se sama kirja) Tai ainakin vois ihan hyvin vielä levittää kaikki legot lattialle (mutta ei tietenkään jaksa leikkiä niillä. Puhumattakaan siivoamisesta) sekä tietenkin repiä äidin vaatekaapista kaikki hienosti viikatut työpaidat lattialle. Mitä tahansa muuta koordinaattia kuin se, missä se sänky sijaitsee.

Sitä on itse jo menettämässä toivonsa siitä hetkestä yksinään sohvalla tai parhaimmillaan sen tyypin kainalossa, jonka kanssa tämä perheleikki on aloitettu. Tuskissaan miettii, että miten toi kakara koskaan muka tosta rauhottuu ja nukahtaa. Maalailee jo piruja seinille, että pitääkö (taas) venyttää periaatteita ja ottaa se vaikka viereen nukkumaan, jotta edes joku nukkuis yöllä. Edes hetken. (Ja tällä tarkoitan miestä, joka saa vapaudun potkunyrkkeilykehästä -kortin ja siirtyy evakkoon sohvalle.)

Mutta sitten se Slinky-vieteri yllättääkin jälleen, nappaa unilelut (jatkuvasti kasvavassa monikossa) kainaloonsa ja kiipeää itse omaan sänkyynsä ja huokaisee syvään. Päivän agenda on suoritettu ja seuraavan episodin suunnittelu voi alkaa.

Että sellainen iltavilli meillä. Mites teillä?

Kommentit (2)

Vierailija

Iltavilliys alkoi täällä 1-vuotiaana, kun lapsi oppi kävelemään. Huutoa, naurua, juoksemista, hyppimistä. Joskus yritin jopa pitää väkisin kiinni ettei satuttaisi itseään, mutta en pystynyt.. Maailman väsynein lapsi muuttui villiapinaksi juuri sillä hetkellä, kun sanoin hyvää yötä ja laitoin peittoa päälle. Ja pahimmillaan meno jatkui 4-5 tuntia.. eli lapsi nukahti yhden aikaan yöllä.

Nyt lapsi on 4 vee ja joskus saattaa villiys vieläkin iskeä, mutta onneksi olemme saaneet iltaenergian suunnattua kirjoihin, värityskirjaan, piirtämiseen. Edelleen valvoo klo 22-23 asti ja pärjää 7-8h yöunilla eli meillä ei ole vanhempien omaa aikaa iltaisin. Joskus saatan nukahtaa ennen lasta, mutta kaikille parempi ratkaisu on tämä että ketään ei pakoteta nukkumaan.

Mirvan Menomatkat
Liittynyt4.2.2016

Apua! Teillähän on ollut ihan täyspitkän elokuvan näytös joka ilta. Mutta viisaus piilee kyllä varmasti tuossa, että oppii kunkin lapsen omat juonenkäänteet ja kirjoittaa sitten siihen sopivan käsikirjoituksen. Tsemppiä.
P.s. Mä olisin kans useammin ennen lasta nukkumassa mutta miehen mielestä ei voi mennä kahdeksalta nukkuun. Outo.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Meillä on pääsääntöisesti tuo nukkumaan meno iltaisin ollut aika suoraviivaista puuhaa: iltapuuro, yökkärit päälle, iltamaito, hampaiden pesu, unilaulu ja krooh pyyh. Pääsääntöisesti. "Poikkeus vahvistaa säännön"-hetki koettiin tässä eräänä iltana kun typykkä päättikin että nyt ei muuten nukuta, nyt nauretaan! Taisi vaivihkaa ja puolisalaa ottaa jotkut powernapit kun silmä vältti, sillä tuona iltana meillekin selvisi termin "iltavilli" merkitys. Tyyppi painoi menemään taaperokärryllään niin että alle jäi koira ja duplopalikat. Onneks ei asuta kerrostalossa, sillä heippa-lappuja olis ollut odotettavissa sekä alakerrasta että seinänaapureilta. Sen verran kovaäänistä tuo ilakointi oli. Että anteeksi vaan naapurit. 

Ajateltiin sitten, että telmiipähän energiat minimiin, nukahtaa varmaan ihan hetkessä. Oliskohan sitä voinut enempää väärässä olla? Normaalisti nukuttamiseen menee maksimissaan se Sinisen unen neljä säkeistöä, mutta tuona iltana olisin voinut laulaa koko Ipanapan tuotannon eikä uni olisi tullut. Tyyppi ponkaisi pystyyn jatkamaan alakerrassa aloittamaansa hillumistaan. Nauroi, kikatti ja teki kaikki (omasta mielestään) hauskat ilmeet. Puuttui enää että alkais tekeen kainalopieruja. Onneks ei sitä vielä osaa, sillä sit olis pokka pettänyt lopullisesti. Muutenkin oli haastavaa olla naama peruslukemilla, kun toinen vetää sellaista stand up showta (ihan kirjaimellisesti) että vois melkein jo buukata sen johonkin Kultsan lavalle. Yritin kovasti muistella mitä niissä lasten kasvatusoppaissa sanottiin näistä tilanteista, mutta ei tullut kyllä mitään mieleen. Siinä sitten vaan purtiin poskia ettei repeilis ääneen. Välillä lähdin poiskin siitä huoneesta, mutta sama meno vaan jatku. Huhuilu yltyi ja jossain vaiheessa muuttui itkuks. Kun sitten menin katsomaan niin kävi ilmi, ettei se edes mitään oikeaa itkua ollut! Tyyppi ryökäle on siis oppinut täydellisen tekoitkun. Anna mun kaikki kestää! Kun astuin sisään tuohon puujalkavitsien luvattuun huoneeseen, niin kikatus vaan jatkui. Muistan miettineeni että sen siitä saa kun tällä huumorintajulla lasta kasvattaa. Omaan nilkkaanhan se kopsahtaa. (Tai sitten siitä tulee runoilija. On sen verran vahvaa riimittelyä meinaan.)

Aikansa kutakin, mietti tyttö ja jossain vaiheessa kyllästyi yleisönsä huumorintajuttomuuteen. Noin tunnin esityksen jälkeen, ihan ilman kahvia ja pullaa (noin jälkikäteen ajateltuna, ei olis ollut pahitteeksi), esirippu laskeutui ja sain tytön pysymään makuuasennossa ilman ilmastointiteippiä. En sitten tiedä jäikö häneltä omasta mielestään keikka kesken vai mikä oli, mutta myös loppuyö oli levoton ja päättyikin siihen, että minä kilttinä äitinä raahasin peiton ja tyynyn lastenhuoneen sohvalle ja nukuimme loppuyön poski poskea vasten. Tai tyttö nukkui. 

Tuon yön jälkeen pidimme tytölle kehityskeskustelun, jonka yhteydessä toivoimme vastaavanlaisten öiden poistumista tilausvalikoimista. Hän kuitenkin halusi pidättää oikeuden iltavilliin ja yölliseen stand upiin vedoten ikäkauteen kuuluvaan tyypilliseen käyttäytymiseen ja mm. uusien taitojen kuten kävelemään oppimisen sivutuotteena väistämättä esiintyvien oireiden lajikirjoon. Totesimme olevamme pulassa näiden perustelujen kanssa ja päätimme että tutkimme jatkossa hieman tarkemmin direktiiviä "vanhempien oikeuksia hyviin yöuniin" ja palaamme sitten neuvottelupöytään. Siihen asti toimimme vanhan sopimuksen puitteissa. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Mirvan Menomatkat 500mg
Käytetään säännöllisesti matkakuumeen aiheuttamiin oireisiin. Vaikuttava aine: vinkit lapsen kanssa matkustamiseen. Sis. parhaat kohteet, kokemukset ja katasrofit.
Saattaa aiheuttaa yliherkkyyttä lomasuunnitteluun, vakavaa haaveilua sekä yliaktiivista pakkausintoa.
Oireiden pitkittyessä lue lisää ja varaa matka.

Seuraavaksi helteinen postaussarja Kroatian saarilta. Tulossa myös Torrevieja ja Kööpenhamina. Stay tuned!

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

 

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram