Kirjoitukset avainsanalla tarjoiluja

Lupasin tuolla synttäripostauksessa laittaa Rocky Roadin reseptin ilmoille. Tää on sit ehkä maailman helpoin herkkuresepti eli en to-del-la-kaan ota vastuuta siitä kuinka usein tätä tulee tehtyä tai kuinka paljon ne kalorit menee ihan suoraan reisiin.

<3 2 Fazerin suklaalevyä (yleensä suosittelevat laittamaan maito- ja tummaa suklaata, mutta tämä nyt sattui olemaan tarjouksessa. Myös taloussuklaa käy.)
<3 voita, ehkä yks iso ruokalusikallinen
<3 Pekaanipähkinöitä (myös saksanpähkinät tai suolapähkinät toimii)
<3 kuivattuja karpaloita
<3 minivaahtokarkkeja (isotkin käy, mutta näitä ei tarvii pilkkoa ja näyttää kivemmalta. Ihan ku joku ehtis sitä kauheesti katsoa kun tunkee vaan kitaansa maanisesti)
<3 keksejä (itse käytin Muumikeksejä, koska niitä nyt sattui olemaan kaapissa. Digestivet ja kaurakeksit toimis varmaan kans. Joulupipareitakin mietin.)

Sulata suklaa esim. vesihauteessa ja lisää sulatettu voi. Ota noin 1/4 massaa erilleen. Sekoita 3/4 massaan kaikki muu härpäke, murenna keksejä ja pähkinöitä vähän. Levitä massa leivinpaperilla vuorattuun pieneen vuokaan. Levitä 1/3 suklaamassasta päälle. Koristele vaahtokarkeilla ja pähkinöillä. Laita jääkaappiin jähmettymään. Leikkaa veitsellä paloiksi. Asettele tarjoiluastiaan. Huuda än-yy-tee-nyt ja poistu takavasemmalle pöytään ryntäävän sokerinarkkarin tieltä. Mene itse nurkan taakse syömään satsista sniikkaamiasi paloja. Muista pyyhkiä paljastavat suklaaviirut pois ylähuulelta. Toista.

 

 

Kommentit (2)

Mirvan Menomatkat
Liittynyt4.2.2016

Todellakin! Samalla voi leikkiä oman elämänsä Jamie Oliveria ja ihan muina mutseina rehvastella että kehitinpäs taas uuden reseptin 😁

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Mun tärkein (ja ehkä viisain) päätökseni todella, todella pitkään aikaan oli se, kun allekirjoitin itseni kanssa sopimuksen siitä, että näistä synttäreistä ei tarvitse eikä kuulu stressata. Pykälä yksi sanoi, etten olisi sen parempi tai huonompi äiti vaikka en kakkua itse leipoisikaan tai omin pikku kätösin askartelisi tällä kertaa ihan kaikkea hauskaa, mitä Pinterestillä olisi tarjota. Pykälä kaksi vaati, että järjestelyt mahdollistaisivat myös äidin osallistumisen juhliin muutenkin kuin kotiorjan roolissa. Pykälä kolme lausui, että kaikille pitäisi jäädä juhlista hyvä fiilis. En ole ainakaan vielä saanut sopimusrikkomuksesta kutsua oikeuden kuultavaksi, joten ihan hyvin tais mennä.

Ehdollinen pykälä neljä tosin sanoi, ettei juhlilla tarvitse olla teemaa. Lähdinkin soitellen sotaan ja olin ihan coolin rentona vaan hoitelemassa pöytään jotain lapsille maistuvaa. Jotenkin kummasti se My Little Pony kuitenkin sniikkasi itsensä koristeisiin mukaan. S ei siis todellakaan vielä osaa pyytää mitään, mutta tää hahmokavalkadi lämmittää sentimentaalista äitiä, joka itse on aikoinaan noilla pastellin sävyisillä heppafiguureilla leikkinyt. Eli tässä kohtaa sopimuksen rajoja hieman venytettiin. Pöytään löysi tiensä MLP-lautaset ja servetit ja vielä hepan muotoinen foliopallo. Kukissa luotan aina Kukkakauppa Laurentiin. Mialle ei tarvii turhan paljon speksejä ladella ja aina tulee mielettömän kauniita asetelmia.

Tarjoiluiden kanssa menin todellakin sieltä mistä aita oli, ei ainoastaan matalin, vaan ehkä jopa kokonaan poistettu. Tilasin täytekakun ja voileipäkakun Cutiepie Bakerysta Vantaalta. Ihan hurjaksi ryhdyin ja otin vielä kotiinkuljetuksellakin. Ei tarvinnut miestä patistella juhla-aamuna kakunhakureissulle maanisesti varoitellen kaahaamasta kuorrutuksia ruttuun. Säilyi senkin suhteen rauha maassa.

CutiePiella on iso lista toinen toistaan herkullisempia kakkuvaihtiksia, joita ei sitten kannata sokerinhimoissaan lähteä katselemaan. Voipi käydä niin että haluaa kaikki. Kannattaa siis olla se mies siinä vieressä, joka pitää järjen äänen sokeriaddiktin tilauksissa mukana ja sanoo, että se 10 hengen kakku riittää ihan hyvin. Palvelu CutiePiella oli myös mitä mahtavinta: hurjaan 5€ lisähintaan sain customoidun koristelun kakulle. Antamani speksit "jotain pinkkiä" muovautui kakkumestarien käsissä tuollaiseksi mielettömän hienoksi vaaleanpunaiseksi koristemereksi jota kaikki vieraat ihastelivat. (Teki mieli valehdella, että ite tein joo, mutta olisin kuitenkin jäänyt siitä kiinni. Ehkä sekunnissa. Kyllä noi ystävät mut tuntee.)

 

Voileipäkakku on mun intohimoni. CutiePiella oli hauskoja uusia versioita niiden perus leikkele/lohijuttujen lisäksi. Me kokeiltiin BLT-voikkarikakkua ja oli todella hyvää vaikkakin aavistuksen suolaista. No, jos tilaa pekonia niin tuskin kannattaa odottaa mitään terveysruokaa. Tämän lisäksi suolaisena napsittavana pöydästä löytyi cocktailpiirakoita (joilla S voisi varmaan elää, jos saisi) sekä popcorneja (niissä ei ollut suolaa sitten taas laisinkaan, ellei mies salaa ripsauttanut). Makean nälkään pöydästä löytyi ah niin trendikkään naked caken lisäksi jäätelöä lisukkeineen, pipareita (Siis joulupipareita. Oikeesti. Koska niitä tuo tyyppi vois kans syödä kilon.), hedelmistä ja marjoista koottu sateenkaari (koska Rainbow Dash), Rocky Roadia (tämän jopa tein itse, haluatteko reseptin? Aivan superhelppo!) sekä Raikastamon luomupillimehuja (Näistä sai ne hyvä mutsi-pisteet eiks niin?).

Kutsuvieraat aikuisineen täyttivät tilan sekä fyysisesti että audiaalisesti (onkohan tämä edes sana?), mutta vaikka olohuone-keittiö akselilla (ja välillä karkumatkalla rappusissa) touhusi seitsemän lasta niin itkupotkuraivareilta vältyttiin jotenkin maagisesti. Sipu ei ollutkaan leluistaan supermustasukkainen eikä edes ne pienimmät jääneet sokerihumalaisten maantiekiitäjien jalkoihin. Lahjaksi saatuja laastareita ei tarvinnut heti ottaa hyötykäyttöön.

Lahjoista puheenollen: jos kaksi vierasta tuo laastaripaketin niin kertooko se lapseni tendenssistä törmäillä ja muksahdella normaalia enemmän? Mukkelis makkelis ainakin on vahvasti sanavaraston käytetyimpien sanojen joukossa. Ehkä ne laastarit kannattaa siis ottaa mukaan kun lähdetään käyttämään muita lahjoja. Sipu sai siis toiveidemme mukaan elämyslahjoja Flamingon vesipuistoon, Rush Tramboliinipuistoon sekä Leikkiluolaan. Jotenkin tällä kiireen ja Konmarituksen aikakaudella sitä arvostaa yhdessä tekemistä ja viihtymistä tavaroiden ja härpäkkeiden sijaan. Sekä lapsen täydellistä uuvuttamista hyvien yöunien todennäköisyyden nostamiseksi. Erityisesti sitä.

 

 

 

Kommentit (4)

Vierailija

Onnea Sipu! Ihania herkkuja, slurps! 😍 Sainkin hyviä vinkkejä tarjoiluun tästä postauksesta, pojan 5v. päivät ensi kuussa.
Rocky road reseptiä kehiin! Ja juu, raikastamon mehuista pointsit :D

Mirvan Menomatkat
Liittynyt4.2.2016

No nyt on RR-resepti eetterissä. Älä sit syytä mua kun ite syöt puolet annoksesta "ihan vaan laadunvarmistusmielessä". Ei sillä että niin olis käynyt esim. meillä...

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

   

Mihin ihmeeseen se vauvavuosi oikein hujahti? Se kaikkein vaikein vuosi? Se jolloin ei nukuta, parisuhde rakoilee (paitsi ei tietenkään meillä. Koska mehän ollaan täydellisiä. Tietenkin) ja koko elämän excel-taulukko pitää tehdä uusiks koska viimeisin päivitys ei vaan tue enää sitä edellistä versiota? Oliko se edes oikeasti noin vaikeeta? Vai vaikeampaa? Vai onko aika vaan kullannut muistot? Tai univaje? En tiedä, mutta kliseisesti: päivääkään en vaihtais pois! (Tai no, ehkä pari niistä päivistä kun oon itse kiukutellut kuin pahainenkin kakara vois deletoida. Ei haittais yhtään.)

Vaikka kaikki onkin mennyt enemmän tai vähemmän uusiks niin oon siltikin aika fiiliksissä siitä, millaiseksi mun elämä on muuttunut. Ei kuule oo lainkaan tylsää (paitsi välillä, mutta siitä mä valitan teille ja simsalabim! Ei oo lainkaan niin tylsää enää) eikä tarvii pohtii, että mitä sillä vapaa-ajallaan oikein tekis. Joka päivälle riittää uskomattomia seikkailuja kuten loppumattoman pyykkivuoren valloitusta tai räjähtäneen keittiön raivausta. Tätä kaikkea kun saa tehdä Duplo-miinakentällä hiihtäen niin onhan siinä aihetta juhlaan! Ja mitä tekee äiti, jolla on aivan liikaa aikaa pitkin unettomia öitä suunnitella lapsen (ja isi paran, joka jakaa tyttärensä kanssa myös syntymäpäivänsä. Ei mitään omaa enää. Koskaan.) ensimmäisiä synttärijuhlia? No, antaa suunnitelmien lähteä lapasesta. Totaalisesti. Tai no, jos katsoo TV:stä Maailman övereimpiä juhlia tai jotain vastaavaa älyllisesti stimuloivaa laatutuotantoa, niin eihän nää ees olis juhlat. Korkeintaan juhlista ilmoittamiseen järjestetty tapaaminen. Tai niiden suunnittelun Kick off-tilaisuus. Eli loppuviimein eihän nää suunnitelmat lähteny ollenkaan käsistä. On se hyvä kun osaa asettaa asiat perspektiiviin, vai mitä?   

  

Ei, en siis ollut suunnittelemassa luonnollisen kokoista yksisarvis-jääveistosta (mikä ei olisi edes mahdollista, sillä jos et sattunut tietämään, niin yksisarvisia ei ole olemassa, nih.) tai kokonaista sirkustelttaa takapihalle. Suunnitelmien lapasesta lähtö tarkoittaa yleensä kohdallani noita askarteluja. Ne on mun heikkous. Niinpä mä nytkin aloin suunnittelemaan suuria, mutta onneks toteutukset jäi kutakuinkin järkevälle tasolle. Ainakin omasta mielestäni. Paitsi miehen. Mutta siltä ei nyt kysytty. Nytkään.

Teemaksi valikoitui raikas minttu ja hempeä vaaleanpunainen. Ajattelin että ainakin osaa koristeista voisi sitten käyttää tytön huoneen sisustamisessa. Sekin kun on jotenkin oudosti jäänyt kesken. Tällä hyvällä tekosyyllä perustelin itselleni sekä ajallisia että rahallisia menetyksiä. Toimi muuten ihan erinomaisesti. Suosittelen vastaisuudessakin käyttämään tämänkaltaista itsensä huijaamisen muotoa. Kauheen kätevää. Löysin Facebookin hääkirppikseltä edullisia honey comb-palloja ja Eurokankaasta sopivaa kangasta viiriä varten. Kutsuja varten taas kaivelin (miehen mielestä) ehtymättömien askartelutarvikkeiden aarreaittaa ja löysin taas kaikkea kivaa. Pitäisköhän useamminkin askarrella kun aika monta kertaa kommentoin itselleni (koska kukaan muu ei kuunnellut) että "Ai mulla oli tällaisiakin!".  

  

 

Tarvikkeiden haalimiseen jälkeen jäi enää se toteutusvaihe. Ei paha. Tosin raskausajan ompelu-innosta taisi jäädä hieman glorifioitunut kuva sekä omista ompelutaidoista että koneen kunnosta (huollettu just vuonna -98). Olinkin unohtanut pari niistä kirosanasta, joita tämä harrastus aina eittämättä kaivaa minusta esiin.  Onneksi päätin jo suunnitteluvaiheessa, että viirien ompeluun riittää kanttinauhan kiinnittäminen, itse viirejä en todellakaan ala ompelemaan. Harkkosaksilla vaan viirit kutakuinkin saman kokoisiksi kolmioiksi ja kanttinauhaan kiinni. Alalangan säädöt oli kyllä ihan pepullaan, mutta onneksi ylälangan tikki näytti siistiltä. Eihän kukaan sitä viirinauhaa nyt niin tarkkaan rupee syynään. Eihän?

Kutsujen kanssa meinaa käydä vanhanaikaisesti. Eli että niitä ei olis ollut ollenkaan. Mä sit jo hätäilin ja laitoin kaikille kutsuttaville sähköisen "save the date"-ilmoituksen menemään (sehän on niin trendikästä ja amerikkalaista, wau) sillä olisihan se ollut surullista jos ketään ei olis päässyt synttäreille. (Tässä kohtaa ironisuus-nappula on pois päältä. Musta on aina niin hiton surullista lukee niitä juttuja, kun jonkun lapsen synttäreille ei tuo ketään. Onneks meillä on kaveripiirissä paljon samanikäisinä lapsia, niin voi aina pakottaa ees jonkun tuleen.) Jos juhlissa oltais oltu vaan minä ja mies, niin olis ollu kauhee duuni photoshopata kaikkia kavereita niihin kuviin. Hirveesti töitä. Sain kuitenkin kutsut värkättyä ja muutaman harjoituskappaleen ja miehen mielipiteen kärttämisen jälkeen olin niihin jopa itse tyytyväinekin. Näyttivät ihan omatekemiltäni. (Tässä saa ihan itse päättää onko se hyvä juttu) Postille (ent. Itella, ent. Posti) töitä, kun valittavat että pitää nostaa hintoja liian vähäisten lähetysmäärien vuoksi. (Geez, I wonder why! Kannattaiskohan miettiä miks kukaan ei halua lähettää niiden kautta kun usein Euroopasta tulee lähetykset Suomeen nopeemmin ku mitä kirje saman kaupungin sisällä. Pientä palvelumuotoilua kaipais tuo lafka jatkuvan nimen muutoksen sijaan.)  

Trendikkään ekologisesti kierrätin häistä ylijääneet kertisastiat (se siitä ekologisuudesta) ja paperipillit. Juomalaseiksi koristelin pilttipurkkeja jo häistämme tutuksi tulleella tyylillä. Tosin nyt leimasin niihin jokaisen juhlijan etunimen. Toimisivat siis myös paikkakortteina, jos olisi niin hienoista juhlista kyse. Nyt auttoivat lähinnä siinä että löysi oman lasinsa helpommin. Tosin mä taisin kyllä olla ainoa joka sitä omaa lasiaan etsiskeli. Ja useaan otteeseen.  Koristelu jatkui kun muistin varastossa (oikeasti ne on olleet tuolla saunassa, mutta kuulostaa paljon organisoidummalta kun valehtelee, että oon saanut ne varastoon asti.) Olleet valot, joita olen nyt koko talven ollut laittamassa tuonne pihalle. Eivät päätyneet siis ulos, vaan sain ne ripustettua nyt sitten sisään. Päätyvät seuraavaksi (sitten aikanaan, älkää hoputtako!) lastenhuoneeseen tunnelmaa luomaan. Meidän kodissa alkoi näyttämään jo ihan juhlilta! Oikein hyvä fiilis. Sellainen, että kyllä mä tän hanskaan. 

Kunnes tuli niiden tarjottavien vuoro. Mies yritti hellästi muistuttaa, että vaikka yleensä (siis yleensä) mun leipomukset maistuu hyvältä, niin jostain kumman syystä se visuaalinen puoli ei päädy muistuttamaan (edes läheisesti) sitä ohjeen kaunista kuvaa. Ei edes silloin kun vaikeusaste on helppo. Mun glögijuustokakun hyytelöpinnoite valahtaa pohjan ja täytteen väliin (en vieläkään ymmärrä miten se oli mahdollista) ja korvapuusteista tulee mieleen K-18 kaupan lelulaatikon sisällys (jos ymmärrätte mitä tarkoitan).

Eli tässä vaiheessa järkevintä olis ollut ostaa tarjoilut ihan reilusti vaan kaupasta. Tai tilata joku ihana kakku joltain joka niitä todistettavasti osaa tehdä. Mutta ei. Ei, kun mä halusin tehdä itse. Halusin tehdä cake popseja. Niitä joiden ohjeessa sanotaan, että "vaikeustaso haastava". Ja joista ystäväni sanoi, että älä tee. Ja joista monesta eri paikasta luin, että on noin sata eri tapaa, jolla ne saattavat epäonnistua. Niin silti. Että en mäkään ihan viisas ole. Että jos sä nyt pohdit niiden tekemistä niin lue tämä ja pohdi vielä. Ja sitten jos onnistut tosi hyvin, niin älä hyvä ihminen sitten ainakaan tule tänne ilkkumaan, että tein ja oli ihan helppoja ja kato kuinka kauniita tuli! Koska mulla niistä ei kyllä tullut kauniita. 

Voin tässä kertoa vähän niinkuin varoittavana esimerkkinä miten ne voi mennä pieleen:

A) Teet tupla-annoksen taikinaa, jolloin myös paistoaikaa pitää lisätä, mutta et tiedä kuinka paljon. Tarkastelet puutikulla kakun kypsymistä tasaisin väliajoin, kunnes unohdat sen uuniin ihan vaan hetkeks ja sitten joudut silleen pikkasen kuorimaan kakun päälikerrosta roskiin, koska se hieman "kuivui".

B) Pyörittelet kakkumassasta mielestäsi pienen pieniä palloja (ja tajuat jossain 50 pallon kohdalla, että massaa on ihan liian paljon), jotta ne sitten pysyisivät tikun nokassa. Olet siis lukenut kommentteja joissa liian suuret pallot ovat murtuneet painonsa alla ja olet (muka) viisas ja päätät selättää tämän aloittelijan mokan. Kunnes koitat laittaa pallon tikkuun, mutta nostaessasi tikun pystyyn, pallo valahtaa tikun läpi. Jaahas.

C) Laitat pallot hetkeksi jääkaappiin kylmentymään toivoen, että ne sitten pysyisivät paremmin tikun päässä. Kohta huomaat olleesi väärässä. Toisaalta tieto siitä, ettei popseja voi asettaa pystyasentoon helpottaa sitä ongelmaa, ettei tikut pysyneetkään pystyssä sokerissa, niinkuin luulit. Eli eihän sinulla olisi edes ollut mitään mihin ne laittaa.

D) Popsien kuorrutus suklaalla. Miten ihmeessä kuvissa se valkosuklaa on valkoista, kun mun versiossa se oli sellaista likaisen keltaista? Ja niin paksua että se jäi klönteiksi massapallon (haha. Automaattinen tekstinkorjaus ehdotti massapsykoosia. En kestä. Jotenkin olis sopinut tuohon fiilikseen) pinnalle. Jollainen sitä olis pitänyt ohentaa, mutta millä? Ei lukenut ohjeessa moisesta, ei. Onneksi tarpeeksi suuri määrä nonparelleja auttoi peittämään edes osan tuherruksistani.

E) Esillepano. Koska popseja ei voinut laittaa esille pystyssä, niinkuin olis tarkoitus, niin päätin laittaa ne lappeeltaan lautaselle. Kaunis pyörällä siitä tulikin. Olin oikein tyytyväinen. Ainakin sen hetken, kunnes pragmaattisempi puoliskoni, jota mieheksenikin kutsutaan, kysyi että saakos noita muuten irti tosta lautasesta. Sai. Veitsellä. Että voitte vaan arvailla kuinka kauniita ne sitten olivat.

Tämän pohjalta ei tarvitse kyllä pohtia voinko suositella näiden vääntämistä yhdellekään ihmiselle maan päällä. Hyviä niistä kyllä tuli. Ja niitähän on siis todella paljon. Oonko kertonut, että myös usein liioittelen noiden määrien kanssa. Nyt on sit cake pops-massaa pakkasessakin asti. Että tervetuloa vaan meille kylään. Tiedetään mitä kahvin kanssa tarjotaan.   

Muita (enemmän tai vähemmän pieleen menneitä) tarjoiluja tyttäremme 1-vuotias synttäreillä esitti trendikäs smoothiekakku, pizzamuffinit, popcornit, cocktailpiirakat ja munavoi, pannukakut, lusikkaleivät, hedelmäkupit ja katkarapu-piparjuuritahnaleivät.

Kahvi maistui hyvältä, sillä sen keitti ystäväni. Kun hän ilmoitti pääsevänsä juhliin, kysyin heti josko hän voisi myös keittää kahvin. Vastaus tuli nanosekunnissa: "Kyllä! Tuon myös oman keittimen".  Kertoo ehkä jotain kahvinkeittotaidoistani.

Smoothiekakun väkersin pieniin Piltti-purkkeihin ja koristelin paperinauhalla ja puusydän-napeilla. Näyttivät siis onneksi kivoilta, sillä maku oli ab-jogurtista johtuen ainakin omaan makuun hieman liian hapan. Inhoan siis piimää ja jotenkin se koko kakku maistui musta piimälle. Yök. Cocktailpiirakat onnistuivat erinomaisesti. Ne oli siis sellaisia raakapakasteita. Että kätevä emäntä-pojot jäi kyllä niistä saamatta. Mutta munavoin tein ihan itse! (Vinkkinä muuten: laitetaan aina munavoihin raejuustoa joukkoon, niin saa vähän kevyemmän sekä kaloreiltaan että maultaan). Ja lusikkaleivät oli kanssa ihan loistavia. Ne olikin mummon tekemiä. Siis oikean mummon, ei minkä Saarioisten äidin äidin.   

  

  

Toivon sydämeni pohjasta, että vieraiden mieliin jäi  kuitenkin tarjoilujen sijaan ennemmin se ihanan lämmin fiilis, jonka he toivat mukanaan. Oli melkein (no okei, ihan oikeesti oli) tippa linssissä kun katseli noita meidän ystäväpiirin lapsukaisia leikkimässä yhdessä ja samalla mietti, kuinka paljon meidän juhlat onkaan muutamassa vuodessa muuttuneet. Meteliä on kyllä yhtä paljon. Ja iloa. Millaisia juhlia me tullaankaan tulevina vuosina juhlimaan! Saavat kreisibailut ihan uuden merkityksen sokerihumalassa hilluvien taaperoiden ja kahvia ei niinkään maun kuin määrän vuoksi juovien aikuisten ansiosta. En malta odottaa!   

 

Kommentit (2)

Vierailija

Sulkeitten määrää saisi rajoittaa huomattavasti. Kuluttavaa lukea, kun jatkuvasti joku katkaisee pääajatuksen.

Kivat askartelut ja kauniit kortit!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.