Kirjoitukset avainsanalla matkavinkki

Oi. Kööpenhamina. Ihana. Kaunis. Tunnelmallinen. Elävä. Lähellä.

Tehtiin täydellisen älyttömään aikaan, kesken joulukiireiden, kahden päivän retki Kööpenhaminaan työporukalla. Ei tosin kannata valittaa ajankohdasta, kun itse tilas liput, mutta olishan sen voinut paremminkin valita. Muussa kuin kiire mielessä ajankohta oli mitä loistavin: kaupunki oli kuorrutettu tunnelmallisilla jouluvaloilla, iloisilla ihmisillä, kihertävällä kuhinalla ja kaiken kruunasi kaunis ilma.

Koko kaupunki oli valaistu kauniisti eikä vaan se kuuluisa Tivoli. Kalliit hotellit ja tavaratalot olivat laittaneet jonkun vuositulojen verran jouluvalaistukseen ja muuhun härpäkkeeseen. Rantakatu oli valaistu niin romanttisesti että hetken harmitti olla reissussa työporukalla. Näin jo itseni hitaasti kävelemässä käsi kädessä mieheni kanssa pupillit sydämen muotoisina. Mielikuvan rikkoi kyllä seuraava, vahvempi mielikuva jossa säntäilen aktiivisen nakeron perässä pyrkien estämään häntä kokeilemasta kuinka korkea pudotus mereen on.

En todellakaan ole mikään Kööpenhaminan tuntija, mutta tässä muutama vinkki, jos itsekin päädytte ottamaan pikku hengähdysreissun tuohon ihan lähelle.

  1. Norwegian lentää muutamankin kerran päivässä suoraan Helsingistä Köpikseen ja jos liput ostaa ajoissa, niin pääsee ihan superhalvalla. Hyvin suunniteltu on siis puoliksi maksettu.
  2. Me varattiin yhden hengen huoneet Hotelli Scandic Frontista. Se oli meille hyvällä paikalla: ei ihan keskellä, mutta kävelymatkan päässä esim. ostoskadusta. Lisäksi ihan vastarannalla oli sekä teatteri, oopperatalo sekä papier Ön josta seuraavassa lisää. Hotelli oli järkevän hintainen, huoneet hyvän kokoisia ja juuri remontoituja, aamiainen kuului hintaan. Hyvä aamiainen on aina hyvä bonus sekä vatsalle että kukkarolle. Huoneissa oli muuten naurettavan isot sängyt. Tuli jopa vähän torikauhu kun oli liikaa tilaa. Hassua muuten miten sitä isossakin sängyssä nukkuu nykyään vaan toisella puolella, kun ennen oli äksänä keskellä.
  3. Paper Island eli Papierön on Kööpenhaminan satamaan muodostunut sielun ruuan keskus. Sieltä löytyy taidetta (osa jopa sellaista jonka tavallinen tallaajakin ymmärtää) sekä aivan mieletön katuruuan keskittymä Copenhagen Street Food. Suuri, hienostelematon ja hiomaton halli täynnä eri maalaisia ja tyylisiä katuruokakojuja. Siitä sitten vaan valkkailemaan ja tilailemaan sekä ruokaa että juomaa. Pitkien pirttipöytien ääressä saattaa viereen istahtaa joko lapsiperhe tai biletysporukka. Siellä oli yhtä sulassa sovussa ruokakulttuurit korealaisesta meksikolaiseen kuin nuoriso ja aikuiset, trendikkäät ja boheemit, tanskalaiset ja me suomalaiset. Mieletön fiilis jopa maanantai-iltana. Vaikea uskoa että Köpiksessä on saman verran asukkaita kuin Helsingissä. Elämää tuntui olevan vaan niin paljon enemmän. Mitäköhän tää on kesällä kun terassikin on auki.
  4. Ströget ja shoppailumania. Euroopan pisin kävelykatu. Vieri vieressä kauppoja Louis Vuittonista johonkin omituiseen hippikauppaan ja aivan hervottomiin nelikerroksisiisn joulukoristehelvetteihin. Mun ei pitänyt ostella juuri mitään kun kaikki joululahjat oli jo hankittu, mutta silti löysin itseni ravaamasta jalat rakoilla tuota katua ristiin rastiin ja käsissäni kassien paino vaan kasvoi. Painelin menemään kaikissa mahdollisissa liikkeissä nyt kun oli siihen kerrankin aikaa, ilman että mukana roikkui kärsimätön ja nälkäinen mies/lapsi/molemmat.
  5. Lähdimme myös pienelle retkelle kaupungin ulkopuolelle. Noin 40 kilometrin päässä Kööpenhaminasta sijaitsee nimittäin yksi Must see-paikka. Nimittäin Louisiana. (Ei se kaupunki jenkeissä. Sinne on vähän enemmän matkaa.) Tämä on siis modernin taiteen museo. Ihana rakennus, ihana kauppa ja ihanat näyttelyt. Suosittelen. Kesällä vois ottaa piknik-kamat mukaan ja hengailla päivän siinä pihalla. Paikan päälle pääsee junalla Copenhagen’s Central Stationilta. Hyppää Helsingörin suuntaan menevään junaan ja 35 minuutin päästä jää pois Humlebæk Stationilla. (Jos yhtään epäilee, niin kysykää joltain. Tanskalaiset tuntuivat olevat melko avuliaita) Siitä on enää noin 10 minuutin kävelymatka museoon ja voin sanoa että sekin on retki sinänsä. Ihania taloja. Voih. Niin idyllistä. 

Jäi kyllä fiilis että tuonne pitää lähteä uudestaan. Ehkä pitkäksi viikonlopuksi. Jos säästäisi ihan kauheasti rahaa niin voisi mennä testaamaan maailman parasta ravintolaa Nomaa. Sekin löytyy täältä.

Brunssi Cafe Europassa
Brunssi Cafe Europassa

 

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 

Näin marraskuussa on ulkouima-altaan vesi liian kylmää pikkulapselle. (Se sama 18 asteinen vesi on aivan liian kylmää myös äidille. Aina. Myös heinäkuussa.) Jos S osaisi puhua niin se varmaan olis sitä mieltä ettei haittaa ja huulet sinisinä painais altaassa menemään. S kun on vesimies eikä oo hetkeäkään ollut epäilystä siitä mikä sen elementti on. 

 

Lapsuuden reissuista muistin että jossain tässä Torreviejan lähistöllä on Fortunan kylä, jossa on kuumien lähteiden lämmittämiä uima-altaita. Google oli jälleen ystäväni ja ahkeran surffailun tuloksena löysimme sivut joiden kuvista päätellen paikalla olisi pari kuumavesiallasta. Tämä Balneario Leana taitaa luottaa kuvien informatiiviseen voimaan tai sitten kyseiset sivut väsännyt mainostoimisto on päättänyt pärjätä ilman AD:a ja myy asiakkailleen "vähemmän on enemmän"-ideologiaa. 
Osoite sieltä sentään löytyi. Napu napu karttapalveluun ja mummin Skodasta talla pohjaan. Näin omenauskovaisena täytyy hieman häpeillen myöntää, että olemme tällä matkalla hieman hairahtuneet. Uskoamme on koetellut Nokian Here-palvelu. Toimii näppärästi offline-tilassa ja neuvoo eksyneen lampaan takaisin kotiin. Voin suositella sen lataamista, jos ette kerro kenellekään. 

Leana löytyy Fortunan pittoreskin (ihana sana, en oo ihan varma käytänkö oikeassa yhteydessä, mutta aivan se ja sama) pikkukaupungin jälkeen, noin 73 kilometrin päässä Torreviejasta. Oletettavasti alue on eläkeläisten kuntoutusparatiisi, sen verran monta papparaista mammoineen tuli vastaan sauvojen kanssa huitoen tai aidan vieressä venytellen (näiden viereen voisit mennä rehvasteleen omalla notkeudellasi, saattaisi leveä haara-asento näyttää melkein spagaatilta. Tai sitten ne on jotain teräsmummoja ja nolaisit itsesi totaalisesti). Alueella näytti olevan paljon eri hoitoja tarjoavia Spahotelleja, ravintoloita, kahviloita ja camping alue. Että sinne sitten vaan muiden karavaanareitten kanssa lillumaan. Ne on kaikkien kavereita. 

Span kassaluukulla töröttänyt mamma ei ollut kaikkien kaveri. Ainakaan jos et puhunut lainkaan Espanjaa. Tai ei sittenkään. Tarpeeksi sinnikkäästi kun hymyilit niin pääsit kuitenkin sisään. Suloinen vauva kainalossa olisi jonkun rouvashenkilön sydämen saattanut sulattaa, mutta tämä tapaus oli melko jäätävä. Sisäänpääsymaksu oli (ainakin tällä kertaa) 10e/räpyläpari. (Myös ei-uimarin piti maksaa, mutta lohdutukseksi voin kertoa että kahvilassa oli free wifi. Mutta huonot kahvikupit. Sotkivat paidan kuulemma. Juojassa ei ollut vikaa.) Lisäksi piti investoida uimalakkeihin (a´3e) sillä ilman niitä ei altaaseen ole asiaa. Paitsi jos olet kalju.Hieman harmittaa etten tiennyt tätä etukäteen. Olisin varmasti hankkinut jotkut todella hienot suihkumyssyt. Jotkut kirkkaanvihreät sammakkohatut tai sellaiset kukalliset. Olis tullut paljon hauskempia kuvia.

 

Altailla on paljon muitakin sääntöjä, mutta nähtävästi vain tuo uimalakkisääntö on sellainen, jota kukaan noudattaa. Suosittelen tosin noudattamaan sandaalien käyttö-säätöä sillä alueella on jonkin verran lintuja. Ja jos on lintuja niin sitten on myös, tiedätte kyllä mitä. Säännöissä kielletään myös omat juomat ja ruuat, mutta melko avoimesti nuo saksalaishenkiset kylpylävieraat kaatelivat omasta termarista kahvia ja söivät omia voileipiää. Eli olemalla tarpeeksi härski saattaa päästä pälkähästä.

 

Altaita alueella oli kaksi.  Toisessa oli aivan mieletön näköala  vuorelle, mutta miinuksena vain 28 asteinen vesi. Onneksi toisessa veden lämpötila oli juuri sopiva (36C) niin minä, eikun vauva, tarkeni uiskennella. S nautiskeli isosta kylpyammeestaan ihan kympillä. Me koitettiin ensimmäistä kertaa myös uutta lisävarustetta vauvalle eli tuota Swimtraineria ja se oli kyllä ihan hitti. Tyyppi tajus heti alkaa potkimaankin. Enää puuttuu se, että se pääsis eteenpäinkin ihan sinne allasbaariin asti ja osais puhua sen verran että tilais pari mojitoa, yhden virgin-version. 

 

 Matkamme Fortunaan toteutti myös jonkinlaista sosiaalista hyvän kierrättämistä.  Kun tuon pikku lirkuttelijan kanssa lillui siellä altaassa niin ympärillä kävi kauhea kuhina mammaraisten ja papparaisten tullessa jutteleen.  Juuri mitään en ymmärtänyt, mutta hymyistä päätellen ihan hyviä juttuja niillä vauvan kanssa oli. Tutkimusten mukaan ikäihmisille (huom. korrekti ilmaus. Harvinaista) tekee hyvää viettää aikaa lasten kanssa. Päivän hyvä työ tehty. Juhiksen mielestä olisivat itseasiassa saaneet maksaa meille siitä että tultiin.

Kotimatkan kiertotiestä vastasi Murcian Ikea. Koska vuodesohvan kuljettaminen käsimatkatavaroissa olis kuulemma hieman haastavaa niin sitten edes ne lihapullat. Tai hodarit ja pehmis. Ps. Miehet halus tänne. Espanjassa kaikki on toisin. 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.