Kirjoitukset avainsanalla sokeriaddiktio

Tää ei oo mikään uutinen: olen yhä sokerikoukussa. Olen tunnustanut sen aiemmin täällä. Tää addiktio alkoi ihan viattomasti raskausaikana, kun uskottelin itselleni että voin syödä paketillisen keksejä kerralla, koska tärkeintähän on että syön jotain. Ihan mitä vaan, mikä menee alas. No, unohdin kertoa itselleni että se raskauspahoinvointi sit loppu jossain vaiheessa ja olis mennyt alas muutakin kuin herkkuja. Tästä viattomasta sokerin kanssa leikkimisestä on sitten jäänyt niin kova himo päälle, että joka päivä pitäis jotain hyvää saada. Ihan toivotonta.

Periaatteen tasollahan mä kyllä tiedän miten mun pitäis syödä, mutta jostain kumman aivokemiallisesta imbalanssista (kuulostaa kauheen hienolta ja siltä ettei se oikeesti ees oo mun syy) johtuen mä kuitenkin joka päivä korvaan liian suuren osan ruokaympyrää jollain sinne kuulumattomilla ainesosilla ja samalla kärsin siitä sekä fyysisesti että henkisesti kun haluisin syödä järkevästi. Ja koska mä periaatteessa tiedän mitä mun oikeesti pitäis tehdä, niin naisen logiikallahan mä sit keksin kaikkia muita vippaskonsteja, joilla saisin mun herkuttelun kuriin.

Ja nyt: ihan sit omalla vastuulla luet tästä eteenpäin. Ei auta tulla jälkeenpäin mussuttaan, että ihan huonoja vinkkejä annat. Niin annankin! Koska ne hyvät vinkit on annettu jo niin moneen kertaan kaiken maailman akkainlehdissä eikä niistä oo ollut kertakaikkiaan mitään hyötyä. Että mitä häviät jos koitat näitä?

1) Tää on vanha, mutta silti aina unohtuu: tee ostoslista ennen kauppaan menoa. Älä kirjoita siihen herkkuja. Seuraa listaa orjallisesti. Huomaa kärryyn jotenkin omituisesti ilmaantuneet suklaat ajoissa ja korvaa vaikka Fastin proteiinivanukas jauhoilla. Eli siis harjoita itsepetosta. Pahimmissa vieroitusoireissa, jos et millään pysty pitämään näppejäsi kurissa vaan huomaat avaavasi karkkipussin jo kassajonossa, käänny jonkun nettiruokakaupan puoleen. Olisko muuten hyvä lisäpalvelu jos pystyisi sieltä valikoimista blokkaamaan joitain tuotteita?  

2) Älä mene nälkäisenä kauppaan.  Ei sit aja samaa asiaa jos ennen kauppareissua vedät suklaalevyn, jotta a) ei olis nälkä ja jotta b) et sortuis ostaan herkkuja. 

3) Juo paljon vettä. Kroppa valehtelee sulle että on nälkä vaikka sillä onkin usein itseasiassa jano. Kiero tyyppi. Paljon tarkoittaa muuten noin 3 litraa päivässä. Ei onnistu sit ihan ekalla yrittämällä, mutta lisää veden määrää pikkuhiljaa. Ja ekalla yrittämällä ei tarkoittanut että kerralla, hölmö. Vaan pikku hiljaa pitkin päivää. Ja tajua sekin että pitkin päivää saat ravata myös vessassa. Mutta siihen tää perustuukin: kun on koko ajan vessahätä niin ei ehdi ajatella niitä herkkuja.

4) Aplikaatiot auttaa aina: lataa joku hyvä appi (täällä yks esimerkki, joka mulla toimi. Imperfekti johtuu siitä, että toimi silloin kun käytin sitä. Nyt en oo taas käyttänyt. Koska olen laiska. Koska olen keksinyt tekosyitä) ja täytä ruokapäiväkirjaan kaikki mitä suuhusi tunget. Auttaa kahdella tavalla: Toisaalta et voi ahtaa karkkeja ja sipsejä suuhun niin kauheeseen tahtiin, ettet ehdi laskeen tai punnitseen niitä ja toisaalta, nolottaahan se naputella koko päivän saldo ohjelmaan ja saada vastaukseksi päivän ravintoarvoista "this is just horribly horribly wrong, shame on you!". (No ei se oikeesti noin sano, mutta jos päivän hiilarit ja rasvat muodostaa 90% päivän energiansaannista niin kyllä sen pitäis sanoo. Kovaan ääneen ja paheksuvalla sävyllä.)

5) Tää viiminen on musta se paras! Iltanapostelusta pääset eroon kun peset hampaat ajoissa eikä vasta just ennen ku oot menossa nukkuun. Toimii erityisesti hieman laiskoille jotka ei jaksa pestä hampaita sit enään uusiks, mutta ei vois kuvitella menevänsä likaisilla hampailla nukkumaankaan. Ei toimi ihan niin hyvin jos vaan jotenkin kummasti siitä huolimatta sorrut ja muistat puolivälissä Berliinin munkkia että ai niin. Silloin auttaa aktiivinen katuminen ja lapselta lainattu Herra Hakkarainen. Onkohan niitä enää jäljellä sitten kun lapsi alkaa syödä niitä?

Mitäs hyviä kikkakolmosia ja vippaskonsteja teiltä löytyy sokerihumalan vieroitusoireista selviämiseen? Nyt jakoon kaikki parhaat (ja typerimmät) keinot.

Kommentit (4)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Olen nyt jo hetken aikaa miettinyt liittyväni ASA:n jäseneksi. Paljon coolimpaahan se olis, jos se tarkoittaisi Asan faniklubia (linkki tarkoitettu kalkkiksille), mutta karu (vaikkakin samalla makea) totuus on se, että olen koukussa. Armottomasti koukussa. Hei olen Mirva, olen sokeriaddikti. (Miksköhän noiden ryhmien nimi on aina anonyymit nejane? Kun kuitenkin aina esittelevät itsensä omalla nimellä. Ei kato kannattais käyttää sivistyssanoja, jos ei tajuu niiden merkitystä. Noloa.)   


Vastoin ensivaikutelmaa, en ole varastamassa kummityttöni jäätelöä. En ainakaan myönnä.

 

Haluan kuitenkin jakaa tarinani kanssanne. Jos siitä vaikka olisi hyötyä. Jos käymäni matka auttaisi jotain teistä välttämään tekemäni virheet.  Saatat nyt sanoa, että ei noin minulle voi käydä. En minä ole noin heikko. Kyllä minä tiedän rajani. Niin minäkin luulin. (Jos ihan rehellisiä ollaan, niin en luullut. Tämäkin on vain yksi tekosyy lisää. Mutta kuulostaa jotenkin ylväämmältä. Kun myöntää virheensä. Minä en oikeasti myönnä mitään.) No, totuus on kuitenkin se, että tämä valkoinen huume koukuttaa. Sillain ettet ollut edes tajunnut olevasi jo koukussa ja etsiväsi vain syitä, joiden vuoksi sinun on nyt vaan ihan pakko saada herkkuja. Esimerkkinä raskaus. Raskauden alussa sitä antaa luvan syödä mitä vaan tekosyinä "ei ole väliä, kun lihoo kuitenkin", "pudotan sitten kun vauva on syntynyt", "täytyy syödä mitä vaan mikä pysyy sisällä", "kun on tää pahoivointi ja kaikkee". Sitten sitä tunkee suuhunsa mitä vaan herkkuja niinkuin viimistä päivää. Teki mieli tai ei. Vähän ajan päästä ei ole enää väliä, mitä syö, kunhan siinä on suklaata. Ja paljon.  

  

Sitten vauva syntyy. Loppuuko herkkujen himo siihen? No ei, eipä se lopu. Pahenee vaan. Ja sitten tulee uudet tekosyyt: mä kato imetän niin pitää syödä hyvin että tulee maitoa. Hyvin? Hyvin!? Joo, se ei ehkä jonkun Hanna Partasen mukaan tarkoita ihan sitä samaa että kun syö paljon. Paketillinen keksejä tai levyllinen suklaata ei ole maidontuotannolle kuulemma ihan välttämätöntä. (Näin mulle ainakin väitti joku joka mukamas tiesi asiasta jotain. Joku lääkäri. Mikä valelääkäri lie ollut. Mä en uskonut enkä siis viitsinyt riskeeraa kaikkee vaan jonkun huuhaatohtorin henkilökohtaisen ja lievästi angstisen mielipiteen vuoksi.)


Mustahan on tässä viime kuukausien aikana kuoriutunut oikea leipuri Hiiva. En ehkä asu Kumputiellä, mutta viimeisen vuoden aikana kotikeittiössä on paistunut enemmän herkkuja kuin ehkä viimeisen 10 vuoden aikana yhteensä. Korvapuusteja (piti olla vierasvaraa, mutta yksikään vieras ei ehtinyt kylään kun ne oli jo syöty), Red Velvet kuppikakkuja, valkosuklaa-limejuustokakkua, Trendikästä salmiakki-juustokakkua (näytti hyvältä, mutta maku ja koostumus oudohko), pannukakkua (voita voi sittenkin olla liikaa), kakkua. Lähinnä kaikkea makeeta ja suklaista. Ähky on ollut vieraanamme usein. Liian usein.

Lopulta sitä on pakko katsoa ongelmaa syvälle silmiin. Ja miten kauniit suklaan ruskeat silmät ne ovatkaan. Ehkä hieman pähkinää joukossa. Ja ihan pikkasen krokanttia. Tai toffeeta. (Apua!) Tälle pitää tehdä jotain. Ja äkkiä! Viimeistään siinä vaiheessa tajusin, että asiasta on tullut ongelma, kun viimeisen viikon, joka kerta kun mies on kysynyt tarviiko kaupasta jotain, on huuliltani lipsahtanut alle nanosekunnin "suklaata" vaikka oikea vastaus olis ollut "vauvanruokaa". Jotain pitää tehdä. Mutta mitä? Nannakin aloitti sokerilakon. Sen blogissa oli kauheesti hyviä pointteja miks munkin pitäis. (Siis ei se niitä pointteja nyt henkilökohtaisesti mulle kirjottanut. Hassu. En mä sitä tunne. Ja vaikka tuntisinkin niin olishan se vähän turhan läpinäkyvää namedroppailua.) Kauneus ja terveys ja hyvinvointi ja kaikkee muuta hienoo. Mutku... Olisko se niinku lopetettava kerralla kokonaan? Vai toimisko vaan vähentäminen? Tai karkkipäivä?  

Taitaa vaatia aika paljon motivaatiota moinen. Oma on vähintäänkin kyseenalainen. Olisko sulla jotain hyvää vinkkiä miten sen löytäis? Auttaako Google Maps?  Nim. Nytkin tekee mieli suklaata ja jos sitä olis, niin söisin salamana. Hengittämättä.  


utopiaa...

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.