Kirjoitukset avainsanalla ulkohäät


Meille oli jotenkin alusta asti selvää, ettei me haluta sitä ihan perinteistä vihkiseremoniaa. Sitä tunnin pituista messua kuumassa kirkossa, jossa tuskan hiki sekoittuu epätoivon kyyneliin, mutta sitä ei tunne koska koko kroppa on puutunut kovalla kirkon penkillä istumisesta. Sitä pakollisten virsien laulamisen myötähäpeää, kun täti laulaa liian kovaa nuotin vierestä ja naapurin Make unohtaa taas isä meidän sanat. Päätettiin siis päästää vieraat (lue: itsemme) helpommalla ja mennä naimisiin mahdollisimman lyhyen kaavan mukaan. Ja rennon. Ei nyt sentään ollut tarve mitään sirkusta järjestää, mutta jotenkin oli meidän näköistä hoitaa vihkiminen alta pois meren rannalla kallion päällä. Vielä enemmän meidän näköistä olis ollut mennä naimisiin jossain paratiisisaarella sukellusten välissä, mutta haluttiin nyt kuitenkin juhlia tätä ystävien kanssa. Ehkä sitten joku valojen uusimisjuttu kymmenen vuoden päästä (Juhis, tää oli vinkki).


Oma leimamme seremoniaan lyötiin myös musiikilla. Mahtipontinen Your Song elokuvasta Moulin Rouge oli kuulemma saanut muutamallekin kyyneleen silmäkulmaan. Poistumismusiikkina taas soitettiin Pharrel Williamsin Happy. Juhis kyllä ehdotti ensin poistumiseen Benny Hillin tunnaria, mutta se pelästyi kun mä innostuin asiasta. Mun kanssa ei kannata vitsailla niinkin vakavasta asiasta kuin häät.

Pappi oli samoilla linjoilla meidän kanssa seremonian lyhyyden suhteen. Jopa siinä määrin, että otti jopa hieman vapauksia meidän tarinamme aikajanan kanssa, mutta entäs sitten? Onks sillä nyt niin paljon merkitystä mistä tilanteesta me toisemme muistetaan. Tärkeintä on se, että mä oon iskenyt Juhikseen silmäni ensin. Eli mä niinku voitin. Mitä siinä sitten enää kakun leikkauksessa jalkaa polkemaan.


Ettei vihkiminen nyt ihan pelkkiin Tahdon-huikkauksiin olis jäänyt, niin haluttiin ottaa jokin symbolinen juttu siihen mukaan. Mietin ensin viinien yhdistämistä, mutta se punkun ja valkkarin yhdistäminen on jotenkin hirveää tuhlausta. Viini viininä, vakavilla asioilla ei pidä leikkiä. Mutta hiekkaa, sitä meillä piisasi. Jotakuinkin 120 kiloa kvartsihiekkaa. Että siitä sitten vaan seremoniaa kerrakseen.

Hiekkaseremonian ideahan on, että sulhanen ja morsian kaatavat yhteen astiaan kumpikin eri väristä hiekkaa. Meillä nuo eri väriset hiekat symboloivat meitä. Sitä, että me ollaan tässä liitossa yksilöitä, mutta toisiimme sekoittuneita, yhdessä enemmän ja uuden kokonaisuuden luovia. Hiekka-astiasta jää meille muisto, joka pitää tän ajatuksen arjessa mukana. Ettei pääse sitten totuus miekkoselta unohtamaan. Minusta pääsee eroon yhtä helposti kuin nuo eri väriset hiekat saa erotettua toisistaan.


Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.


Kuukausi häiden jälkeen. Ja pystyn ehkä jo kirjottaan niistä jotain. Ehkä. Jotenkin vielä hieman haastava hahmottaa sitä että nyt ne sit oli. Ja meni. Ja jos olit juhlissa mukana, älä pelkää. En ole linkkaamassa tähän video booth-koostetta. Mieli tekis, mutta haluan ennemmin pitää teidät ystävinä. Ilman että siitä pitää maksaa. Niinkuin vanha sananlasku sanoo ilmaiset ystävät ovat harvassa. Vai miten se meni...



Häät puvun nyöritys orkidea
Häät puvun nyöritys orkidea

Vaikka itse sanonkin, niin oli kyllä parhaat häät ikinä. Ainakin omat parhaat häät ;) Tunnelma oli just niin rento ku olin halunnutkin ja fiilis oli katossa alusta asti. Asiaa ei lainkaan haitannut paras pappi ikinä, joka osas kyllä vitseillään ja välittömällä olemuksellaan ottaa yleisönsä. (Laittaisin tähän hänen nimensä, mutta haluan itsekkäästi pitää hänet meidän pappina. Eti ite oma paras pappis!) Sydäntä lämmitti myös se täydellinen yhteensattuma, että pappimme on aikoinaan myös ristinyt kummityttöni. Jenkeissä! Kerroin edellisenä päivänä hänelle siitä, kuinka yksi kaasoistani ei päässyt tulemaan pienen poikansa syntymän vuoksi ja kuinka he asuvat Miamin lähellä Boca Ratonissa. Pappi kysyi, että onko hän sellainen kovaa naurava tapaus. Ei epäilystäkään, että puhuimme samasta henkilöstä. Ja lopulta ystävänikin pääsi osallistumaan vihkimiseen ah niin nykyaikaisesti Skypen välityksellä. (Me ollaan kato ihan trendien aallonharjalla, ei mitään kalkkiksia. Vaikka siis lausutaankin tuo skype eikä skaip. Se olis jo liiottelua.) Siellä ne oli äitinsä kanssa pillittäneet (toivottavasti onnesta) pientä ruutua tihrustaen. God works in mysterious ways.



wedding, orchid, bridal, mermaid, sweetheart, wedding dress, beach wedding
wedding, orchid, bridal, mermaid, sweetheart, wedding dress, beach wedding

Näin jälkeenpäin ajateltuna otin ihan kohtuutonta stressiä hääpäivämme säästä. En ollut oikeasti pitänyt vaihtoehtona sitä, etteikö MUN hääpäivänä muka paistais aurinko ja ettäkö muka MUN suunnitelmat ulkona vihkimiselle voi jotenkin Suomen kesässä mennä mönkään. Ja sitten kun ne puoskarit Forecalla tuntuivat heittävän noppaa tai vähintäänkin katsovan sääennusteensa Tarot-korteista ja vielä muuttavan mieltään noin tunnin välein, niin stressilevelit nousivat kattoon. Mutta eihän siinä oliskaan kannattanut edellisiä öitä nukkua vaan oli todella järkevää valvoa ja pyöriä sängyssä lakanat solmuun miettiessä sitä, mitä sit tehdään jos sataa. Kyllä se vaan autto siihen juhlalookkiin. Tummat silmänaluset on nyt kuuminta hottia. Ja kiukuttelu kuuluu morsiamen tyylipankkiin. Ja mähän kiukuttelin ku pieni hemmoteltu kakara etten halua mennä sisällä naimisiin. En halua!



Olis vaan pitänyt kuunnella pappia, joka sanoi laittaneensa eteenpäin toiveeni hyvästä säästä. Hänellä oli kuulemma jotain suhteita. Ja hyviä suhteita olikin. Päivähän oli sitten lopulta aivan täydellinen. (Jälkiviisaana voi sanoa, että olishan se ollut täydellinen vaikka vettä olis tullut kuin Thaimaassa Sonkgranin aikaan, mutta yritäpä tuota mennä morsiammelle sanomaan. Ei ehkä kannata ellei halua lilaa luomeen.) Aurinko paistoi, mutta ei pilvettömältä taivaalta (katsos tämäkin on hyvä, kuvien kannalta) ja sadettakin saatiin, mutta vasta loppuillasta (ja tämähän on hyvä onnen kannalta. Vaikka oonkin sitä mieltä, että joku viisas mies on keksinyt tuon "sade tuo onnea"-jutun morsianromahdusta varten.)



beach wedding, wedding dress, lace and tull, mermaid, sweetheart neck, funny wedding picture
beach wedding, wedding dress, lace and tull, mermaid, sweetheart neck, funny wedding picture

Pieni vinkki muuten morsiammille: RAUHOTU! Ei siis mitään "nauti joka hetkestä", "Pysähdy hetkeen" tai "Paina mieleesi jokainen ikimuistoinen tilanne"-paskaa. Vaan ihan oikeesti rauhoitu! Kyllä sä ehdit kaikkien kanssa jutteleen ja jos et ehdi, niin ei tää oo niinku viiminen kerta kun heitä näet. Ja onhan niillä vieraillakin jalat, tulkoot itse sun luo. Ei sun täydy juosta ku raivotautinen koira ympäri juhlatilaa. Vaahto suupielissä pilaa kuvat. Ja kuvista puheen ollen. Niiden kanssa varsinkin kannattais rauhottuu. Onneks Kim oli ammattilainen ja pysyi perässä kun mä hiihdin Kirvesniemenä miehen riipiessä havuja perkele mun korkojen alle. En tajua mihin mulla oli kiire, mutta koko ajan oli olo niinku mua odotettais jossain muualla ku missä olin. Ei siis mikään ihme, että seuraavana aamuna olin niin väsynyt. Kuohuviinillähän ei ollut osuutta asiaan. Eikä kengillä. Ne meinaan lensi tanssilattian nurkkaan jo alkuillasta.


Mistä sitten on hyvät häät tehty? Ruuasta, juomasta, tilasta, ohjelmasta, joo osittain kyllä. Mutta ehdottomasti ihmisistä. Siitä, että noita Ameriikan eläviä lukuunottamatta kaikki, jotka kutsuimme, myös ilmoittautuivat mukaan päiväämme. Siitä, että vieraat tulivat hyvällä fiiliksellä, viihtyivät pitkään ja antoivat kaikkensa juhlien onnistumiseen. Voin näin mitään nimiä paljastamatta sanoa, että tanssilattialla nähtiin sellaisia muuveja, että olis Aira Samulinilla ollut tekarit lasissa otteeseen jos muutamaan (ja ihan selvennykseksi: Aira on pop!). Ehdottomasti siitä, kuinka omat ystävät innostuivat häiden järjestelyistä ja verta, hikeä ja varmaan niitä kyyneliäkin ("miks mä suostuin tähän!?!") kaihtamatta ne rakensi meidän kanssa sellasen setin, joka muistetaan pitkään. Voin meinaan vannoa, että DJ Jytkeen spektaakkelimainen show on jäänyt jokaisen vieraan vereen kiehumaan (sillain hyvässä mielessä) ja joka kerta ku Sandstorm soi niin kädet nousee kattoon like it was 8.8.2015 again! Jopa itse Hra Darude sai viestin siitä kuinka fiiliksissä jengi sen biisistä on. Ja mä sain siltä video-onnittelut. Ei sillä, että namedroppailisin (enpä!), mutta kuitenkin. (Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin ei se ees tiedä mun nimee. Kutsu mua vaan Elon siskoks. Mut olihan se silti siistii.) Loppuillasta esiintyi vielä hieman tuntemattomampi suomalainen trance duo Super8 & Tab. Kannattaa tutustua:

Tästä on hyvä aloittaa loppuelämä yhdessä. Mitäs muut morsmaikut on mieltä. Muuttaako "Tahdon" jotain? Voiks markkinoinnin lopettaa kun on jo kaupat tehty vai onko jälkimarkkinointi ehdotonta?


Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.