Kirjoitukset avainsanalla suunnitelmat uusiks

Mulla oli ihan järjettömät visiot äitiysvapaan aikaisista puuhista. Luulin seikkailevani ympäri maailmaa (tai vähintäänkin pääkaupunkiseutua) kauniisti puettu lapsi kainalossani timmiksi treenattuna ja hyvästä olosta sisäistä kauneutta hehkuen. Näin itseni trendikkäästi (jollain ällöttävällä soija)lattella, sporttisesti salilla ja ubersosiaalisesti muiden äitiystävien kanssa shoppailemassa jotain supersöpöjä (ja täysin epäkäytännöllisiä) rytkyjä pikku rinsrenssalle. 

Jep jep. Ei se nyt sit ihan niin mennytkään. 

Mä en tajua mihin tää 1 vuosi ja 4 kuukautta on mennyt?! Mihin se aika katos?! Enhän mä oo ehtinyt tekeen mitään! 

Palaan tänään takaisin töihin (siis istun just nyt parhaillaan bussissa ja yritän taistella eksistentiaalisen kriisin kanssa. JA jäädä pois oikealla pysäkillä.)  ja nyt yritän päässäni tehdä jotain tilinpäätöstä siitä mitä mä oon tehnyt. Ankaran laskutoimituksen jälkeen sain kyhättyä kokoon seuraavan listan:

  • Ainakin tuhat kilometriä vaunulenkkejä. Alkuinnostus ja täydellisen mielenhäiriön iskeminen hääpuvun mallia valitessa saivat aikaan korkean motivaation. Ei ole viime aikoina näkynyt. Syytän, öh, säätä?
  • Satoja vaihdettuja vaippoja. Osa niistä hieman myöhässä tosin. 
  • Muutama sata litraa maitoa (lehmä mikä lehmä)
  • Noin 150 koneellista pyykkiä. Osalle syy löytyy tuosta vaippa-kohdasta
  • Non-stop siivoamista, puunaamista ja putsausta. Kuinka monesta eri paikasta sitä puuroa voikaan löytyä "minä itse"-ruokailun jälkeen? Ja kuinka tiukkaan se sama puuro voikaan tarttua jokaiseen mahdolliseen pintaan jos sitä ei salamana pese pois? 
  • Pari litraa kyyneleitä: ilosta, surusta, väsymyksestä, raivosta sekä välillä ihan ilman syytäkin. Tai jostain älyttömästä syystä. Ei kyllä omasta mielestä, mutta toi mies on sitä mieltä. Pah, sanon minä. 
  • Satoja kuppeja kahvia. Ei auttanut. 
  • Kilottain suklaata. Osa salaa. Itseltä. Sepä se vasta saavutus onkin. 
  • Monia tunteja unta. Ei välttämättä ihan peräkkäisiä tunteja. Mutta osan niistä korvaa kymmenen tuntia, kun kainalossa on nukkunut tuo tuhiseva nyytti. Toisinaan hieman kyllä se puutuva käsi verotti unien nautinnollisuutta.
  • Käsittämätön määrä erilaisia tunteita: sydämen pakahtumisesta sairaalloiseen huoleen, äidin ylpeydestä paskamutsifiilikseen, onnesta raivoon ja  "apuamullaonliiankiire"-stressistä "apuamullaontylsää"-stressiin. Taidankin ensitöikseni varata ajan työterveyspsykologille. Kuulostaa melko biopolaariselta. 

Eli ei ihan sitä mitä alkuun ajattelin. Ei todellakaan. Melkein jo tunnen syyllisyyttä siitä, että oon tuhlannut hyvän vapaan vaan hengailemalla himassa ja pyykkäämällä niinku se olis Rion olympialaisissa vähintäänkin näytöslajina. Melkein jo tuntuu siltä etten oo ihan oikeasti saanut yhtään mitään aikaan. Mut ai niin. Oonhan mä saanut tehtyä yhden pienen ihmisen taimen. Kyllähän sillä kelpaa rehvastella työpaikan kahvipöydässä. Paljon parempaa materiaalia ku jotkut säälittävät (tähän sellanen tekopirtee ääni vaikka sielu vuotaa verta) lomakuvat. Vai mitä? 

Kommentit (4)

Jenspa

Ekaa kertaa törmäsin blogiisi (mutta en vikaa). Huippu teksti ja kolahti muhun, koska kriiseilen jo hieman valmiiksi elokuun lopussa tapahtuvaa töihin paluuta ja nyt alkanut tulemaan juuri noita fiiliksiä. Ehkäpä siis vaan jatkan samaan malliin ja teen mikä hyvältä tuntuu ilman äitiyslomasuorittamista seuraavat 4 kuukautta, kiitos! =)

Mirvan Menomatkat
Liittynyt4.2.2016

Jenspa tee juuri noin! Fiilistele munkin puolesta. Ja nautinautinauti! Ja sit aina välillä käy lukemassa kuinka mä kriiseilen sun puolesta. Kauheen kätevää vai mitä? ;)

Untuva+beibi

Laskin tuossa että tää kohta 14 kk ikäinen on vetänyt (laskennallisesti) noin 260 litraa maitoa, jos lasketaan erään korvikemerkin litrahinnalla (2,85€/l) saadaan sellaiset 740€ säästettyä rahaa.. Sitähän ei lasketa miten paljon äiti on syönyt suklaata sinä aikana ;)

Mirvan Menomatkat
Liittynyt4.2.2016

Eiku se suklaa on kato raaka-ainetta sille maidolle. Välttämätöntä.
Mut mieti oikeesti kuinka paljon toi olis litran maitotölkkejä! Ihan järkyttävän paljon!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Ei näin voi käydä kahdesti. Ei vaan voi. Meidän piti typykän kanssa lähteä ansaitulle tyttöjen reissulle Brightoniin Englantiin mun ystävien luokse, mutta arvaatteko mitä? No korvatulehdushan se! (Tähän kaikki maailmankaikkeuden pahimmat kirosanat ja muutama katkera kyynel) Peruuntuneen häämatkan jälkeen olin odottanut tätä matkaa ihan sairaan paljon. Ironista. Olis ehkä kannattanut odottaa terveen paljon. 

Lääkäri ei kieltänyt lentämistä, mutta ei kuulemma itse lähtis. Että pikkurouvan pitää nyt vaan itse päättää mitä tekee. Miksei kukaan koskaan voi vaan sanoa että nyt pitää tehdä näin? Miks aina pitää ite tehä ne vaikeeta ratkaisut? Onks tää nyt sitä aikuisena olemista? Äh.

Mies sanoi, että sähän nyt ainakin lähdet. Haluu siis vissiin musta vapaan viikonlopun. Eiku oikeasti se on ihan mahtava. Haluaa että mä pääsen reissuun ennen ku alan työt. Se tietää että matkustus on mun polttoainetta.

Paskamutsifiilis tässä nyt joka tapauksessa tulee, teen niin tai näin. Jos jätän tytön kotiin, niin oonko itsekäs letukka joka haluaa vaan pitää hauskaa? Jos otan sen mukaan niin oonko kauhea äiti joka altistaa lapsensa parin tunnin mahdolliselle kivulle ja ottaa riskin ettei matkavakuutuskaan korvaa tarvittavaa hoitoa kun on kipeenä kerran lähdetty?

Juhis on onneks alusta asti ollut aktiivisesti mukana lapsen hoidossa. Ainoa asia joka sille pitää muistaa kertoo on se, mistä kaikki vaatteet löytyy. Mä kun oon turhan tarkkana ollut meidän tytön stailisti. (Haha. Automaattinen tekstinkorjaus ehdotti stalinistia. Ei kauhean kauaksi mennyt sekään) Isi on siis tytölle yhtä tärkeä hoitaja kuin äitikin. En hetkeäkään epäile etteikö se muka pärjäisi tytön kanssa tai etteikö tytöllä olis vähintäänkin yhtä hyvät oltavat isin kainalossa. Mutta miten MÄ pärjään?! En mä nyt kai voi koko viikonloppua roikkua Facetimessa ja vaan itkeä?

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Jos tähdet olis olleet oikeessa asennossa ja lady Fortuna meille suosiollinen niin tällä hetkellä, ihan just tällä samaisella hetkellä paistateltais päivää altaan reunalla Mauritiuksen paratiisisaarella, kädessä joku naurettava ananakseen koverrettu drinkki ja kasvoilla vielä naurettavampi leveä virne. Mutta ei. Täällähän me ollaan kotisohvalla, lääkäriaseman odotushuoneessa ja apteekin jonossa. (Ja hyi teitä jotka kuvitteli tulevansa lukemaan jotain eroilmoitusta tai vähintäänkin parisuhdedraamaa. Tilatkaa seiska. Ja hyi mua joka kirjoitti otsikon ihan tarkoituksella tollaseks. En silti tilaa seiskaa. Eihän ole pakko. Eihän?)

Joo. Meidän piti lähteä lauantaina häämatkalle. Häämatkalle jota ollaan suunniteltu melkein vuosi. Häämatkalle jota oon odottanut ku sitä kuuluisaa nousevaa kuuta. Kaikki oli valmiina, laukut pakattuna ja aurinkorasvat hankittuna. Oikeen kuule suojakertoimella 50. Ettei muuttuis pakastekalkkunasta suoraan keitetyksi ravuksi. Typykkä kuitenkin nosti pienen matkalämmön jota käytiin lääkärillä näyttämässä. Saatiin lupa lähteä kun oli alle 38 lämpöä ja fiilis lapsella hyvä. Oltiin jo kentällä, laukut ruumassa, matkafiiliksissä. Lennon lähtö vaan venyi ja venyi ja lapsi väsyi. Nukahti mun syliin silmät punaisina ja yskien. Kunnes heräsi kovaan yskän puuskaan ja oksensi sitten kaiken syömänsä pihalle. Siinä typyn vaatteita siivoillessa tajuttiin että ei helvetti, mitä me ollaan tekemässä. Nyt kotio ja äkkiä. 

Oli absurdisti yks vaikeimmista päätöksistä kertoa sille lentoemolle että nyt kuule tämä perhe ei lähdekään lennolle vaan ne meidän laukut pitää kaivaa sieltä pinon alta ja laittaakin hihnalle. Voin vaan kuvitella miten iloisia heppuja siellä matkalaukkupuolella on ollut. 

Matkatoimisto käänsi vielä hieman veistä haavassa lähetellessään "tervetuloa paratiisiin" tekstaria samalla kun yritin itse saada unta tulikuuman lapsen maatessa kaulani päällä. Kyllä. Kaulani. Ihan sama vaikka oma hengittäminen oli hieman haasteellista. Lapsi nukkui ja koska laulussakin sanotaan että "uni paras lääke on" niin mitä siinä äiti liikkumaan. 

Nyt kun pahimmasta pettymyksestä on päässyt yli, niin näkee "onni onnettomuudessa" aspektit hieman kirkkaammin. A) Jos kone olis ollut ajoissa, niin tytön kunto olis huonontunut vasta koneessa ja oltais oltu ihan kusessa. (Pardon my french). Ei olis yhtään kiinnostanut ottaa selvää Mauritiuksen sairaanhoidon tasosta. 

B)  Lääkäri sanoi ettei uima-altaaseen olis asiaa pariin viikkoon. Roudarinteippi jäi pakkaamatta joten mahdollisuudet pitää typy poissa altaasta olis ollut olemattomat. 

C) paras ja tyhjentävin oli äidiltäni tullut tekstari: "Jos olisitte lähteneet ja s:lle olisi tapahtunut jotakin, se olisi pilannut teidän molempien loppuelämän.  Mikään ei olisi ollut enää sen jälkeen kuin nyt. Ette kumpikaan olisi antanut anteeksi itsellenne sitä.  Nyt menetitte vaan ihanan loman, mutta teille on kaikki matkat avoinna tulevaisuudessa ja hyvä mieli, vaikka nyt potuttaakin.  Äiti ja isä joutuvat tekemään valintoja, te teitte ihan oikean valinnan.  Olen ylpeä teistä, vaikka tietysti minuakin harmittaa, että ette päässeet matkalle, mutta se tärkein on S."  Tän jälkeen ei kenelläkään liene enää mitään lisättävää. 

Ahdisti aivan älyttömästi purkaa käyttämättömiä matkalaukkuja ja saatoin muutaman kyyneleenkin (lue: itkupotkuraivarit) vuodattaa mutta luonteelleni uskollisena haluan ajatella että kaikella on tarkoituksensa. Eräs minut tunteva ystäväni sanoikin että nythän pääset suunnittelemaan uutta matkaa. Tiesiköhän kukaan millaisen pirun päästi irti... 

Kommentit (10)

voiharmi

Voi ei! Oikean valinnan teitte, vaikka se ei varmasti helppoa ollut. Vanhemmuus tuntuu välillä olevan yhtä joustamista ja luopumista, mut kyllä se antaa aina myös takaisin, odottakaa vain! :) Saatteko jotain korvausta matkan hinnasta, kun kyseessä on kuitenkin sairastuminen?

Mirvan Menomatkat
Liittynyt4.2.2016

Onneks kuitenkin voittopuoleisesti tämä vanhemmuus on antanut. Välillä antaa halauksia, välillä harmaita hiuksia 😂 Oltiin menossa ekaa kertaa ikinä valmismatkalle joten Finnmatkat maksoi takaisin melkein koko summan. Vain toimistokulut jäi meille. Ihan hyvä fiilis siitä b

2 kullannupun äiti

Tsemppiä teille. Oikean valinnan teitte. <3 Pieni on aina tärkein ja monta ihanaa reissua maailman ääriin vielä edessäpäin. <3 Onnea teille, tuoreelle parille sekä pienelle prinsessalle.

Mirvan Menomatkat
Liittynyt4.2.2016

Joo. Jälkimainingeissa ei kyllä jäänyt epäselväksi että oikein tehtiin. Oli tuo pikku tiitiäinen niin kipee. Ja nyt on meidän vuoro. Ja kiitos onnitteluista! ❤️

Vierailija

Tuli ihan kyyneleet silmään kun kuin tuon äitisi viestin. Ihana ja fiksu äiti sinulla ❤️

Päksy

Todella harmillista mutta asia on juuri niin kuin äitisi sanoi.
Mauritius on kyllä kokemisen arvoinen, että sinne vaan uusi yritys. Itse olin mieheni kanssa siellä 25-vuotishäämatkalla, meiltä kun oli häämatka silloin aikoinaan jäänyt kokonaan tekemättä. Ihana paikka ja ihmiset aidosti ystävällisiä. Suosittelen.

Mirvan Menomatkat
Liittynyt4.2.2016

Ihana kuulla hyvistä kokemuksista. Mauritius kyllä kutkuttelee tuolla mielessä yhä. No, etteköhän te siitäkin saa täällä lukea 😁

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 

Sääntö numero yksi lapsen kanssa matkustaessasi: ole valmis muuttamaan suunnitelmiasi niinku nyt. Heti. Lennosta. Meidän piti lähteä reipashenkisesti haikkailemaan ympäri suolajärveä. Oli kuule ulkoiluhousua, lenkkaria ja kaikkee. Mut sit tuo ihmeolento taas kerran laittoi nukkumisajoillaan speksit uusiks. Ei mitään uutta. Vastahan sitä yöllä yritettiin sen kanssa keskustella sivistyneesti (kumpikin ehkä vähän korotti ääntään) että yöllä nukutaan ja päivällä puuhastellaan. Nyt se sit meni nukahtaan autoon. Se sanonta, nukkuvaa leijonaa ei kannata herättää, mä oon oppinut mistä se tulee. Päätettiin siis ajella vähän pidemmälle. Aina Alicanteen asti. 

 

Juhis otti puhelimeensa paikallisen Vodafonen prepaid-liittymän. Pikku hetki Googlen kanssa ja Here-appi sai Santa Barbaran linnoituksen osoitteen kitusiinsa. Nyt saa omena-ihmiset vähän nauraa partaansa, sen verran erikoinen oli reittiopastus läpi vanhan kaupungin. No, ellei muuta niin turistipojot tuli kerättyä siitäkin. Oli kuule sievää puistoo ja kapeita kujia. Mutta perille kukkulan huipulle päästiin kuitenkin. Reippaammat olis kävellyt, me mentiin autolla. Sataman puolelta pääsee myös hissillä. Että ei tekosyitä. 

 

Paitsi jos on korkeenpaikankammo. Oli meinaan sellaiset näkymät että kyllä kalpenee kaikki Malminkartanon jätemäet sun muut. Alicanten vanhan kaupungin talot näytti kolmivuotiaan rakentamilta Duplo-taloilta ja sataman ökyjahdit naapurin Penan Busterilta. Ja turva-aitoja oli nähtävästi tarvittu yhtä paljon ku Dingon seitsemännellä comeback-kiertueella. 

 

Palattuamme takaisin maanpinnalle halusimme vielä hetken nauttia korkean tason elämästä ja kipsuttelimme hetken satamassa. Todellisuudessa niistä jahdeista on Busterit kaukana. Huhut kertoo, että arabisheikeillä on satamassa veneitä, joissa on ympäri vuoden henkilökuntaa vain odottamassa herran vierailua. Helikopteri voi leijua kannelle hetkellä millä hyvänsä ja kaiken pitää olla tip-top. Aikamoista. 

 

Nautittuamme pientä purtavaa rantakadun "edukkaissa" ravitsemusliikkeissä, oli aika palata kotiin. Seuraavalle visiitille jäi vielä kaupungin katujen tarkempi mittaus sekä Alicanten reunalla sijaitsevan palmupuisto El Palmeralin tutkiminen. Ehkä se onkin järkevämpää sitten kun S on hieman vanhempi ja osaa jo kävellä. Mikäs sen kivempi kuin juoksennella tytön perässä siellä palmupuiden juurella ja arvuutella että minkäs puun taakse se on tällä kertaa piiloutunut. Saakohan lapsille sellaisia avaimenperiä jotka piippaa kun viheltää?

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Mirvan Menomatkat 500mg
Käytetään säännöllisesti matkakuumeen aiheuttamiin oireisiin. Vaikuttava aine: vinkit lapsen kanssa matkustamiseen. Sis. parhaat kohteet, kokemukset ja katasrofit.
Saattaa aiheuttaa yliherkkyyttä lomasuunnitteluun, vakavaa haaveilua sekä yliaktiivista pakkausintoa.
Oireiden pitkittyessä lue lisää ja varaa matka.

Seuraavaksi helteinen postaussarja Kroatian saarilta. Tulossa myös Torrevieja ja Kööpenhamina. Stay tuned!

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

 

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram