Kirjoitukset avainsanalla ideoita kokkailuun


Otetaan seuraavanlainen skenaario: olet mennyt hövelisti lupaamaan että grillibileet voidaan järjestää luonasi ja seurauksia ajattelematta vielä kehunut laittavasi A-luokan pöperöt pöytään vaikka aikaisempi ruuanlaittokokemuksesi rajoittuu lähinnä mikropizzan lämmittämiseen (joo, paloi mutta vaan kerran). Toinen vaihtoehto on, että olet häveliäästi ilmoittanut laittavasi "jotain pientä" mutta oikeasti haluat epätoivoisesti tehdä vaikutuksen a) uuden rakkaan ystäviin, b) anoppiin tai c) siihen tyyppiin jonka toivot jäävän ehkä vielä jälkiruuankin jälkeen "auttamaan siivoiluissa". Ja nyt hikoilet pyhäpaitaasi pilalle selaillessasi Googlea hakusanoilla "gourmet ruoka kotiin kuljetus". Sitten saat ensimmäisen järkevän ajatuksen ja hakusanaksi muuttuu "best ribs ever". Ja niin löysit tämän blogin. Ja pelastuit. Joo joo. Oma kehu haisee ja muuta suomalaista, mutta näillä ribseillä on löydetty tie monen ystävän sydämeen. Luulen jopa, että näiden takia sosiaalinen elämämme on aina kesäisin vilkasta kun ystävät sopivat kanssamme treffejä tai kutsuvat mökille ja sitten vaivihkaa lauseenvastikkeen välissä tokaisevat muka ihan muina lihansyöjinä, että mites mites, olisko ribsit mitään? Ja olishan ne! Tässä teille oman elämän Teija Sopasille (jos kommentoit tuohon et kelle? niin vaihdetaan tähän vaikka Akseli Herlevi. Jos vieläkin oot pihalla niin KVG) THE ribsien ohje. Ainesosien määrät viitteellisiä. Niinkuin kirjoittajakin.

Ostoslista:

  1. Ribsejä (dah) 1 per maha ja ehkä kerta kiellon päälle
  2. Rosmariinipuska eli tuoretta. Joo, maksaa vähän enemmän, mutta kyse olikin parhaista, ei halvimmista...
  3. Ruokosokeria. Ei ole sama kuin valkoinen tai fariini. Fariini kuuluu Irish Coffeen kanssa. Siitä erottaa.
  4. Balsamicoviinietikkaa. Alkoholiprosentilla ei tässä ole merkitystä. Se on sit eri asia se ruuanlaittoviini.
  5. Suolaa. Tässä kohtaa ei välttämättä tarvii hifistellä minkään Himalajan vuorisuolan kanssa. Ne terveysvaikutukset taitaa nollautua viimeistään kun tuo lihamäärä jymähtää vatsan pohjaan.
  6. Pippuria. Musta, punainen, valkoinen. Värillä ei ole väliä kunhan sitä on. Rasismi on niin last season.
  7. Chiliä. Jos olet HC-tyyppi niin voit käyttää aitoa Thai-chiliä, mutta siinä tapauksessa kannattaa treffiseuraa varoittaa. Jos siis haluaa vielä toisetkin treffit.
  8. Valkosipulia. Itsehän aina käytän omalla vehreällä kotipihalla kasvatettua luomuvalkosipulia. (Todellisuudessa tuo on anopin pihalta. En ehkä ole kovinkaan tunnettu viherpeukaloudestani. Enkä näköjään oikeista sanoista)
  9. Hyvää BBQ-soosia. Mä oon ihan addiktoitunut Sweet Baby Ray's Hickory & Brown Sugar-kastikkeeseen. Ei yllätä ketään. Sokeria. Mmmmmm.
  10. THE secret incredient: kärsivällisyys ja hyvä grillaaja. Meinasin kirjoittaa että rakkaus, mutta joku saattais pitää sitä liian siirappisena. Mut ehkä mä saan sen anteeks ku oon niinku newly wed. Ai en vai? No en sit kirjota niin. Pidä tunkkis. (Se siitä kärsivällisyydestä. Tän vuoksi meillä grillaa mies.)


Sitten varoituksen sana: tää ei oo mitään pikaruokaa. Todellakaan. Valmistelut pitää aloittaa jo edellisenä päivänä marinoinnin merkeissä. (Toim.huom. Ei itsensä vaan lihan) Ihan ekaks kannattaa irrotella lihoista kalvot. Työkaluiksi käy haarukka jonka väärä pää työnnetään kalvon alle ja käännetään. Itsehän en ole tuota koskaan tehnyt. Meillä on nääs työnjako. Miesten juttuja moiset. 

Mun juttu on tehdä marinadi koska mä oon mestari silppuamaan. (On käynyt joskus mielessä että onkohan mua kehuttu vaan sen takia, että joku nimeltä mainitsematon miehen turjake voi sysätä sen mun kontolle? Hmmmmm.) No, ei se nyt niin paha rasti ole: Silppua ainekset 2-8 pieneksi (joo, balsamicoa ei tarvii silputa senkin näsäviisas pjönttö) ja tee aineksista tahna. Sitä sitten hierotaan fysioterapeutin ottein lihaan kummallekin puolelle. Sitten lihat pakataan takaisin paperiin ja mieluusti vielä muovipussiin ja takaisin jääkaappiin odottamaan seuraavaa päivää. 

Ennakointia harjoitetaan myös seuraavana päivänä, kun lihapötkäleet kärrätään uuniin. 150 astetta ja 5 tuntia. Kyllä, teksti on oikoluettu eikä tuossa ole kirjoitusvirhettä. Voi olla että vähempikin riittäis, mutta eihän jostain kolmen tunnin uunittelusta sais lainkaan niin herkullisia keskusteluja aikaan.  Lappaa lihat syvälle uunipellille, kaada päälle vettä noin puoliväliin asti, peitä pelti tiiviisti muutamalla kerroksella foliota ja nosta varovasti uuniin, älä kippaile nestettä pitkin pöytiä kuten tää kokkikolmonen täällä. Varsinkaan sitten kun nostat ne uunista. Poppaa. 

Viiden tunnin ja muutaman ruuanlaittojuoman jälkeen, nosta ribsit uunista, kaada neste pois ja anna jäähtyä vähän. Siitä liemestä sais varmasti mahtavan kastikkeen jos osais tehdä. Mä en osaa.  Sitten onkin grillauksen vuoro: pintaan vähän BBQ-kastiketta ja hyvä rapea pinta grillissä ja kiireen vilkkaa lihat pöytään jossa nälkäiset vieraat jo odottavat kuola suupielistä valuen. Paitsi kasvissyöjät. Joo, se kannattaa muuten tarkistaa etukäteen. Voi olla että pikkasen pilaa tunnelmaa siinä vaiheessa alkaa lähikaupasta metsästää jotain soijanakkeja.  

No. Nyt se on paljastettu. Meidän salainen ribs-resepti. Mutta onko kyse vain reseptistä (joka rehellisyyden nimissä on itsekin netistä löydetty ja vähän modattu) eli pystyykö kuka vaan  tekeen samalla reseptillä yhtä hyviä ribsejä? Kokeile ja kerro! Tai vielä parempi: kutsu mut syömään. Lupaan tuoda viinipullon.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.