Kirjoitukset avainsanalla Soukan venekerho


Meille oli jotenkin alusta asti selvää, ettei me haluta sitä ihan perinteistä vihkiseremoniaa. Sitä tunnin pituista messua kuumassa kirkossa, jossa tuskan hiki sekoittuu epätoivon kyyneliin, mutta sitä ei tunne koska koko kroppa on puutunut kovalla kirkon penkillä istumisesta. Sitä pakollisten virsien laulamisen myötähäpeää, kun täti laulaa liian kovaa nuotin vierestä ja naapurin Make unohtaa taas isä meidän sanat. Päätettiin siis päästää vieraat (lue: itsemme) helpommalla ja mennä naimisiin mahdollisimman lyhyen kaavan mukaan. Ja rennon. Ei nyt sentään ollut tarve mitään sirkusta järjestää, mutta jotenkin oli meidän näköistä hoitaa vihkiminen alta pois meren rannalla kallion päällä. Vielä enemmän meidän näköistä olis ollut mennä naimisiin jossain paratiisisaarella sukellusten välissä, mutta haluttiin nyt kuitenkin juhlia tätä ystävien kanssa. Ehkä sitten joku valojen uusimisjuttu kymmenen vuoden päästä (Juhis, tää oli vinkki).


Oma leimamme seremoniaan lyötiin myös musiikilla. Mahtipontinen Your Song elokuvasta Moulin Rouge oli kuulemma saanut muutamallekin kyyneleen silmäkulmaan. Poistumismusiikkina taas soitettiin Pharrel Williamsin Happy. Juhis kyllä ehdotti ensin poistumiseen Benny Hillin tunnaria, mutta se pelästyi kun mä innostuin asiasta. Mun kanssa ei kannata vitsailla niinkin vakavasta asiasta kuin häät.

Pappi oli samoilla linjoilla meidän kanssa seremonian lyhyyden suhteen. Jopa siinä määrin, että otti jopa hieman vapauksia meidän tarinamme aikajanan kanssa, mutta entäs sitten? Onks sillä nyt niin paljon merkitystä mistä tilanteesta me toisemme muistetaan. Tärkeintä on se, että mä oon iskenyt Juhikseen silmäni ensin. Eli mä niinku voitin. Mitä siinä sitten enää kakun leikkauksessa jalkaa polkemaan.


Ettei vihkiminen nyt ihan pelkkiin Tahdon-huikkauksiin olis jäänyt, niin haluttiin ottaa jokin symbolinen juttu siihen mukaan. Mietin ensin viinien yhdistämistä, mutta se punkun ja valkkarin yhdistäminen on jotenkin hirveää tuhlausta. Viini viininä, vakavilla asioilla ei pidä leikkiä. Mutta hiekkaa, sitä meillä piisasi. Jotakuinkin 120 kiloa kvartsihiekkaa. Että siitä sitten vaan seremoniaa kerrakseen.

Hiekkaseremonian ideahan on, että sulhanen ja morsian kaatavat yhteen astiaan kumpikin eri väristä hiekkaa. Meillä nuo eri väriset hiekat symboloivat meitä. Sitä, että me ollaan tässä liitossa yksilöitä, mutta toisiimme sekoittuneita, yhdessä enemmän ja uuden kokonaisuuden luovia. Hiekka-astiasta jää meille muisto, joka pitää tän ajatuksen arjessa mukana. Ettei pääse sitten totuus miekkoselta unohtamaan. Minusta pääsee eroon yhtä helposti kuin nuo eri väriset hiekat saa erotettua toisistaan.


Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.


Nyt on juhlat juhlittu. Olipahan kinkerit. En oo vieläkään ihan varma oonko tipahtanut takas maan pinnalle niiden jälkeen joten en voi vielä kirjoittaa itse juhlista mitään. Ei voi, ei pysty kun siitä postauksesta tulis vaan jäätävä kehukavalkadi ja omaan (ja koko ydinporukan) selkään taputtelu eikä sellaista hehkutusta jaksais kukaan lukee. Täytyy siis ottaa vähän vielä happee ja keksiä jotain muitakin adjektiiveja ku superhypermagee tai parhaathäätikinä. Tai sit pitää vaan opetella se mikä adjektiivi taas olikaan. Mennään siis turvallisella DIY-teemalla.  Jos vaikka siitä olis jollekin samanhenkiselle morsmaikulle jotain hyötyä. Jos sulhosi alkaa kyseenalaistamaan häähulluutesi sekä vapaan lattiapinta-alan vähittäisen katoamisen, niin voit sitten tämän avulla vedota siihen, että "kun ne muutkin!" (Sitäpaitsi, mitä se sulho sillä lattialla muka tekis? Harjoittelis häävalssia vai?) Kunhan se sulho ei tule vihaisena koputtelemaan meidän ovea. Tai toisaalta, sittenhän mä voisin myydä sille mun hääsuunnittelupalveluita ja päästä tekeen tän koko prosessin taas uusiks. Niin, että ei sekään sit haittais! Paitsi jos se on iso ja sillä on nahkaliivit. Mistäs mun pitikään kirjoittaa... Ai niin. Tästä ne on ranta-teemaiset häät tehty:

Paikkakortit: aitoja meritähtiä Kreikan saaristosta metsästettynä. Ei siis itse sukellettu, vaan tyhjennetty kaikki pienen kylän matkamuistomyymälät. Samalla on pakotettu reppana Giorgio kuuntelemaan tarinaa ah, niin ihanista ja jo nyt lapasesta lähteneistä hääjärjestelyistä. Laittoi varmaan kauppansa oveen lapun "ei morsiammille". Oman jännitysmomenttinsa loi se, kun en ollut ihan varma saako meritähtiä tuoda Suomeen. Joko sai tai sit ei vaan jääty kiinni.


Hääkarkit: pilttipurkissa hiekkana ruokosokeria, simpukkasuklaita, sokerihelmiä. Kanteen kiva kangas ja paperinaru rusetille. Ei ehkä tarvitse olla ihan niin anaali rusettien kanssa kuin allekirjoittaneen.  Eikä ainakaan kannattais edes haaveilla tekevänsä itse ne suklaat. Kyllä sitä vaan osaa pieni ihminen olla tyhmä. Onneks tulin järkiini ja ostin ne konvehdit.

Kaitaliina: makuuhuoneen lattiaremontin ylijäämä laminaattia, jonka miekkonen laittoi sopiviksi palasiksi ja minä sitten tuhrustin kuumaliimapistoolilla köyttä ympärille. (Ja tuhosin yhdet housut) Laudan päällä koristeena orkideoita, tuikkuja ja simpukoita. Simpukoita saa tilattua mm. Ebaysta. Toisaalta, jos haluaa, niiden hakemista voi käyttää tekosyynä lähteä rantalomalle. Siinäpä onkin sitten tullin pojilla ihmettelemistä kun morsmaikun kassista valuu hiekkaa ja läpivalaisussa näyttää siltä kuinomistaja olis seonnut matkamuistomyymälässä. ai niin, niinhän se olikin...



Kynttilälyhdyt: isoja säilyketölkkejä, joissa pohjalla kvartsihiekkaa ja simpukoita. Kaulassa juuttinarua sekä monessa paikassa toistuva triplatägi, jossa teksti Percect Day 8.8.2015. Tägit stanssattu Big Shot-laitteella. Lopetin laskemasta jossain siinä 500 stanssatun tägin kohdalla. En siinä vaiheessa halunnut edes ajatella olisko niitä saanut jostain valmiina. Ei olis ja kun se ite tekeminen on vaan niiiiiin kivaa... Ellei halua tönkkösuolata ystäviään liiallisella suolakurkkujen syönnillä niinkuin allekirjoittanut, niin tölkkejä saattaa saada esim omasta kantislounasravintolasta. Jälleen yksi hyvä syy olla väleissä kokkien kanssa. Siinä ei häviä koskaan.

Vesipullot: vanhoja tequilapulloja, joissa itsetehty etiketti sekä juuttinarua ja tägit. Jos ei itse halua alkoholisoitua niin kannattaa kysyä kantabaarista, jos sieltä sais pulloja. Hyvät tipit auttaa kummasti yhteistyöhalukkuudessa. Ei siis haittaa vaikka olis hyvissä väleissä myös baarimikon kanssa. Siinä voi joskus jotain hävitäkin, mutta siitä harvoin jää muistikuvia.


Boolilasit: isoja pilttipurkkeja, joissa turkoosia paperinarua ja tägit sekä paperipilli. Booli on tietenkin turkoosia. Kaikkien helpotukseksi sitä ei kuitenkaan tehty Blue Curacaosta (ei vaikka yhteys kihloihin olisi ollut hauska. Maku ei ole lainkaan hauska) vaan se värjättiin elintarvikevärillä.




Viirit: ikkunoissa on itsetehdyt viirit, joissa pohjana surullisen kuuluisaa kutsujen taustapaperia sekä stanssattuja merihevosia, simpukoita ja meduusoita.

Pöytänumerot: ovatkin kirjaimia, joista muodostuu sana beach. Pahvikirjaimet on päällystetty sillä samalla paperilla ja ne toimivat myöhemmin illasta vaikka kahvipöydän koristeena. Tai jotain. Meillä ne päätyivät DJ-pöydälle. Sopivat siihen hyvin vaikka soitettiinhan siellä muutakin ku rantataloo.


Pöytäkartta ja menu: nämä on kirjoitettu liitutaulutussilla vanhoihin ikkunoihin, jotka bongasin kotimme lähellä remontoitavan talon roskikseen vierestä. Vaikka niiden päällä oli lappu "saa ottaa", tuntui silti hassulta ajaa autolla vieraan talon roskikseen eteen ja nostaa kamaa takaluukusta sisään.


Ruokien nimet buffaan: tulostettu stucco-paperille ja koristeltu. Niinkuin muissakin paperikoristeluissa paperien reunat on ensin vanhennettu ruskealla (walnut stain tai old photo) musteella ja sitten distressattu. Jos tämä oli sinulle hepreaa eikä vois vähempää kiinnostaa, niin hyppää yli. Niin munkin olis varmaan pitänyt, mutta...


Käsisaippuapullot: täydellisen älytön viimehetken hullutus. Ihan tavallista Bliwin mustikkakäsisaippuaa, josta etiketit on poistettu (jarrulevyjen puhdistusaine toimii mitä erikoisimmista paikoissa) ja sekaan on tungettu simpukoita. Niin teemallista. Ja sitten se kysymys, joka on kaikkien huulilla: onko tässä mitään järkeä? Vastaus on: ei. Mutta pitääks muka?  P.S. Juhlapaikan rakentaminen ei sitten ollut ihan muutaman tunnin juttu, vaikka koitin niin itselleni (Lue: kaasoille) valehdella. Tällä videolla se on kuitenkin taitavasti editoitu näyttämään juurikin siltä, helpolta ja nopealta ja siksi se toimiikin hyvin puuhasteluvastaisen miekkosen suostuttelupropagandana: "Kato ny kuinka helppoa ja nopeaa!".

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Mirvan Menomatkat 500mg
Käytetään säännöllisesti matkakuumeen aiheuttamiin oireisiin. Vaikuttava aine: vinkit lapsen kanssa matkustamiseen. Sis. parhaat kohteet, kokemukset ja katasrofit.
Saattaa aiheuttaa yliherkkyyttä lomasuunnitteluun, vakavaa haaveilua sekä yliaktiivista pakkausintoa.
Oireiden pitkittyessä lue lisää ja varaa matka.

Seuraavaksi helteinen postaussarja Kroatian saarilta. Tulossa myös Torrevieja ja Kööpenhamina. Stay tuned!

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

 

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram