Kirjoitukset avainsanalla stressi

 

 "Ei näistä ristiäisistä tarvii mitään stressiä ottaa" sanoin. "Mehän ollaan ihan omassa porukassa vaan". "Pikku juhlat täällä kotosalla". Aika railakkaasti taisin yrittää itseäni huijata. Pitihän sitä siivota. Ja leipoa. Ja ostaa mekko. Ja askarrella koristeita. Ja...

 

 Onneksi on äiti, joka puunasi kämpän edustuskuntoon, anoppi joka auttoi tarjoiluissa ja oli silittänyt valmiiksi kastemekon, ystävä joka sitoi niin kauniit kukkakimput että niitä olisi äitini mielestä voinut käyttää häissä, toinen ystävä joka leipoi mielettömän hienon kakun ja ihanat vieraat jotka toivat itsensä paikalle ja kehuivat sitä voileipäkakkuakin, josta olin hieman epävarma. 

 

 Miks ihmeessä sitä pitääkin aina antaa suunnitelmien lähteä lapasesta? Kaikille muille olis varmaan ollu ihan ok, jos olis ollu vaan kakkua ja kahvia, mutta ei mulle, ei. Halusin ehdottomasti voileipäkakun. Itseasiassa olin himoinnut sitä jo pitkään, mistä lie tämmöinen outo mieliteko tullut. No, pitihän se sitten tehdä. Onneks oli helppo. (resepti löytyy täältä, jos jollain iskee mieliteko). No, riittikö se? No, ei riittänyt ei. Kyllähän sitä nyt pikku cupcaket pitää leipasta (leipasta ei taida olla oikea sana). Päätin tehdä Red velvet-kuppikakkuja, koska pitäähän pöydässä olla myös suklaata. Niistäkin tuli ihan herkullisia (resepti löytyy täältä), mutta olis varmaan pärjätty myös hieman pienemmällä määrällä. Tai siis olishan se voinut olla, että meille olis just sillon hyökännyt pataljoonallinen shokkitilassa olevia diabeetikkoja, jotka olisin sankarillisesti pelastanut leipomuksillani. No, näin ei (onneksi) käynyt, joten pakkanen tursuaa herkkuja yllätysvieraita varten. Vink vink ;)

Mutta vielä tuosta juhlien järjestämisestä. Luin Hesarin artikkelin hankalista ihmisistä ja tein testinkin. Testi perustuu psykologi Vesa Nevalaisen ja Satu Kasken kirjaan Ikävät ihmiset – kuinka selviytyä hankalien tyyppien kanssa (Kirjapaja). Minut tuntevia ei varmaan yllätä, että olen testinkin mukaan perfektionisti. Nipo nipo ja my way or no way. Suunnittelu on minulle melkeinpä puolet itse juhlista, mutta nyt ristiäisissä huomasin, etten melkeinpä ehtinyt nauttimaan itse juhlista kun häsäsin ihan liikaa kaikkea epäolennaista ja kuvittelin että mun pitäis olla vähintään viidessä paikassa yhtä aikaa. Mitä tää tulee tarkoittaan elokuun häiden järjestelyiden osalta? Osaanko mä nauttia niistä bileistä, päästää irti ja elää vaan hetkessä? Toisaalta, mä kun vakaasti uskon että kaikelle on tarkoituksensa, niin ehkä tää pieni ihminen, joka tätäkin kirjoittaessa tuhisee tuossa sylissä, opettaa mulle sitä kuuluisaa hetkessä elämistä ja siitä nauttimista. Meni sit exceleiden mukaan tai ei. 

No, nyt on nämä juhlat juhlittu. Tytöllä on kauneimmista kaunein nimi ja kauhea kasa lahjoja. Oletettavasti nimen saaminen on melko rankkaa: vastaristitty Sienna Anette nukahti isän syliin ja meni ekaa kertaa yksinään nukkumaan omaan sänkyynsä. Tämähän olis ollut erinomainen tilaisuus viettää hieman vauva-vapaata aikaa. Niinku aikuisten kesken. Mutta... Taisi vain se juhlien järjestäminenkin olla sen verran rankkaa, että ihan mielelläni hipsin yläkertaan tuhisevan pikkuneidin viereen nukkumaan. Pienet on ne suuret ilot, joiden avulla näkee auringon jopa räntäsateessa. 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.