Kirjoitukset avainsanalla EMMA

Nyt jos koskaan on hyvä aika alkaa kasvattamaan niistä kupeitten hedelmistä näsäviisaita "mutsi hei, oikeesti!"-lapsia jotka alituiseen mollaavat vanhempiaan heidän lapsuuden asioista. Nyt jos koskaan on loistava aika tutustuttaa oma miniriiviö nostalgisiin oman lapsuuden hittituotteisiin, kuten Hemaniin, Halinalleen tai Nintendoon. Ja mikä olisi parempaa kuin brassailla sillä, että oikeesti Star Wars ja My Little Pony on sieltä äidin ja iskän lapsuudesta, jostain liitukaudelta.

Jos siis (osin itsetuhoisestikin) kaipaat viikonloppuna  lapsillesi tekemistä ja itsellesi sentimentaalista aikamatkaa lapsuuteesi niin eikun nokka kohti Tapiolaa ja WeeGee-taloa. Siellä on meinaan Lasten museofestarit - Paluu kasarilapsuuteen.

Me ollaan Sipun kanssa jo vakkareita museofestareilla. Ekana vuonna tyyppi oli ehkä 2 kuukautta vanha ja nukkui suurimman osan ajasta rintarepussa. Muistan kuitenkin että jo silloin valot ja äänet ja värit saivat pötkylän havahtumaan omasta kuplastansa. Seuraavana vuonna S oli oppinut jo kävelemään ja meno olikin sen mukaista. Eli hieman holtitonta. Mutta iloista. Olin ihan ihmeissäni, kuinka tanssiesitys sai aktiivisemman sorttisen tapaukseni nauliintumaan paikoilleen. Siinäkin mielessä kannatan tällaisia moniteiteellisia tapahtumia. Koskaan ei voi tietää mikä noita pieniä liikuttaa, jos ei anna kokeilla.

No, tänä vuonna teemana on siis 80-luku. Kuinka herkullista! Ohjelma lupaa karaokea, levyraatia (onkohan Pirkko Liinamaa paikalla), Nintendoa, Star Wrasia, My Little Ponya, Uppo Nallea, Pupu Tupunaa ja vaikka mitä. Ja hei, kuka teistä muistaa vielä piirtoheittimet? En kestä! EMMAssa pääsee tetsaan niitäkin! Ja Kellomuseossa pääsee räpläämään 80-luvun elektroniikkapelejä. Itselleni on jäänyt sanonnaksi, kun joku on hieman haastavaa että se on B-peli. Ja kukaan ei koskaan tajua, kun ei ne osaa yhdistää sitä mihinkään Donkey Kongiin. (No, jos ollaan rehellisiä, niin ei mua monikaan tajua. Suurimman osan ajasta ne vaan hymyilee ja nyökyttelee.)

Me mennään lauantaina, koska sunnuntaina tulee pappa Suomeen. Check-listalla on ainakin nämä: 

12–16 Salon Pepe Åhmanin Kasarikampaamo ja kreppirauta. Tää on must!

12.30 Tietoisku 80-luvun elektroniikkapelit.

12.30 Uppo-Nallen satutuokio 

13–14 Piirrä, piirrä piirtoheitin! 

13.30 Levyraati 

14 Timo Taikuri 

Koko ohjelman löydät mm. WeeGeen nettisivuilta. Kiasman edestä lähtee tasatunnein ilmainen bussi eli ei edes mitään tekosyitä kuinka ei muka osaa mihinkään Tapiolaan tulla. Maaseutumatkailu kunniaan! Muistathan myös että nuo nakerot eli alle 18-v ja isovanhemmat jos ne on yli 70v. pääsee sisään ilmaiseksi. Eli aloita rekrysi nyt ja voit istua itse SIS + Delissä brunssilla. Jos maltat. Mä en malta. Mä haluun päästä laulaan Modern Talkingin Brother Louien ja kuulla kuinka Sipu huutaa "Äiti ei laula!" ja vetää silti ihan ylärekisteri soirona. Tulkaa vetään mun kans duetto!

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Ennen beben syntymää olin vahvasti sitä mieltä, että lapsi syntyy meidän perheeseen, ei niin että meidän koko elämä muuttuu lapsen elämän mukaiseksi. En mä nyt niin naiivi ollut, että olisin luullut voivani elää kuten ennen, ei tuo lapsi nyt mikään käsilaukkuun rinnastettava accessori ole, mutta jotenkin halusin ajatella lapsen täydentävän meidän elämäämme ja tulevan osaksi sitä. 

Tästä syystä olenkin melkein alusta asti raahannut pikku tyyppiä mukanani jos jonkinmoisiin kissanristiäisiin veljeni yllärisynttäreistä katuruokafestareihin, messuista kauppareissuihin. Silläkin uhalla että joskus saan vauvaa ihailevien katseiden sijaan hieman paheksuvia tuhahduksia siitä kuinka pieni tuo vauva on (lue: eikös sun pitäis vielä olla sen kans vaan kotona...). Ajatuksenani on kuitenkin (oman mielenterveyden säilyttämisen ohella) ollut se, että vauva tottuis erilaisiin ääniin, hajuihin, paikkoihin. Sitten kun vauva on isompi, niin voi haaveilla siitä hyvin käyttäytyvästä suloisesta mallilapsesta, jonka kanssa voi käydä hienommassakin ravintolassa ilman, että poistuu naama häpeän punasta helottaen kun pastasoosit on heitetty pitkin seiniä. Paino sanalla haaveilla.

Älkääkä ymmärtäkö mua väärin. Nautin myös suunnattomasti siitä kun voin käyttää vauvaa täysin hyväksyttävänä tekosyynä muhia koko päivän sohvannurkassa, ilman meikkiä, pahimmissa perunaverkkareissa päivän kohokohdan ollessa kuuma suihku tai vaunulenkki pellon ympäri. Mutta ei auringonpaistettakaan osaa arvostaa, jos koskaan ei sada, vai mitä?

Kokosimme siis ryhmä rämän yhteen ja lähdimme kohti WeeGeen lastenfestareita. Mukana matkassa kaksi kaunista kummityttöäni sekä side kickinä heidän vanhempansa ja oma äitini. Ohjelmassa oli niin paljon kaikkea houkuttelevaa, että mitä enemmän silmäpareja ja juoksevia jalkoja, sen parempi näiden taaperoiden kanssa. Onneksi tuo oma tapaus oli vielä sidottu rintareppuun. 


WeeGeellä olikin aika hulina. Jo aulan täytti valojen ja musiikin kaunis sekamelska sekä lasten ilon kiljahdukset ja esiintyjien värikkäät hahmot. Ohjelmaa oli paljon ja monipuolisesti ja itseäni lämmitti se, kuinka festareille oli hyvin otettu huomioon eri-ikäiset pikkuihmiset. Omalle tuhisijallekin löytyi se ehdoton hittituote: valot 😃 helppo tapaus. Museossa kun niitä piisaa. Oma suosikkini oli ehdottomasti Wanna be ballerinas sekä Helinän Bollywood paja, jossa alle 2-vuotias kummityttöni osoitti mitä "puoli lasta kummikseen"-sanonta parhaimmillaan tarkoittaa. Siellä se murunen tanssi vuosia isompien tyttöjen kanssa intialaisittain kulkuset kädessä ja kädet pään päällä heiluen kummitädin katsoessa tippa linssissä vierestä. Seuraava synttärilahja on todellakin tanssitunnit. Siellä se rytmi oli veressä ja näin jo ton ilopillerin tanssikoulun kevätjuhlan tähtenä ❤️

Jotenkin parhaimman muiston reissusta jätti kuitenkin aivan viimeisin bondaushetkemme tyttöjen kanssa. Halusin näyttää heille lempiteokseni EMMAn kokoelmanäyttelyn Kosketuksen puolella. Tämä Pekka Jylhän teos Luola saaren rannalla on joka tytön unelma: iso kukkarollinen tursuavan täynnä jalokiviä ja blingiä. Tämä teos oli hitti myös kultivoituneiden alle 2-vuotiaiden keskuudessa. Mitäs me harakat.


Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.