Kirjoitukset avainsanalla univaje

Ei voi hyvällä omalla tunnolla kyllä sanoa, että yöunien vähyys olisi tullut mitenkään yllätyksenä. Kyllä siitä vuoden väsymyksestä muistettiin varoitella ihan, no, väsymykseen asti. Jos ennen vanhaan entisessä elämässä oli ihan toimintakyvytön kahden huonosti nukutun (lue: alle 8 tunnin) yön jälkeen niin nyt melkein poksauttaa shampanjan jos saa nukkua 4 tuntia yhteen putkeen. Kummasti sitä kuitenkin pysyy pystyssä ja muistaa jopa oman nimensä. Järkevien juttujen puhuminen ei ole onnistunut ennen vauvaakaan, joten ihan liikoja on turha kait odottaa nytkään.  

Täytyy silti kuitenkin myöntää, silläkin uhalla että saan joidenkin mustien silmäpussien kerhoon liittyneiden pienten lasten vanhempien vihat päälleni, että olen jopa yllättynyt siitä kuinka vähän olen väsynyt! Siis ihan oikeasti! Taikuri itsekin on tästä todella, todella yllättynyt. En kiellä etteikö yöllä muutaman kerran olisi tullut väsymysitkut kun tuo suloinen kakkakone on ollut eri mieltä koko muun maailman kanssa vuorokauden ajasta tai ettenkö pitäisi aivan normaalina haaveilla jo yhdeksän aikaan sänkyyn menosta. Toisaalta, niinhän mä haaveilin jo ennen vauvaakin, joten siihen ei voi nyt vedota. Mutta siis hetkittäisiä "maksaisin mitä tahansa yhdestä yöstä" fiiliksiä lukuunottamatta, koen olevani melko virkeä. Miten ihmeessä?  

Aloin sitten näin akateemisena (pah) ihmisenä ihan analysoimaan omaa väsymystä, tai sen puuttumista. Huomasin ainakin itselleni tähän vaikuttavan muutaman loppu viimein aika yksinkertaisen seikan. 

Ihan ensimmäisenä on itsestäänselvyyksien äiti: uni. Menen tyypin kanssa aikaisin nukkumaan ja yleensä noustaankin vasta kymmenen maissa. Muutaman kerran podin tästä huonoa omaatuntoa kun oli se fiilis, että täällä mä laiskimus maximus vaan vedän pers homeessa unta, kun muut on töissä ja tekee jotain tuottavaa. Aiemmin oon siis herännyt arkena kuudelta ja jos jonain täydellisen omituisena viikonloppuna oon nukkunut kymmeneen, oon piessyt itseni henkisesti puolen päivän tuhlaamisesta. Nyt kuitenkin tajusin, että mieluummin venytetään aamuja hieman ja säästytään koko perhe äidin itkupotkuraivareilta. Säästetään se energia sitten tuon tytön vastaaviin. Oma osuutensa tässä kombossa on myös miehellä, joka yhtenäkin iltana passitti mut puoli yhdeksältä sänkyyn ja toi tytön mun viereen vasta kahden maissa. Syötettynä ja puhtaissa vaipoissa. Go team work!

Mä oon myös päässyt takaisin päikkäri-klubiin. Aikoinaan yöduunia painaessa kuuluivat päikkärit pakolliseen päiväjärjestykseen, mutta toimistorottailun aloitettuani nekin tuntuivat jotenkin syntisiltä. Nyt taas täytyy sanoa, että oon ihan fani. Päikkärit on niin POP! Miten ihanaa onkaan ottaa tuo tuhisija rinnan päälle ja ummistaa siinä silmät. Kannattaa kyllä vaihtaa se vaippa ensin, ellei halua että silmät vuotaa muutenkin kuin onnen kyynelistä.  

Energiaa saa myös vaunulenkeistä ja auringosta. Oli onni sinänsä, että bebe syntyi helmikuussa ja mennään koko ajan kohti valoa ja pidempiä päiviä. Reilut tunnin vaunulenkit melkein päivittäin antaa sitä omaa aikaa, kun vauva koisii menemään. Siinä voi vaikka kurvata kahvilan kautta ja mannereurooppalaiseen tyyliin tilata Latten to go. Tai sitten vantaalaiseen tyyliin mennä kehän vieressä olevan Mäkkärin kautta kun ei muita kahviloita sattunut matkan varrelle. Vielä parempi on tietenkin säästää sekin euro ja ottaa kahvi mukaan jo lähtiessä. Mikä vaan on sun juttu... 

Jotta ei nyt ihan paratiisilta vaikuttais, niin myönnettäköön ettei ihan kaikilla osa-alueilla ole tullut buustattua omaa hyvinvointia. Silläkin uhalla, että saan sapiskaa (ihan varmasti sekä henkisesti että fyysisesti) mun personal punisher Kanervalta, niin myönnän ettei ruokavalio ihan täytä niitä vaatimuksia, joita Kanerva mulle asettais, jos uskaltaisin kysyä. Jos pitäisi ruokapäiväkirjaa, niin se näyttäisi kyllä ennemmin Rakas sinusta on tullut pullukka -ohjelman before kuin after kuvalta. Hieman liikaa leipää ja suklaavanukasta ja hieman liian vähän kasviksia. No, jos tästäkin jotain positiivista haluaa repiä niin suunta on vain ylöspäin. Tai siis painossa alaspäin. Mutta se onkin sitten ihan oma bloginsa ja projektinsaa taas :)  

P.S. Nyt olen myös täysin tuttipullolla päähän lyöty tästä yhtäkkisestä omasta ajasta. Tyttö on 1,5 tunnin vaunulenkin jälkeen nukkunut pihalla vaunuissa jo 1,5 tuntia lisää ja mä olen ehtinyt tehdä vaikka mitä! Täytyy mennä katsomaan että onko se tyyppi vielä tallessa...

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.