Kirjoitukset avainsanalla korvatulehdus

Kirosin ja manasin: "eihän se nyt perhana voi olla! Ei taas! Ei nyt kun sillä on ne pirun putketkin. Eieieieieiei!"

Tämän vuoden alku oli meille aikamoista lastenlääkärin kanta-asiakaskortin hankkimista. Ravattiin Diacorilla niin usein, että ei todellakaan tarvinnut enää kertoa että missä se lastenlääkärin huone on. Hyvä kun eivät nimikoineet meille sinne tuoleja.

Sitten tuli kevät ja putket. Ja niin tiivis suhteemme omaan lääkäriimme hiipui. Unohtui jo ne itkuiset yöt ja Nenä-Fridan esiin ottamisen aiheuttama sätkiminen. Unohtui käytettyjen nenäliinojen kantaminen jähes jokaisessa taskussa. Unohtui antibioottien sivuoireet.

Kunnes tuli elokuu ja päiväkoti. Nenä alkoi vuotamaan melkein heti, mutta se olikin ainoa oire. Olin aivan liian rauhallinen. Todellisuudessa olin täysin clueless. Salakavalasti mukaan suhteeseen hiipi yskä. Ja yskä toi mukanaan huonosti nukutut yöt. (Ja just ku oltiin päästy siihen ideaalitilaan, että tyyppi nukkui kokonaisia öitä omassa sängyssä!) Arvatkaa kirosinko? Ja arvatkaa osasinko odottaa jotain korvatulehdusta?

No, tänään ei ollut enää muuta vaihtoehtoa ku avata silmät. (Ja vaihtaa tyynyliinat.) En ollut osannut oikein ajatella, että korvatulehdus vois tulla meille kylään. Olin supernaiivi ja luulin että ne putket oikeesti pitäis sen taudin loitolla enkä ihan tajunnut niitä oireita. Lisäks vissiin nuo putket tekee sen, ettei se tulehdus satu lapseen ihan samalla tavalla. Yöt on ollu levottomia mutta ei itkusia. Oikeesti ajattelin, että yskä pitää hereillä. Tai sit on vaan taas joku vaihe. Juu ei ollut.

Sen verran intensiivinen keväinen suhteemme lastenlääkäriin oli, että jatkoimme kotona puhumista hänestä yhä vain etunimellä. Vähän niinku joku perhetuttu. Varattiin hänelle aika ja kippas kappas, kukas siellä lymyilikään? No korvatulehdushan siellä. Tuo kaikkien inhoama exä, joka ei millään suostu tajuamaan ettei kukaan enää halua hengaa sen kaa eikä juhlakutsujen loppuminen johdu postin epäpätevyydestä.

Nyt meillä lipitellään taas antibiootteja ja mä vaan toivon, ettei tää ole uuden kierteen alun merkki. Koska mitäs me sitten tehdään, jos tulehdukset vaan uusiutuu? Laitetaan isommat putket? Tai kahdet yhtä aikaa? Kunnon tuulitunnelit. (Ei oo muuten Viidakon tähtösillä varmaan korvatulehduksia...)

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Ei näin voi käydä kahdesti. Ei vaan voi. Meidän piti typykän kanssa lähteä ansaitulle tyttöjen reissulle Brightoniin Englantiin mun ystävien luokse, mutta arvaatteko mitä? No korvatulehdushan se! (Tähän kaikki maailmankaikkeuden pahimmat kirosanat ja muutama katkera kyynel) Peruuntuneen häämatkan jälkeen olin odottanut tätä matkaa ihan sairaan paljon. Ironista. Olis ehkä kannattanut odottaa terveen paljon. 

Lääkäri ei kieltänyt lentämistä, mutta ei kuulemma itse lähtis. Että pikkurouvan pitää nyt vaan itse päättää mitä tekee. Miksei kukaan koskaan voi vaan sanoa että nyt pitää tehdä näin? Miks aina pitää ite tehä ne vaikeeta ratkaisut? Onks tää nyt sitä aikuisena olemista? Äh.

Mies sanoi, että sähän nyt ainakin lähdet. Haluu siis vissiin musta vapaan viikonlopun. Eiku oikeasti se on ihan mahtava. Haluaa että mä pääsen reissuun ennen ku alan työt. Se tietää että matkustus on mun polttoainetta.

Paskamutsifiilis tässä nyt joka tapauksessa tulee, teen niin tai näin. Jos jätän tytön kotiin, niin oonko itsekäs letukka joka haluaa vaan pitää hauskaa? Jos otan sen mukaan niin oonko kauhea äiti joka altistaa lapsensa parin tunnin mahdolliselle kivulle ja ottaa riskin ettei matkavakuutuskaan korvaa tarvittavaa hoitoa kun on kipeenä kerran lähdetty?

Juhis on onneks alusta asti ollut aktiivisesti mukana lapsen hoidossa. Ainoa asia joka sille pitää muistaa kertoo on se, mistä kaikki vaatteet löytyy. Mä kun oon turhan tarkkana ollut meidän tytön stailisti. (Haha. Automaattinen tekstinkorjaus ehdotti stalinistia. Ei kauhean kauaksi mennyt sekään) Isi on siis tytölle yhtä tärkeä hoitaja kuin äitikin. En hetkeäkään epäile etteikö se muka pärjäisi tytön kanssa tai etteikö tytöllä olis vähintäänkin yhtä hyvät oltavat isin kainalossa. Mutta miten MÄ pärjään?! En mä nyt kai voi koko viikonloppua roikkua Facetimessa ja vaan itkeä?

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.