Kirjoitukset avainsanalla ahdistus

Alusta asti on toitotettu (siis meille on, me ei olla), että pitää olla rutiineja, pitää EHDOTTOMASTI olla rutiineja. Uskotaan jo. Ja ymmärretään. Se luo lapselle turvaa ja auttaa ennakoimaan tulevia käänteitä tässä oman elämän saippuaoopperassa. Onneksi ne eivät ole (ainakaan vielä) olleet yhtä dramaattisia kuin noissa tv-versioissa, mutta kyllä muutama "tuijotan ällistyneenä kameraan dramaattisen musiikin soidessa taustalla"-tilanne on tullut tässä vuoden sisällä koettua. Hämmentävää.

Me ollaan sitten kiltteinä ja kuuliaisina vanhempina luotu tiettyjä rutiineja, joita noudatetaan enemmän tai vähemmän orjallisesti. Varsinkin nuo iltarutiinit on meillä toistuneet samanlaisina alusta asti ja erityisesti sen jälkeen kun S uudelleen sijoitettiin kauneusunillensa kartanomme länsisiipeen, ollaan kyllä nähty kuinka paljon niistä rutiineista on hyötyä. Saa olla aikamoiset iltavillit ja kikatuskohtaukset ja silti se rauhoittuu ja urvahtaa omaan sänkyynsä suht helpolla. Iltapuuro, yökkärit niskaan, iltamaito isin kainalossa, hampaiden pesu ja iltalaulu. Tällä kaavalla on menty eikä ole (vielä) tarvinnut alkaa neuvottelemaan nukkumaan menosta. (Se on sitten eri asia kuinka hyvin S on nukkunut. Välillä meinaan ei ole.)

Muutenkin ollaan saatu ihan hyvä rytmi päivään ruokailujen ja päikkärien kanssa. Aamupala, leikkiä, lounas, päikkärit, välipala, leikkiä, illallinen, leikkiä, iltapuuro ja yöunet. Tää kaava toistuu päivästä toiseen samassa järjestyksessä ja melkein samoihin kellonaikoihin. Viikolla ja viikonloppuna. On kuule ennakoitavaa. On kuule välillä tylsää!l

Välillä tuntuu kuin eläisin (taas) siinä "Päiväni murmelina"-elokuvassa (joka muuten tulee telkkarista vähintään viis kertaa vuodessa. Ei se nyt kai niin hyvä ole?!), jossa sama päivä alkaa alusta. Aina vaan. Uudestaan. Uudestaan. Ja vielä kerran pojat! Eikös ketään muuta ala ahdistamaan noi rutiinit? Edes välillä?

Kun laulat sen tuhannennen kerran Sinistä unta, niin mietit a) voisiko sen laulun vaihtaa tai b) huomaisko S jos muuttelisit sanoja tai c) olisko se sillekin helpotus jos vaan lopettaisit laulamisen (voin meinaan kertoa, ettei oo levy-yhtiön sedät ihan meidän oven takana jonossa asti sopimus kourassa). Ja kun oot sen miljoonannen (en liioittele) kerran miettinyt pääsi puhki että mitäs meillä tänään syötäisiin ja yleensä vasta silloin kun sen ruuan pitäisi niiden rutiinien puitteissa jo olla siinä pöydässä, niin toivot että jostain ilmaantuisi se kokkiharjoittelija, joka haluaisi tehdä opinnäytetyönsä juuri sun kotona kokaten kuukauden ajan kaiken mitä syötte (Hox!Hox! Kokkiharjoittelijat. Saa varastaa idean!). Tai kun oot sen triljoonannen (no nyt vähän liioittelen) kerran kerännyt ne lelut lattialta ja ihmettelet, että miten niihin rutiineihin ei sitten kuulukaan se omien jälkien siivoaminen. 

No sitten joku siellä älähtää, että "sinun tylsä arkesi on lapsesi lapsuus." No niin onkin! Ei tarvii syyllistää hei! Teen sen ite ihan tehokkaasti, että kiitos vaan. Mutta jotta kaikilla olis mukavaa, niin mepä ollaan tehty pikkuruisia kompromisseja. Välillä ollaankin ulkoruokinnassa ja opetellaan uusia kulinaarisia sekä sosiaalisia taitoja ravintolassa. Välillä otetaan päikkärit on-the-go tyylisesti autossa, rattaissa tai jopa pikaveneessä. Välillä hillutaan kyläilemässä jopa nukkumaanmenoajan yli ja tullaankin kotiin vasta illan hämärtyessä. Kuitenkin yleensä ennen Hesaria. Ja välillä jätetään koko unilaulu pois ja suodaan korvillekin niiden ansaitsema lepotauko.

Oma lehmähän tässä mulla on ojassa. Haluan totuttaa typykän myös siihen, ettei kaikki aina mene niinkuin ollaan totuttu. Että välillä voidaan tehdä jotain ihan muuta, mutta se ei haittaa eikä aiheuta katastrofia. Sillä aina voi luottaa siihen, että huomenna illalla pääsee taas isin kainaloon iltamaidolle. Ja sitten tulee taas se Sininen uni. Ihana kamala Sininen Uni.

Kommentit (12)

Vierailija

Tosi kiva blogi. Kaikki tekstit kuin suoraan mun elämästä ja hauskalla huumorilla höystettynä. :)

Mirvan Menomatkat
Liittynyt4.2.2016

Voi kiitos. Aika universaalejahan nuo tilanteet lasten kanssa tuntuu olevan. Sikäli aina helpottaa kyllä omaa fiilistä kun tietää ettei ihan yksin töpeksi ja stressaa.

Vierailija

Mullakin oli aluksi kauhea tarve luoda varsinkin iltaan rutiinit. Toisaalta kun miettii nyt, niin mitä muuta siinä illalla voisi tehdä kun syödä iltapala, iltapesut, yöpuku ja nukutus? :D tai ei sitä joka kerta tarvii paperilta luntata, että oliks seuraavaksi hammaspesu vai askarteluhetki..

Mirvan Menomatkat
Liittynyt4.2.2016

Aika itsestäänselvältähän se tuntuu mutta tiedän kyllä että joillain se askarteluhetki klo 21 voi olla ihan mahdollinenkin... Ei toimis kyllä meillä.

Vierailija

No joo olen kanssa kuullut, että lapsen iän myötä iltarutiinit saattaa mennä uusiksi. Tarkoitin omalla kommentilla nimenomaan rutiinien luomista. 😊 Joo muutaman vuoden päästä iltarutiineihin saattaa hyvinkin kuulua se, että käydään vielä kolme kertaa pissalla, kaksi kertaa juomassa, rapsutetaan kutiavaa korvaa, parannellaa verhojen "huonoa" asentoa ja häädetään niin hämähäkkejä sieniltä, kuin mörköjä sängyn alta...

Mirvan Menomatkat
Liittynyt4.2.2016

Sitä ihanuutta odotellessa :) Itse oon pitänyt oikeinkin hyvänä että meillä ne iltarutiinit kanssa on luotu, nyt menee kanssa ihan ajattelematta enkä vois kuvitella että meillä lähdettäis illalla vielä touhuamaan jotain puistojuttuja. Viel sitten vanhempanakaan. No, jokainen taaplaa tyylillään ja erilaisille lapsille sopii erilaiset rutiinit. Ja vanhemmille :)

Saara

Hahaa, toinen epävireisen Sinisen unen hoilottaja täällä! :D Ja kyllä, kyllä kyllä kyllä, rutiinit on välillä niin tylsiä ja ahdistavia ja niitä rikotaan! :) Tahallaan ja vahingossa.

Mirvan Menomatkat
Liittynyt4.2.2016

Eihän me nyt vaan olla kasvattamassa mitään traumatisoitua sukupolvea jolle musiikki on pilattu iäksi? Et kai nää vielä tästä yli pääsevät?

Viila

Ihan kivoja kirjoituksia, mutta oikeinkirjoitus on vähän hukan tiellä. Kielenhuolto tekisi terää!

Mirvan Menomatkat
Liittynyt4.2.2016

Viila: Se on varmaankin ihan totta. En tainnut oikein koskaan ollakaan se äikän maikan lemppari ;) Ja sitten kun kirjoittaessani innostun ihan liikaa eikä sormet meinaa pysyä ajatuksen perässä niin kyllä se oikeinkirjoituskin tipahtaa kyydistä. Valitettavasti. Yritän tsempata :)

Minna_m

Oon kyllä monta kertaa miettinyt, että olisko voinut ehkä valita jonkun hieman lyhyemmän unibiisin. Esim. Satu meni saunaan. Kuka hemmetti keksi alkaa laulaa unilaulua, jossa on NELJÄ pitkää säkeistöä?! No minäpä tietenkin.

Mirvan Menomatkat
Liittynyt4.2.2016

Joku joka ei ole ajatellut asiaa ihan loppuun asti. Tosi omituista sinänsä kun tuo ei oo meillä mikään ongelma minkään muun asian kanssa. Eiku...
Toinen osaamani unilaulu, päivänsäde ja menninkäinen ei myöskään ole se paras mahdollinen. Aina menee liian korkealle ja joutuu raakkuvat kaikkea muuta kuin rauhoittavasti. Ja onkohan se nyt ihan soveliasta laulaa unilauluna kuolemasta ja yksinäisyydestä? Ei mene ihan putkeen kaikki valinnat, ei.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.