Kirjoitukset avainsanalla synnytys



RV 39+0
Viimeinen viikko alkaa. Saattaa tosin olla toiveajattelua. Toisaalta vauva saattaa tulla milloin vaan. Toisaalta olen ihan valmis. Toisaalta... Jännittää.
Parasta pitää itsensä kiireisenä. Salille jumppaamaan. Hoitamaan selkää ja päätä. Huomaan miten jotkut salaa tuijottaa mahaa. Tekis mieli sanoa, ettei se ihan tähän synny, ei tarvii pelätä. Itse katson kateellisena kun tytöt tekee syväkyykkyä ja askelkyykkyä.
Täydet energiat päällä. Raahataan makuuhuoneen vanha keinutuoli autotalliin. Hion siitä lakat pois, mies tutkii istuinta ja selkänojaa, purkaa verhoiluja. Uusi projekti työn alla ja siitä on hyvä fiilis. On hyödyllinen olo. Illalla vielä ensimmäinen kerros maalia pintaan.
Illalla ei meinaa saada unta. Käyn ylikierroksilla.

RV 39+1
Herään neljältä. Supistaa ja ahdistaa. Kroppa on sitä mieltä että 4 tuntia unta riittää. Aivot ei ole samaa mieltä. Raahaudun sohvalle ja avaan aamuTV:n. Katsooko tätä paskaa joku?
Pakko saada ajatukset johonkin muuhun kuin odotukseen. Pakko tehdä jotain järkevää.
Kauppareissu. Bauhaus toiseen kertaan kahden päivän sisällä. Eurokangas ehkä viidenteen kertaan kuukauden sisällä. Ruokakauppa. Kotiin päästyäni kaikki mehut on puristettu. Onneks mies suosittelee päikkäreitä.
Keinutuolin maalausta. Siitä tulee hieno. Kelpaa sitten keinutella vauva sylissä yön pimeinä tunteina. Kaikki palaa aina vauvaan. Ja odotukseen. Millainenkohan yö on tiedossa?

RV 39+2
Sain nukuttua! 9 tuntia vain yhden pysähdyksen taktiikalla. Tästä pitää ottaa kaikki ilo irti.
Salille viimeistä kertaa. Foreverin kuukauden tutustuminen loppuu tänään. Kunnon puolesta olis voinut käydä vielä. Nyt pitää keksiä jotain muuta.
Ystävältä tulee tekstiviesti: joko? Kyllä mä sille ilmoitan sitten kun lähdetään laitokselle. Se tuntuu odottavan Minionin syntymää vähintään yhtä paljon kuin mäkin.
Alan lukemaan Tracy Hoggin kirjaa "Opi kuuntelemaan vauvaasi". Tuntuu aika järkevältä ja meille sopivalta. Nukahdan hetkeksi sohvalle.
Mies puuhastelee tallissa. Tekee sängynpäädyn makuuhuoneeseen, integroi siihen ledivalonauhaa. Siitä tulee aika hieno. Oikeestaan tosi hieno. On se kätevä. Saan myös keinutuolini koottuna sisälle. Vielä vähän säätöä ja se on valmis. Hommat alkaa taas oleen pulkassa.
Imuroin. On pakko hoitaa homma kuin hidastettuna filmistä kun alkaa supisteleen. Mutta vaan harkkasuppareita, ei mitään oikeita.
Taas yksi päivä lähempänä H-hetkeä. Kunhan vaan tietäis milloin se on.



RV 39+3
Aamu kuin Ground Hogg Day -leffasta. Joka aamu vaan herää eikä mitään tapahdu. Turhauttaa.
Ylimääräinen ultra. Ristiriitaiset fiilikset. Toisaalta ihan hyvä tarkistaa, että kaikki kunnossa pienestä sf-mitasta huolimatta. Toisaalta tuntuu turhalta, kun kaikki muut arvot niin hyviä. No, onpahan ainakin ohjelmaa tälle päivälle.
Ultrassa näkyy nukkuva vauva, 3,2kg eli ihan normaali. Niinkuin kaikki muutkin arvot. Lääkäri ja hoitaja vaikuttaa tehokaksikolta, ovat mukavia ja hauskoja jopa. Varoittavat hymyillen, ettei vauva sitten synnyttyään ole ihan noin rauhallinen. Ainakaan koko aikaa. Mutta kai se nyt JOSKUS sit nukkuu?
Loppupäivän kulutan keittiössä ja keinutuolin parissa. Sitten iskee väsymys. Siirrän pyykit huomiselle. Tuskin tää vauva huomennakaan vielä tulee. Aikaa on vaikka kuinka.

RV 39 + 4
Alaselän jomotusta. Onkohan tää nyt jotain ennakoivaa oiretta? Toiveikkaana kuulostelen kroppaa.
Aamupalalla tiputan hedelmäveitsen varpaalle. En taivu laittamaan laastaria.
Koiruus on taas meillä. Päivän pelastus. Ehkä aamulenkki avaa mielen ja selän.
Selän poltot muuttavat etupuolelle. Käydään hakemassa veljeltä vaunut. Kotimatkalla kellotan jo supistuksia ja niiden välejä. Suloista kivuttomutta kestää 2,5 minuutista jopa 7 minuuttiin. Ei ole vielä lähdön aika.



RV 39+5
Kivut yltyy. 45 min kuumassa suihkussa on muisto enää. Meinaan silti torkahtaa 5 minuutin aikana kun ei satu. Mies näyttää kärsivältä.
Yhdeltä lähdetään Jorviin. Matkalla supparit helpottaa ja välit pitenee. Äääää! En haluais olla se joka tulee ihan turhaan paikalle! Käyrillä supparit melkein loppuu ja kätilön ilme on epäuskoisen tympeä. "No jos sit hengailette tuolla olohuoneessa ja mietitte mitä haluutte tehdä."
Otan kipupiikin ja mies lähtee yksin kotiin nukkumaan. Tänään on sen syntymäpäivä. Ei ehkä ihan sellainen kuin kuvitteli. Tänään siitä tulee isä!

Pieni neiti syntyi 7.2.2015 klo 7:15 illalla. 2975g ja 49cm täydellistä ihmeellisyyttä. Maailma ei koskaan ole enää entisensä. ❤️


Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.