Kirjoitukset avainsanalla 10kk

Meillä on tässä pikku hiljaa siirrytty uuteen aikakauteen. Meillä nimittäin yritetään syödä samaa ruokaa kaikki. Koko perhe. Tai siis melkein samaa. Mutta edes sellaista joka näyttäis samalle. Ja sinä, joka naurat tai tuhiset siellä, se on kuule iso asia. Mieti nyt itse kuinka kiva olis aina itse syödä jotain epämääräistä mössöä kun toinen vetää jotain herkulliselta  tuoksuvaa ja sitten sanotaan "Et sä kuule nyt voi syödä sitä, kun se on vauvan." Kokki Kikkakolmonen varioi muutama kuukausi sitten hieman aikuisten couscous salaattia ja lykkäsi sen pahaa aavistamattoman kymmenkuisen tytön nenän alle. Täytyy myöntää, että hieman jännitti arvon kulinaristin vastaanotto. Kyllä äidin sydäntä lämmitti kun rakkaudella tehty ruoka upposi paremmin kuin kaupan sose.Taitaa tyttö jo nyt tietää miten äiti kiedotaan pikkurillin ympärille. Kun oppii puhumaan, pyytää kai heti perään korotusta viikkorahaan. Mitäs siihen sitten muka voi sanoa?

Tämä ei siten ole mikään siisteysfriikin ruoka. Couscousin jyviä taitaa löytyä lattian raoista vielä pitkään. Edes koira ei saanut kaikkea siivottua.

  • 0,5 dl couscousia
  • valkosipulia
  • kanaa
  • maissia
  • luumukirsikkatomaattia
  • keltaista paprikaa
  • oliiviöljyä
  • mustapippuria
  • basilikaa

Keitä ohjeen mukaan vettä, laita sekaan valkosipuli,tomaatti ja paprika. Itse suosin miedompaa yksikyntistä valkosipulia, josta perunankuorimaveitsellä vuolen ohuen ohuita siivuja, jotka voi vielä veitsellä hakata pienemmäksi riippuen oman aggression tasosta. Kirsikkatomaatit viipaloin myös pieniksi siivuiksi ja paprikan ihan pieneksi. Maissin saa myös hakattua vähän pienemmäksi. (Hirvittävän väkivaltainen ohje) Hetki kiehuvassa vedessä kypsyttää kasviksia hieman, mutta ei ole tarkoitus keittää ihan läpikypsiksi. Seuraavaksi couscous joukkoon ja antaa hetken turvota kannen alla. Sitten joukkoon hieman oliiviöljyä, kypsä kana ja basilika pieneksi ja sekaan. Päälle vielä hieman mustapippuria ja lusikoimaan ääntä kohti.

Kommentit (2)

Terhipe

Meidän erittäin nirso taapero rakastaa kuskusia. Mä laitan siihen vähän eri mausteet ja rehut ja lisäksi rusinoita. Rusinat ne rusinat. Ensin popsitaan rusinat, sitten muu salaatti :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 

Vauvan kanssa eläminen on yhtä uuden opettelua. Koko ajan. Jatkuvasti. Niin, että se joka sanoo ettei perhevapailla olosta ole mitään hyötyä esim. työelämää ajatellen, ei vaan tajua. Mistään mitään. Samanlaista lastentarhatouhua ja omien virheiden kanssa elämistä sekin on. Joku asia, mikä eilen toimi, ei toimi enää. Eli vähän niinku ne hienot uudet kopio-skannaus-printterikoneet. Ei toimi tänään. Ainakaan samalla tavalla ku eilen.

Ennen kuin tuo tyttö saapui maailmaan sekottamaan pakkaa, luulin että voisi olla joku ohjekirja, joka kertoisi miten tää tyyppi kannattaa ohjelmoida. Että jos teet näin, niin tapahtuu tätä. Joo, olisinkohan voinut enempää väärässä olla. Kyllä tää on enemmän Deweyn Learning by doing-pedagogian mukaista toimintaa. Ainoa ero on se, että kun olet yhden toimivan tavan oppinut, niin se on jo vanhaa tietoa. Koska vaiheet.

 

Otetaanpa hassun hauskaksi esimerkiksi tuo nukkuminen. Tai nukkumattomuus. Alkuvaiheessahan S oli aivan erinomainen nukkuja. Päiväunet maistuivat vaunuissa ja jouduin jopa kärsimään tyhjän sylin syndroomasta kun toinen posotti menemään kolme tuntia putkeen. Piti käydä vähän tönimässä että hengittääkö se edes. Oli myös vaihe, kun tytön pystyi laittamaan iltaunilleen ihan hereillä. Siis laskemaan omaan sänkyyn, toivottamaan hyvää yötä ja lähtemään heti itse pois, nauttimaan siitä vapaa-ajasta. (Eli katsomaan telkkaria ja syömään. Jälkikäteen ajateltuna, olis sen ajan voinut järkevämminkin käyttää.) 

Sitten tuli vaihe: "hei mähän osaan seistä". (Kyllä, tämä on ihan tutkijoidenkin käyttämä virallinen termi.) Ei nukuta enää, ei. Ainakaan silloin kun pitäis. Yöllä tuo kääpiö punkee pystyyn vaikka on ihan unissaan eikä jalat kanna. Mutta kun voi! Vähintäänkin konttausasentoon pitää punkee ennen kuin silmät on ees auki. Koska se on niin kivaa ja makaaminen on niin last season. Muistoissa, vaikkakin haaleissa, on ne ajat kun ensimmäinen unijakso kesti vähintään puoli yhdeksästä kolmeen. Nykyään herätään (tai muuten vaan mekkaloidaan) muutaman tunnin välein. Koko yö. Vieläkin haaleammissa, lähes haihtuneissa muistoissa on se aika kun aamu-unet kestivät sinne kymmeneen ja ylikin. Nykyään kun saa taistella, jotta ei tarvitsisi herätä ennen kuutta. 

 

Ja mihin jäi se vaihe, jossa nää tyypit haluaa, että aina on sama rytmi? Se vaihe ei kai koskaan oikein meille asti rantautunut. Just kun luulin, että nyt meillä nukutaan kolmet päikkärit, niin toinen valvoo lounaaseen asti ja nukkuu sitten 3,5 tuntia. Mummin vieressä! Pikkasen laittaa mietityttään miks mun vieressä nukkuu vaan sen puoli tuntia. Ja sitten kun yritän pitää sitä hereillä, jotta saatais jostain järkevästä rytmistä kiinni, niin nukahtaa ihan mihin vaan valosta ja metelistä huolimatta. Yritä siinä sitten järkevästi suunnitella päivää. Ei ihan oo mennyt kaikki suunnitelmat putkeen, kun olet laskenut menot sen mukaan, että lapsi nukkuu sen puoli tuntia minkä aina ennenkin, niin just sillon se päättääkin nukkua kaks tuntia. Ainakin. 

Ja mikä tää juttu on, että oma sänky on ihan saatanasta? Aiemmin riittänyt yöllä kun on vähän tuttia nostanut suuhun tai ehkä hieman hipsuttanut mahaa. Sinne omaan kopperoonsa on jäänyt tyytyväisenä tuhisemaan. Nyt ei pysy aloillaan vaan se nuppi nousee jatkuvasti reunan yli tapittamaan äitiä. Sen katseen tuntis nahoissaan vaikka pilkkopimeässä mutta silti sitä pitää tehostaa pikku kitinällä. Eikä auta sylissä heijaaminenkaan. Tuolla oliolla kun tuntuu olevan joku kuudes aisti joka kertoo kun äiti edes ajattelee omaan sänkyyn siirtämistä ja pop! silmät on auki. Ainoa paikka missä kelpaa nukkua on äidin puoli sängystä. Mieluummin vähän äidin päällä. Siinä sitten jännität lihaksiasi koko yön ettet tömähtäisi lattialle. Ja vielä aamulla ihmettelet miks paikat on jumissa. 

 

 Ystäväni lupasi että tää on vaan vaihe ja menee ohi. Mua on kuitenkin vähän alkanut jännittään et mikä se seuraava vaihe on?

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.