Kirjoitukset avainsanalla matkustus

Mirvan Menomatkat-blogi on saanut alkunsa ihan oikeana matkablogina. Tämä siis aikana ennen lasta. Ei oo varmaan vaikee ymmärtää miksi viime aikoina nuo "Menomatkat" ovat olleet hieman enemmän oman pään sisällä, tai ainakin Etelä-Suomen sisällä tapahtuvia retkiä. Niinku kauppaan ja puiston kautta takas. Huimaa. Mutta silloin joskus ennen, kun käytti käytännössä kaiken ylimääräisen rahan ja vähän vielä päälle matkalippujen maksamiseen niin on kyllä tullut koettua ja nähtyä omasta mielestä todella hienoja paikkoja. Bucket list ei ole vielä lähellekään loppuun asti koluttu, mutta ajattelinpa jakaa silti teidän kanssanne muutaman oman elämäni parhaimman matkan. Ellei muusta syystä niin antaakseni ehkä jollekin omaa matkaa suunnittelevalle jotain ideoiden siemeniä. Sillain ne omatkin ideat on saaneet alkunsa. Ja lähteneet sitten rehottamaan ihan villinä. (Toisin kuin noi oikeat kasvit. En hitto tajua miten ne vaan aina kuolee.)

Ensimmäisenä "Elämäni matkojen"-sarjassa on ehdottomasti Italia. Tällä matkalla itseasiassa syntyi käsite Mirvan Menomatkat. En minä sitä itse oo keksinyt! Meitä oli matkassa mukana 3 pariskuntaa, jotka antoivat mun rauhassa suunnitella etukäteen (excelit paukkui ja Tripadvisor soi), kulkea matkaopas kädessä, luetella ohi soljuvia nähtävyyksiä ja kertoilla tarinoita (Mondon Venetsia opas on muuten ihan pop). Kahteen viikkoon mahtui niin paljon kaikkea nähtävää ja koettavaa että kotiin tullessani tuntui kuin olis ollut kuukauden matkalla.

Loma alkoi lennolla Venetsiaan. Ihanan lyhyt lento muuten, en ees tajunnut että tossahan se on ihan naapurissa. Muutaman tunnin pepun puudutuksen arvoinen, etten sanois. Aivan ehdoton juttu muuten oli ottaa kentältä privaatti venetaksi. Ihan ku olis ollut Bond tyttönä painellut pahiksia pakoon tukka tuulessa hulmuten. Karisi Suomen pölyt hartioilta melko tehokkaasti. (Miehen mielestä tästä piti ehdottomasti lisätä muutama fakta: kyseessä on aito italialainen puuvene merkiltään Riva, joiden valmistus on aloitettu jo vuonna 1842. Tarkkoja nää jutut.)

Venetsia oli aivan mielettömän ihana. Meillä oli hotelli Lidon puolella joka oli hieman halvempi ja rauhallisempi kuin Venetsiassa. Siellä olis ollut myös ranta jos sinne olis kerennyt ja lautalla pääsi hetkessä isolle kirkolle. Eli siis Venetsiaan. Jos et tajunnut. Lautalla tuli liikuttua aika paljonkin, se on kauheen kätevä aparaatti. Tutkimme myös Muranon ja Buranon saaren ja ihastuttiin kyllä koko porukka enemmän tuohon vähemmän tunnettuun Buranoon. Siellä oli Tikkurilan värikartta räjähtänyt ja jokainen talo oli eri värinen. Ja voin kertoa, ettei niitä tylsiä harmaita ja ruskeita löytynyt siitä paletista. Tarina tiesi kertoa, että syy tähän väri-ilotulitukseen oli se, että kalastajat erottaisivat palatessaan kotiin jo kaukaa mereltä sen oman tönönsä. Herttaista.

Venetsiassa kannattaa muuten mennä sille klassiselle kondoli ajelulle, mutta tehkää se ehdottomasti auringon laskettua! Silloin on oudon hiljaista ja tuntuu kuin lipuisi jossain leffan lavasteissa. Käsittämättömän siisti fiilis. Paljon muuta siellä ei sitten olekaan tekemistä pimeän tullen, sillä kaikki paikat menee kiinni. Ei siis mikään bilettäjien mekka. No, ei haitannut meitä.

Venetsian jälkeen suuntasimme vuokrabussin nokan kohti rantakohdetta eli Riccionea. Siellä pidimme majaa pisimpään ja teimme muutaman täsmäiskun "lähi"kaupunkeihin. San Marinon minivaltio on ihan siinä vieressä upeine näköaloineen (ei korkeanpaikan kammoisille!) ja Unesqon perintökohteineen. Ja jos vähän pidempi ajomatka ei kauhistuta niin tehkää kuten me: ruksikaa "to see"-listasta samalla kerralla Pisa, Firenze ja Siena. Oli aika pikainen visiitti ja jätti vielä paljon nähtävää seuraavillekin kerroille, mutta oli silti koko päivän tripin arvoinen.

Riccionessa olo oli muuten melko rentoa: ruokaa, juomaa ja aurinkoa. Satuttiin mestoille juuri isojen bileiden aikaan kun Notte Rossa keräsi koko rannikon täyteen juhlijoita. Vähän kuin meillä vappuna. Juhlimassa ja no, oikeasti esiintymässä oli myös Nina Zilli, Italialainen tähtönen (ei viidakon) joka edusti jonain vuonna maataan myös Euroviisuissa (en muista kuinka menestyi, mutta ei varmaan kauhean väärin mene jos sanon että paremmin kuin Suomi?). Samainen typykkä asui meidän kanssa samassa hotellissa ja kuvasi siellä myös musavideonsa. En sitten tiedä menikö materiaali pilalle taustalla vilkkuvista suomalaisista uteliaista silmäpareista vai miksei tuo video ole kait koskaan nähnyt päivän valoa. Kummallista...

Matkalla takaisin Venetsiaan, poikkesimme vielä yhdeksi yöksi Veronaan tarkistamaan se kuuluisa Julian parveke, jonka alla Romeo tyttöään riiasi. Oletettavasti oli tyttelin tälläytymistä odotellessa tylsää kun oli koko käytävä matkalla parvekkeelle tuhrittu tägeillä. (No joo. Kyllähän mä tiedän että ne on turistien terveisiä, mutta se ei nyt ollut yhtään niin hauska tarina niin keksin omani.) Illallisella kävimme Garda järven rannalla. Ei tuntunut tuo pikku ajomatka enää missään ja maisemat oli ehdottomasti sen arvoisia. Ja ai niin. Ei sovi unohtaa Ferrari-museota. Pitihän noille miekkosillekin jotain huvia olla. No joo joo. Olin itsekin ihan fiiliksissä Kimin kilpurista. Ja niistä söpöistä vanhoista autoista.

Tätä reittiä ja lomaa voin todellakin suositella. Sillä oli kaikkea: aurinkoa, hyvää ruokaa ja juomaa, kulttuuria, naurua, uusia tarinoita, kokemuksia ja muistoja. Niitä ei ole koskaan liikaa. Voi sitten kiikkustuolissa ennemmin muistella mitä kaikkea on tullut nähtyä sen sijaan että itkis kuinka piti ja kuinka on vaan elänyt sitku-elämää.

Kommentit (2)

Kriminologi

Venetsia on ehkä karseinta pa5kaa mitä Italia tarjoaa, ja ennen kaikkea ylihintaista. . . Ennen kaikkea gondoliajelua kannattaa vältellä, jos on vain näkemisestä kyse, ja ottaa sen sijaan samaa lauttaa paikallisten kanssa, niin säästää noin 100-200e per suunta. Verona taas ihan jees. Niin sanottua aitoa Italiaa ei kummassakaan kovin runsaasti kohtaa, mutta Veronassa pari kertaa käyneenä suosittelen sitä silti. 

Itse olen keskimäärin diggaillut kyseisestä maasta, mutta ennen kaikkea Venetsiaa ja Comoa kannattaa välttää. Parasta on ollut Verona, Sisilia ja Alpit. Muutamat must paikat vielä käymättä.

Blogista kiitosta. Hyvää perussettiä tämän postauksen persolla.

Mirvan Menomatkat
Liittynyt4.2.2016

Meilläkin oli Venetsiasta alunperin se fiilis, että kannattaneeko sinne mennäkään. Oltiin monelta kuultu ettei nyt sit ainakaan heinäkuussa. En tiedä mikä taika siinä sitten tapahtu, kun kaikki tuntui loksahtavan kohdalleen. Yövyttiin tosiaan Lidon puolella joka oli todella paljon edullisempaa, välteltiin ihan keskustan turistikuppiloita ja onnistuttiinkin jopa (tosin Lidossa) syömään Italian reissun parhaat pizzat. Käytettiin liikkumiseen paljonkin vaporettoja, ja olet ihan oikeassa, niistä näkee Venetsiaa yhtä hyvin kuin gondolista. Jotenkin kuitenkin tuo yöllinen lipuminen leffalavasteissa oli niin hämmentävä että voin suositella. Olihan se tosiaan kallis. Ihan älytöntä tavallaan.

Verona taas ei enää niinkään itseäni sykähdyttänyt, mutta syytän siitä enemmänkin loppuloman kirkkoähkyä (niitä huikean kauniita rakennuksia kun oli ihasteltu jo ihan muutamat) sekä huonoja valintoja hotellin ja ravintolan kohdalla. Ja niitähän löytyy joka kaupungista. Ei tainnut enää energiat riittää kunnon taustatyölle.

Italiassa riittäis tosiaan niiiiin paljon vielä koluttavaa. Sisilia kiinnostaa myös, olen kuullut siitä hyvää. Ja ehkä se kliseinen talo Toscanasta? ;)

Kiitokset blogista lämmittävät :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.