Kirjoitukset avainsanalla valokuvaus

Onneks mulla on toi mies. Jos ei muusta syystä, niin siitä että ilman sitä, mulla olis Sipusta vaan perunalla napattuja epäselviä otoksia sekä mahdollisesti aavistuksen paremmalla pokkarilla otettuja yritelmiä. Yritelmiä siksi, että elohopean lailla liikkuvan taaperon kanssa on yllättävän vaikeaa saada neuvoteltua kauniista sommitelmista ja harmonisista asetelmista. Mä teen AINA sen virheen, että mulla on jo joku valmis ajatus päässä ja yritän saada yhtäkkiä rautakangeksi muuttunutta lapsosta istumaan kauniisti koristetyynyjen (huom tarkoin astelletujen koristetyynyjen) keskellä ja katsomaan oikeaan suuntaan.

Sitten tulee mies ja nappaa sen taikahärpäkkeensä esille ja saa loihdittua lapsukaisestamme kauniin hymyn esille ja ennen kaikkea hänen persoonansa. Ja miten se onnistuu? No, odottamalla sopivaa hetkeä. Antamalla lapsen puuhastella omiaan. Mennä vääriin paikkoihin ja tehdä vääriä asioita. Napsimalla kuvia kymmenittäin. Itselle jäi enää vastuulle niiden muutaman (lue: kymmenen) vaatekasan kiikuttaminen kuvan rajausalueen ulkopuolelle sekä Sipun kurittoman tukan jatkuva sukiminen. Kunnes en enää jaksanut sitäkään.

  1. Ole rauhallinen äläkä odota mitään tiettyä lopputulosta. Pinterestin kanssa kannattaa siis olla varovainen. Luovat vaan turhia paineita kaikille. Ei ne ole edes oikeita lapsia niissä kuvissa. Mitä lie photoshopattuja nukkeja.
  2. Stailaa malli ja tila, mutta älä odota että taapero suostuu istumaan kiltisti juuri siinä tietyssä kohdassa vaan tee tilasta sellainen että hän voi liikkua siellä vapaasti. Kun joka nurkka on kuvaan sopiva niin ei haittaa vaikka lapsi yhtäkkiä keksii että tuolissa istumisen sijaan oiskin kauheen kiva ryömiä sen alle.
  3. Kameran ei nyt varmaan tarvii ihan ammattilaistasoa olla, mutta putsaa nyt ainakin sen puhelimen kameran linssi. Ellet sitten tavoittele sellaista sukkahousun läpi otettua pehmeää vaikutelmaa.
  4. Anna muksulle jotain kivaa tekemistä. Esim. ilmapallo kädessä toimii hyvin. Värilliset ja sotkevat suklaakarkit taas eivät.
  5. Kun kaikki muu on kokeiltu, ota lasi viiniä ja anna miehen hoitaa homma. Muista kehua häntä sieltä reunalta: "Tosi hyvin menee. Just noin. Aiettä nyt tulee nättiä." samalla kun lakkaat omia kynsiäsi.

Tässä näillä vinkeillä otettuja kuvia meidän 2 vuotiaasta elohopeasta. Mitäs olette mieltä?

Kommentit (6)

Mirvan Menomatkat
Liittynyt4.2.2016

Kiitos. Ja varmasti olisivat teennäisiä jos olisin pinterestöinyt ja stailannut tilanteet puhki. Nyt näkyy Sipun luonne hyvin :)

Mirvan Menomatkat
Liittynyt4.2.2016

Mäkin tykkään tosta ihan hirveesti. Ja kelaa! Ihan H&M löytö eli ei mikään kallis sijoitus. Tosin Sipuhan halus itse juhliin laittaa toisen mekon. Onneks oli tämä käytössä myös uutena vuonna niin ei ole ihan kertakäyttömekko.

Vierailija

Hienoja kuvia ja hyviä vinkkejä.
Ihana myös tuo koko huone. Mistä kaunis päiväpeitto on?

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kauhea hinku aloittaa tää postaus teriniittimäisesti "I know this is gonna raise hell, but..." mutta ehkä en sit kuitenkaan. Jos siis nyt tulit lukemaan tämän siinä toivossa, että voidaan alkaa tappeleen asiasta niin ei ehkä kannata lukee pidemmälle. En aio kertoa mikä tapa on mun suurella viisaudella (koska siinäpä oksymoronia kerrakseen) se ainoa ja oikea, en moralisoida kuvia laittavia tai niitä vältteleviä enkä mitään muutakaan mehukasta. Että sori nyt vaan. Myönnän, olen tylsä. Ah niin tylsä.

Aiheesta on keskusteltu somessa ihan tarpeeksi kuten myös omassa ystäväpiirissäni. Osa ei postaile mitään kuvia lapsistaan, osa vain sellaisia joista muksua ei tunnista kuin ehkä oma mummo suurennuslasin avulla ja osa latailee nettiin kuvia minkä kerkeää, tulittaa kavereiden face seinää ähkyyn asti ja jakaa omasta mielestään omasta pikku kullan nuppusestaan kauheen kauniita kuvia kun "tajuutteko kuinka ihana ja tai-ta-va tää Maikki-Petteri on!". Ei varmaan tarvii erikseen alleviivata mihin kategoriaan me kuulutaan.

On meilläkin jotain periaatteita (on, ihan oikeasti. Älä naura.). Toisten mielestä ne on loogisia, toiset taas miettii että noi pilaa lapsensa tulevaisuuden. Oon ehkä naiivi, mutta mietin että jos postaan typykästä vain sellaisia kuvia, joita itsestänikin voisin netissä katsella niin se on ok myös hänen mielestään. Sitten joskus vanhempana. Jossain tietoisuuden takamailla tajuan, että viimeistään teini-iässä saan tästä hyvästä hirveän ryöpytyksen niskaani, mutta olen ajatellut kestää sen. Tai sitten syytän isäänsä. Sehän se valokuvaaja on. Joo hei, toi toimiikin hyvin! Huh.

No, mutta mistä tällainen aihe nyt tuli mieleeni? No kaikki alkoi siitä kun... (One time at a band camp...) Oltiin tyttöjen kanssa viettämässä aivan fantastista iltaa perjantaina. Käytiin (taas) tapaksilla Soil Wine Roomissa (voin suositella, varsinkin kun Palma pelästyi postaustani ja laittoi luukut kiinni. Renoveeraavat muka. Pah!) ja sitten suhautettiin suuren maailman tyylillä taksilla Hartwallille Cheekin keikalle. (Joo, siitäkään en ala väitteleen että onko Keekki hyvä vai karmea, meillä oli hauskaa ja se riittää mulle.) Siinä taksin kyydissä juteltiin niitä näitä tästä aiheesta, kunnes koko matkan ihan hiljaa ollut vanhempi herra avasi suunsa. Hän kertoi kuinka oli laittanut kuvan Facebook-sivuillensa lapsenlapsestaan hiekkalaatikolla. Ex-vaimo oli vihaisena soittanut ja käskenyt ottaan kuvan heti pois. Miehen mielestä kuva oli kaunis ja kun hän oli niin ylpeä tästä lapsenlapsestaan. Olisi halunnut ulkomailla asuville ystävilleen esitellä tyttöä. Äänestä huokui suru. Ja kun suomalaisen miehen äänestä huokuu suru, niin tiedätte että se ei ole mitään pikku pahaa mieltä. Se on niitä paatoksellisia ja syvältä riipaisevia tunteita, joista on kirjoitettu lauluja. Tuli oikein itsellekin paha mieli.

Enkä nyt tosiaankaan ole sitä mieltä, että miehen olisi siltikin pitänyt saada se kuva someen laittaa. Jokaisen lapsen vanhemmat ovat ne, jotka mielestäni päättävät kuvien laittamisesta eikä muilla ole siihen sanan sijaa. Sitä pitää kunnioittaa. Mutta se, miksi tämä osui muhun ku kalikka koiraan, liittyy tuohon samaan ajatukseen: niin moni läheinen asuu ulkomailla eikä näe tytön kehitystä livenä ja niin monesti olen aivan käsittämättömän ylpeä tuosta pikku hassuttelijastani, että haluan vaan jakaa sen kaikkien kanssa. Ja koska kuitenkin ymmärrän varoittelijoiden ja varovaisempien postailijoiden huolet, niin aika ristiriitaisissa fiiliksissähän tän asian kanssa sit usein on. Onks tää nyt niitä first world probleemeja?

Mutta meidän pappa saa kyllä postailla Facebookiin tytöstä niitä hyviä (alleviivataanpa tuo hyviä) kuvia ihan niin paljon ku haluaa. Musta sen ei tarvii niitä kyllä sit laittaa, kun aina onnistuu ottaan jotenkin huonoja kuvia. Mistäköhän se johtuu?

Kommentit (4)

Vierailija

Itsekin lapsistani kuvia someen postailen - facebookiin jonkin verran, suljettuun instaan enemmän... Yritän pitää mielessä poliisi-äitini kokemuksen pohjalta latelemat varoitukset ja kauhukuvat pedofiileista, jotka kaappaavat koneilleen ihan tavallisia kuvia, ihan tavallisista lapsista. Vaikeaa on nykyaikana olla lastaan ylpeänä esittelevä vanhempi, kun pitää pelätä jos joku kieroutunut sitä ylpeyttä sitten käyttää hyväksi:/

Mirvan Menomatkat
Liittynyt4.2.2016

Se onkin laajemmassakin mittakaavassa mun suurin pelko vanhemmuudessa. Että saa koko ajan pelätä sen omansa puolesta. Että saa koko ajan olla sydän syrjällään ettei mitään vaan tapahtuis. Ja silti yrittää kasvattaa toisesta itsenäistä ja itsevarmaa ihmistä. Ei oo helppoo. Melkein jäi koko lapsi tekemättä tämän takia. Onneks ei sit ihan kuitenkaan ❤️

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Meillä on (mun mielestä) ihan selkeä työnjako miehen kanssa näissä kuvausjutuissa. Mies kuvaa ja asentaa laitteet ja kaiken teknisen ja mä ideoin, stailaan, vaatetan, riisun, pyyhin nenän, kampaan tukan, kampaan tukan uudestaan, laitan pinnin, syöksyn keskelle kuvauksia pelastamaan pinnin suursyömärin suusta, häslään, hypin tiellä väärässä paikassa, kuten salaman edessä, huudan "kukkuu" ja nipotan pikkuasioista. Kaiken kaikkiaan siis äärettömän levollista ja nautinnollista tuo kuvaushomma. Jälkeenpäin on varmasti koko perhe hyvällä tuulella ja kun kuvaukset on ohi niin kaikki voi nauttia hiljaisuudesta mököttäessään omassa sohvan nurkassaan. 

Mitä siis omasta mielestä tarvitaan onnistuneisiin vauvakuviin? Pitkää pinnaa, paljon aikaa ja takaraivoon iskostettuna mahdollisuus että hyvin suurella todennäköisyydellä malli päättää olla diiva ja kieltäytyä yhteistyöstä. Kaikkia ihania outfitteja ei välttämättä saa kuvattua samana päivänä, tai edes samalla viikolla. Lisäksi pitää muistaa että lapsi, joka ei osaa vielä kunnolla kävellä ja jonka seisomavarmuuskin on muutaman promillen humalan luokkaa, ei välttämättä pysty toteuttamaan kaikkia niitä visioita joita sulla on kuvauksista ollut. Esim. pyörän päällä istuminen ei vielä oo ihan ajankohtaista (sillähän ei ollut asian kanssa tekemistä ettei jalat edes yltänyt maahan asti). Voi myös olla että paikallaan pysyminen tai edes kameraan päin katsominen on ylitsepääsemättömän vaikeaa. Ja jos et ollut suunnitellut ottavasi kuvia vain lapsesi takaraivosta (mikä sinänsä on kyllä minusta täysin aliarvostettua. Vai koska oot viimeksi nähnyt hienon kuvan vauvan takaraivon kaljun kohdan juuri ja juuri peittävästä ohuesta kuontalosta? Aivan!) niin kannattaa kaivaa esiin kaikki lapsen lempilelut, joita voit sitten heilutella kuvaajan takana. Toimivaksi osoittautui myös isin taakse piiloon ryömiminen ja sieltä esiin (gasellin lailla) ponnahtaminen "kukkuuta" toistellen. Joko lapsemme rakastaa piilosleikkiä tai sitten hänestä on huvittavaa katsoa kun äiti nolaa itseään. Niin tai näin, hymy irtosi ja se on tärkein. Mitäpä sitä ei äiti olisi hyvien kuvien eteen valmis tekemään. (Hieman kyllä polviin sattuu.)

Yksi assistentin tärkeä tehtävä on myös niiden kuvausideoiden keksiminen. Ja mikä onkaan tässä parempi apuri kuin Pinterest! Tuo akuuttia alemmuuskompleksia aiheuttava sivusto on addiktoiva ja ahdistava. (Tämä laiva oli nyt kyllä lastattu A-kirjaimilla.) Kun tuonne pinnausten maailmaan uppoutuu, onnistuu helposti kadottamaan tunteja ja pahimmassa tapauksessa myös mielenterveytensä rippeet. Vaihtoehtoja on ihan liikaa eikä sitten lopulta mikään niistä ole ihan täydellinen. Vinkkinä tähän on se, että yritä hoitaa ideointi mahdollisimman "vasemmalla kädellä". Eli älä ota tehtävää liian konkreettisesti vaan hae fiiliksiä. Tutkaile samalla omaa kotia: mitä hauskaa rekvisiittaa sieltä löytyisi, millä lapsi tykkää leikkiä? Kuvausrekvisiittana voi toimia vaikka äidin korkokengät, iso peili, keinutuoli, laatikko, polkupyörä, kattilat, tyynykasa, ilmapallo. Oikeestaan mikä vaan millä ei ole väliä jos (eli kun) menee rikki. Tärkeintä on että lapsella on hauskaa, se niissä kuvissa näkyy. No okei, heti sen perään tärkeintä mun mielestä on se, että on hyvät värit ja kaikki on aseteltu kultaisen leikkauksen mukaisesti täydelliseen harmoniaan ja että feng shuit on kohdallaan. Että en mä paljoo vaadi. Onnea vaan perfektionistin miehelle. 

Toinen assistentin tärkeä tehtävä on se, että kertoo kuvaajalle niistä ideoistaan. Niinku ihan ääneen. Kokonaisilla lauseilla. Ja kun on kyse visuaalisen alan miehestä niin mielellään myös kuvilla. Koska tän kohdan kun jättää hoitamatta niin ei saa yllättyä jos toinen ei tajuu puolesta sanasta sun vision ydintä. Ihan niin pitkään ei olla vielä oltu yhdessä että täydennettäisiin toistemme lauseita. (Onneks. Se olis superärsyttävää.) Lisäksi plussapisteitä saa myös siitä, jos antaa myös kuvaajan toteuttaa omia visioitaan ja ideoitaan. Kyllä niitäkin on. Vaikka ei niitäkään kyllä ole sulle esitetty etukäteen. Hmmm. Ehkä pitäis hieman tehostaa tuota kommunikointia. Mitä luulette? 

Lopuksi assistentin on hyvä antaa ammattilaisen hoitaa hommansa sekä kameran takana että sitten myös kuvankäsittelyvaiheessa. Että se on ihan ymmärrettävää, jos rankan kuvauksen jälkeen niiden kuvien photoshoppaamiseen menee hieman normaalia enemmän aikaa eikä ne kuvat oo valmiina ihan hetikohta. "Onks ne jo? Entä nyt?"-tyylinen keskustelunavaus joka toinen minuutti ei välttämättä auta asiaa. 

Kuvien valmistuttua pitää myös muistaa kehua kuvaajaa. "On se taitava"-kommentti lämmittää paatuneenkin suomalaisen jöröjukan mieltä saati sitten tuollaisen nuore(hko)n miekkosen. Muista myös kiittää itseäsi, kun olet ollut niin näppärä että olet tuollaisen laatuyksilön saanut kiikkiin. Hyvin tehty! 

Sitten kun kuvat on otettu, käsitelty ja parhaat räpsyt valittu niin voikin alkaa pohtimaan että mitäs niillä tekis. Teettäiskö pari taulua lastenhuoneeseen? Se projekti onkin ihan kesken ja kaipais uutta inspiraatiota. Pitääkin siis alkaa tutkimaan tauluvaihtoehtoja, mittailemaan ja mallailemaan. Siitä se ajatus taas sitten lähtikin. Lapasesta. 

P.s. Kuvauksissa ei vahingoitettu lasta eikä avioliittoa. 

Kommentit (8)

Mirvan Menomatkat
Liittynyt4.2.2016

Kiitos Leena! Hauskahan näitä on kirjoitella. Vähän niinku muistiin itelle, että kun vanhuus iskee eikä sit enää muista mitä on tullut tehtyä ja ajateltua. Eli niinku huomiselle ;)

Katja

FB nosti jostain syystä eteeni mainoksen Vauva-lehden uudesta blogista ja katselin kuvasta että näytät tutulta. Joskus siis Thaimaassa tapasimme kun itse työskentelin siellä ja tulit kaveriasi moikkaamaan. Onnea 1 veelle, ihania kuvia! :)

Katja

Optimismia ja energiaa-blogista

Mirvan Menomatkat
Liittynyt4.2.2016

Jostain syystä 😂 Mutta joo Tipua olin moikkaamassa ja pitäähän tää minityyppikin sinne viedä mahdollisimman pian.
Käynpä sillä välin tutkimassa tuota sun blogia. Nimi ainakin kuulostaa hyvältä 😊

maria123

Moikka, utelisin mitä ootte käyttäny taustalla/lattialla, missä kuvat otettu valkoista taustaa vasten (onko ihan kuvauskangas vai maalattu valkoinen seinä vain)? Ihanat kuvat ja tekisi mieli toteuttaa itse jotain vastaavaa kun tyttären 1 v lähestyy. Kiitos jos viitsit vastailla=)

Mirvan Menomatkat
Liittynyt4.2.2016

Maria. Kuvauskangastahan tuo mies käytti. Sillä on sellainen iso rulla, joka on aina tiellä kun sitä ei tarvii, mutta yllättävän kätevä sitten kun kitisee, että otettaisko taas kuvia :) Mutta varmasti onnistuu esim ison valkoisen lakanankin avulla? Jos vaan on tarpeeks paksu. Tai sitten joku muu nätti ja tarpeeksi yksinkertainen tausta?

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Mirvan Menomatkat 500mg
Käytetään säännöllisesti matkakuumeen aiheuttamiin oireisiin. Vaikuttava aine: vinkit lapsen kanssa matkustamiseen. Sis. parhaat kohteet, kokemukset ja katasrofit.
Saattaa aiheuttaa yliherkkyyttä lomasuunnitteluun, vakavaa haaveilua sekä yliaktiivista pakkausintoa.
Oireiden pitkittyessä lue lisää ja varaa matka.

Seuraavaksi helteinen postaussarja Kroatian saarilta. Tulossa myös Torrevieja ja Kööpenhamina. Stay tuned!

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

 

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram