Kirjoitukset avainsanalla sisäleikkipuistot

HopLop eli hoppuli on meidän perheen MVP*:n vastine toimitusjohtajan golfaddiktiolle: koskaan ei ole huono hetki mennä hyppimään, pomppimaan, kirmaamaan, riehumaan, ryömimään, liukumaan tai katoamaan äidiltä. Koska tuo chihuahua-kompleksin omaava kääpiö vain luulee olevansa tarpeeksi iso joka paikkaan, joutuu äitiparka sinkoilemaan perässä minkä ei-ehkä-enää-niin-nuorelta kropaltaan pääsee. 

Tämän tetsailun lopputuloksena ei ole jääkärin natsoja kauluksessa (huomaako mistään etten oo käynyt armeijaa? Mutta oon mä kerran RUKin tanssiaisissa ollut. Eiks se riitä?) vaan mustelmat polvissa ja noidannuoli selässä. Sain taas huomata, ettei näitä seikkailupuistoja todellakaan ole suunniteltu aikuisten mittasuhteita silmälläpitäen. Tämän huomasin kun olin kolmannen kerran lyönyt pääni johonkin puomiin sekä käynyt keskustelun fysioterapeutin kanssa joka pohti, josko löytäisi uusia asiakkaita epäergonomisten tunnelien runtelemista vanhemmista.

Koska siellä vauhtitaaperon perässä on vielä muutaman vuoden pakko juosta, niin aloin pohtimaan välineitä, joilla oma kroppa pysyisi myös mukana. Ettei tartteis saikkua ottaa yhden HopLop-visiitin vuoksi. 

  1. Polvisuojat. Ja ihan vaan koska kasari on aina muodissa, vois kaivaa jostain sellaiset mahdollisimman nolot ja isot rullaluistelusuojat.
  2. Kypärä tai todella pehmeä pipo. Koska huonekorkeus HopLopissa ei ole mallia "Jugend-talon 3 metriä".
  3. Otsalamppu. Vanhenevan ihmisen sauvasolut eivät adaptoidu näihin jännittäviin pimeisiin sokkeloihin enää ihan niin nopeasti kuin mitä lapsesi sinne katoaa.
  4. Vyölaukku. Lisävarusteena tuhottomasti HopLop-kolikoita. Tämä menee myös kategoriaan "mitä nolompi, sen parempi." On sula mahdottomuus pitää kaikkea tarvittavaa kädessä, käsilaukku tai reppu jää vaan jumiin sinne mihin peppu ei oo jo juuttunut ja lopulta päädyt keräilemään kamojas pallomeren pohjalta. Ei jää siis muuta vaihtoehtoa kuin vyölaukku. Sori.
  5. Juomareppu. Koska jano. Koska ei ehdi kahvilaan juomaan. Koska lapsi joka ei pysähdy. 
  6. Lääkkeet ahtaanpaikan kammoon. Osa reiteistä ei To-del-la-kaan ole suunniteltu 172 senttisille, lähes mallin mitoissa oleville äideille. Ihan yllättäen huomaat olevasi putkessa, jonka läpimitta on ehkä kaksi senttiä enemmän kuin se booty, jolla toivoisit juuri istuvasi kahvilan pöydän ääressä. Putken jälkeen löydät itsesi kahden hyvin tiiviisti sijoitetun verkkoseinän välistä. Huomaat toivovasi, että vyölaukustasi löytyisi sakset, joilla voisit leikata itsesi vapauteen. Älä siis pakkaa saksia. Tulee kalliiksi.
  7. Korvatulpat. Joskus lapsista tulee melko kova meteli. Yllättävää, eikö? Jos käy niin hyvä tuuri, että HopLop on insinöörien sijaan palkannut diplomi-insinöörejä ja äänenvaimennuslevyt on asennettu oikein, niin tulppia voi käyttää myös nenässä. Jos teillä on oikeasti lapsia, niin tiedätte syyn.
  8. Gps-paikannus ja/tai kartta. Vaihtoehtona olisi oman search & rescue-koiran hankkiminen (rommi lisävarusteena). Sellaisen, joka osaa hakea teidät siitä samasta labyrintistä, jossa naapurin Maija viime viikolla vietti äitienpäivänsä.  
  9. Jumppavaatteet. Ei sen vuoksi että olisitte trendikkäitä ja näyttäisitte siltä kuin kuvaisitte Fittness-päiväkirjaa. Kireissä farkuissa kun venyy spagaatiin niin todennäköisyys ilmiantaa pesupäivän kalsarit on suuri. Liian suuri. 
  10. Sykemittari. Tämän avulla saat päivän treenit kuitattua ja voit illalla hyvällä omalla tunnolla syödä kilon suklaata. Palautusmielessä.

Jos ei näillä välineillä saa unohtumatonta HopLop-kokemusta aikaiseksi, niin jo on kumma! Vai puuttuikohan jokin oleellinen vielä?

Siis kelaa noita väliköitä, joista aikuisenkin olis tarkoitus itsensä runnoa läpi!
Siis kelaa noita väliköitä, joista aikuisenkin olis tarkoitus itsensä runnoa läpi!
Kukkuu! Täällä ylhäällä! Onneks ei oo korkean paikan kammoa.
Kukkuu! Täällä ylhäällä! Onneks ei oo korkean paikan kammoa.
Mä luovutan!
Mä luovutan!

P.S. Se joka nämä kaikki varusteet laittaa HopLopiin päällensä, on velvollinen lähettämään kuvansa Instagramiin #mirvanmenomatkat

P.S. vol.2. Jos haluat lukea lisää HopLopista, niin lue tästä postaukseni lokakuulta 2016 Vantaan HopLopin avajaisista. Samalla kaavalla oli tämä Tampereen versiokin toteutettu.

*MVP = Most Valuable Player. Eli siis tuo minityyppi, joka asuu meillä, syö mun ruuat ja saa mut nauramaan (ja välillä itkemään) niin, että elän varmaan sata vuotiaaksi.

 

Kommentit (2)

Mirvan Menomatkat
Liittynyt4.2.2016

Venyttelyäkin enemmän kehotan harjoittelemaan "siis juu, ihan oli tarkoituskin päätyä kaksin kerroin tänne liukumäen alle"-ilmettä ja "tässä vaan vähän muina isinä kokeilen onko tämä verkko kunnolla kiinnitetty"-välihengittelyä. Hyvin se menee. Seuraava päivä, not so much 😂

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Joskus aikoinaan yökerhoissa työskennellessäni muistan ajatelleeni, että olis kiva jos mäkin joskus voisin saada kutsun avajaisiin muutenkin kuin töiden puolesta. Mielessä mulla oli kyllä enemmänkin jotkut tyylikkäät kokkarit joihin vois pukeutua kauniiseen mekkoon ja korkokenkiin. Mutta kuinkas sitten kävikään: sain kutsun uudistetun Vantaan HopLopin avajaisiin. Dresscode rento ja joustava, kenkiä ei lainkaan.

Me käytiin HopLopissa viimeks silloin kun Sipu oli vuoden vanha. Mielikuva oli nuhjuinen, pimeä ja pienelle plikalle valikoimaltaan suppea. Fiilis oli, että kaikki muutokset on plussaa. Odotukset ei ehkä siis ollut kovin korkealla.

Ehkä juuri siitä syystä ensivaikutelma oli oikeinkin positiivinen. Ovet aukesivat mukavasti valaistuun ja avaraan tilaan, vaikka hallihan se yhä edelleen on. Mutta ihan mielenkiintoisen näköinen halli. Tämä on oiva tila, jossa sokerilla kyllästetyt kersat pääsevät riehumaan sydämensä kyllyydestä. Tämä on potentiaalisesti myös oiva tila, jossa yksi hyperaktiivinen muksu ehtii katoamaan noin seitsemän kertaa yhtä usein kuin se toinen muksu haluaa vessaan.

Akustiikka oli onnistuttu asettamaan suht hyvin moodiin "äidin pää ei ihan heti räjähdä". Yks isä onnistui jopa torkkumaan sen kaiken mylvinnän ja kiljahtelun keskellä. Sen oli kyllä pakko olla joko todella, todella väsynyt tai jonkun polyamorisen suurperheen isä, joka nautti hetkellisestä vapauden tunteestaan, kun kukaan ei vaatinut mitään ehkä kolmeen sekunttiin.

Synttärihuoneita löytyi teemoilla merirosvo (aavistuksen pelottava), prinsessa (aavistuksen kliseinen mutta varmasti suosittu), avaruusalus (lieneekö jonkun suunnittelijan oma intohimo, oli sen verran paljon yksityiskohtia hiottu) sekä disco (Sipun ehdoton suosikki, kummisedän tyttö). Ihan ilman paska äiti syndroomaa näin itseni järjestämässä tyttäreni synttäreitä tuolla joskus vuonna "en todellakaan jaksa siivota ennen ja jälkeen enkä ainakaan kerätä kaikkea arvotavaraa (niinku sitä nyt ees olis meillä) turvaan kun apinalaumaa muistuttava kersojen ammattiliitto valtaa kotini jokaisen pinnan jota ei ole tarkoitettu hyppimiselle".

Leikkialue oli aika monipuolinen. Kävelyrajoittuneille nakeroille löytyy jättimäisiä legopalikoita sekä "kielletty yli 4-vuotiailta" alue, jossa on pallomeri, kiipeilyjuttuja ja liukumäki. Varoituksen sana: se liukumäki ei ole välttämättä ihan aikuisten mitoituksella tehty. Oli sellainen pikku läheltä piti tilanne, jos tiedät mitä tarkoitan.

0-4 vuotiaat saivat myös mennä sotkemaan isompien leikkejä, mutta sillä ehdolla että äiti tai isä kehtas lähteä mukaan mönkimään kiipeilytelineille, trampoliineille ja liukumäkiin. Enhän mä niinku muuten olis tollasista innostunut. Ihan vaan Sipun takia juoksin hikipäässä seuraavalle liukumäelle, raahasin kädet maitohapoilla lasta seuraavalle riippusillalle ja saatoin päästää muutaman riemunkiljahdusta muistuttavan äännähdyksen huulieni välistä.

Hieman harmitti, että tyttö oli vielä aavistuksen liian pieni lähteäkseen kiipeämään tulivuoren huipulle. Siellä oli meinaan ihan törkeen makeesti toteutettu kiipeilyseinä: se näytti tulivuorelta, jonka rinteitä laava valui alas. Miten hienosti saadaankaan luotua visuaalisia efektejä valolla ja väreillä. Muutenkin sisutuksessa oli käytetty makeesti värejä, muotoja ja valoja. Ei oltu menty siitä yli missä aita on matalin ja krokotiili kauimpana.

Hitti oli myös mönkkärimopot (ei sitteen niin minkään valtakunnan hajua miksikä niitä oikeesti pitäis kutsua). Niihin tarvittiin poletti ja sitten pääsi kiertämään rataa kaasu pohjassa. Sipukin siis tykkäs niistä kovasti, mutta kyllä se vähän äidinkin mieltä lämmitti kun pääsi ohittamaan. Pojan. Joka oli ehkä kuus. Elämäni huippuhetkiä.

Tänne me kyllä raahaudutaan vielä. Kun ulkona on vain pimeää ja märkää -mode. Kun ei enää jaksa olla kotona ja katsoa kuinka toinen hyppii seinille. Ja lapsikin kaipaa jotain tekemistä. Saas nähdä miltä se HopLop sitten vaikuttaa, kun noin sata perhettä on keksinyt saman idean. Voi sitä märkien villasukkien  ja aikuisten tuskan hien sulotuoksua.

Kommentit (2)

Lähinnä Kati

Hei kiva, että HopLop-reissu oli onnistunut 1,5-vuotiaan kanssa! Tuo tulivuorihässäkkä kuulosti erityisen hauskalta. Mulla on pian tyttö 4v joka on toki jo käynyt sisäleikkipuistoissa ja just hyvää kohderyhmää mutta tää 1v 2kk poika alkas kohta ehkä jo kiinnostumaan niistä myös. Tai siis on niin kova kiipeilemään kotona, että ehkä nuo pehmustetut kiipeilypaikat ja liukumäet vois olla hyvä juttu... Se on kyllä sitten just sitä, että saa kompuroida tuon pikkutermiitin perässä ja juuttua liukumäkeen (ymmärsin siis heti sun läheltä-piti -tilanteen). Uskaltaiskohan sitä lähteä noiden lasten kans? Ehkä on otettava toinen aikuinen vielä mukaan. :D

Mirvan Menomatkat
Liittynyt4.2.2016

Ehdottomasti voit! Ja ehdottomasti ota toinen aikuinen mukaan. Noi termiitit ei tarvii vaihtoja, mutta aikuisilla saattaa kunto loppua. Varsinkin jos sattuu nolo  liukumäen tukkiutumisepisodi ;)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.