Kirjoitukset avainsanalla DIY


Otetaan seuraavanlainen skenaario: olet mennyt hövelisti lupaamaan että grillibileet voidaan järjestää luonasi ja seurauksia ajattelematta vielä kehunut laittavasi A-luokan pöperöt pöytään vaikka aikaisempi ruuanlaittokokemuksesi rajoittuu lähinnä mikropizzan lämmittämiseen (joo, paloi mutta vaan kerran). Toinen vaihtoehto on, että olet häveliäästi ilmoittanut laittavasi "jotain pientä" mutta oikeasti haluat epätoivoisesti tehdä vaikutuksen a) uuden rakkaan ystäviin, b) anoppiin tai c) siihen tyyppiin jonka toivot jäävän ehkä vielä jälkiruuankin jälkeen "auttamaan siivoiluissa". Ja nyt hikoilet pyhäpaitaasi pilalle selaillessasi Googlea hakusanoilla "gourmet ruoka kotiin kuljetus". Sitten saat ensimmäisen järkevän ajatuksen ja hakusanaksi muuttuu "best ribs ever". Ja niin löysit tämän blogin. Ja pelastuit. Joo joo. Oma kehu haisee ja muuta suomalaista, mutta näillä ribseillä on löydetty tie monen ystävän sydämeen. Luulen jopa, että näiden takia sosiaalinen elämämme on aina kesäisin vilkasta kun ystävät sopivat kanssamme treffejä tai kutsuvat mökille ja sitten vaivihkaa lauseenvastikkeen välissä tokaisevat muka ihan muina lihansyöjinä, että mites mites, olisko ribsit mitään? Ja olishan ne! Tässä teille oman elämän Teija Sopasille (jos kommentoit tuohon et kelle? niin vaihdetaan tähän vaikka Akseli Herlevi. Jos vieläkin oot pihalla niin KVG) THE ribsien ohje. Ainesosien määrät viitteellisiä. Niinkuin kirjoittajakin.

Ostoslista:

  1. Ribsejä (dah) 1 per maha ja ehkä kerta kiellon päälle
  2. Rosmariinipuska eli tuoretta. Joo, maksaa vähän enemmän, mutta kyse olikin parhaista, ei halvimmista...
  3. Ruokosokeria. Ei ole sama kuin valkoinen tai fariini. Fariini kuuluu Irish Coffeen kanssa. Siitä erottaa.
  4. Balsamicoviinietikkaa. Alkoholiprosentilla ei tässä ole merkitystä. Se on sit eri asia se ruuanlaittoviini.
  5. Suolaa. Tässä kohtaa ei välttämättä tarvii hifistellä minkään Himalajan vuorisuolan kanssa. Ne terveysvaikutukset taitaa nollautua viimeistään kun tuo lihamäärä jymähtää vatsan pohjaan.
  6. Pippuria. Musta, punainen, valkoinen. Värillä ei ole väliä kunhan sitä on. Rasismi on niin last season.
  7. Chiliä. Jos olet HC-tyyppi niin voit käyttää aitoa Thai-chiliä, mutta siinä tapauksessa kannattaa treffiseuraa varoittaa. Jos siis haluaa vielä toisetkin treffit.
  8. Valkosipulia. Itsehän aina käytän omalla vehreällä kotipihalla kasvatettua luomuvalkosipulia. (Todellisuudessa tuo on anopin pihalta. En ehkä ole kovinkaan tunnettu viherpeukaloudestani. Enkä näköjään oikeista sanoista)
  9. Hyvää BBQ-soosia. Mä oon ihan addiktoitunut Sweet Baby Ray's Hickory & Brown Sugar-kastikkeeseen. Ei yllätä ketään. Sokeria. Mmmmmm.
  10. THE secret incredient: kärsivällisyys ja hyvä grillaaja. Meinasin kirjoittaa että rakkaus, mutta joku saattais pitää sitä liian siirappisena. Mut ehkä mä saan sen anteeks ku oon niinku newly wed. Ai en vai? No en sit kirjota niin. Pidä tunkkis. (Se siitä kärsivällisyydestä. Tän vuoksi meillä grillaa mies.)


Sitten varoituksen sana: tää ei oo mitään pikaruokaa. Todellakaan. Valmistelut pitää aloittaa jo edellisenä päivänä marinoinnin merkeissä. (Toim.huom. Ei itsensä vaan lihan) Ihan ekaks kannattaa irrotella lihoista kalvot. Työkaluiksi käy haarukka jonka väärä pää työnnetään kalvon alle ja käännetään. Itsehän en ole tuota koskaan tehnyt. Meillä on nääs työnjako. Miesten juttuja moiset. 

Mun juttu on tehdä marinadi koska mä oon mestari silppuamaan. (On käynyt joskus mielessä että onkohan mua kehuttu vaan sen takia, että joku nimeltä mainitsematon miehen turjake voi sysätä sen mun kontolle? Hmmmmm.) No, ei se nyt niin paha rasti ole: Silppua ainekset 2-8 pieneksi (joo, balsamicoa ei tarvii silputa senkin näsäviisas pjönttö) ja tee aineksista tahna. Sitä sitten hierotaan fysioterapeutin ottein lihaan kummallekin puolelle. Sitten lihat pakataan takaisin paperiin ja mieluusti vielä muovipussiin ja takaisin jääkaappiin odottamaan seuraavaa päivää. 

Ennakointia harjoitetaan myös seuraavana päivänä, kun lihapötkäleet kärrätään uuniin. 150 astetta ja 5 tuntia. Kyllä, teksti on oikoluettu eikä tuossa ole kirjoitusvirhettä. Voi olla että vähempikin riittäis, mutta eihän jostain kolmen tunnin uunittelusta sais lainkaan niin herkullisia keskusteluja aikaan.  Lappaa lihat syvälle uunipellille, kaada päälle vettä noin puoliväliin asti, peitä pelti tiiviisti muutamalla kerroksella foliota ja nosta varovasti uuniin, älä kippaile nestettä pitkin pöytiä kuten tää kokkikolmonen täällä. Varsinkaan sitten kun nostat ne uunista. Poppaa. 

Viiden tunnin ja muutaman ruuanlaittojuoman jälkeen, nosta ribsit uunista, kaada neste pois ja anna jäähtyä vähän. Siitä liemestä sais varmasti mahtavan kastikkeen jos osais tehdä. Mä en osaa.  Sitten onkin grillauksen vuoro: pintaan vähän BBQ-kastiketta ja hyvä rapea pinta grillissä ja kiireen vilkkaa lihat pöytään jossa nälkäiset vieraat jo odottavat kuola suupielistä valuen. Paitsi kasvissyöjät. Joo, se kannattaa muuten tarkistaa etukäteen. Voi olla että pikkasen pilaa tunnelmaa siinä vaiheessa alkaa lähikaupasta metsästää jotain soijanakkeja.  

No. Nyt se on paljastettu. Meidän salainen ribs-resepti. Mutta onko kyse vain reseptistä (joka rehellisyyden nimissä on itsekin netistä löydetty ja vähän modattu) eli pystyykö kuka vaan  tekeen samalla reseptillä yhtä hyviä ribsejä? Kokeile ja kerro! Tai vielä parempi: kutsu mut syömään. Lupaan tuoda viinipullon.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Yleisön pyynnöstä tein tänäkin vuonna itse sinappia. Siis ihan itse. Kelaa. Niin helppoa se on!

Ostan aina sellaisen valmiin sinappijauhopussin, yleensä Auran sinapin. Pussin kyljessä on selkeät ohjeet ja jos vaan muistaa seurata niitä, eikä unohda esim. sokeria niinkuin mä kerran (voin kertoa, ei ollut hyvää) niin saa aikaiseksi oikein tujua kotisinappia. (Joo, tää ei sovi millekään miedon maun ystävälle)

Kattilaan siis vaan pussillinen sinappijauhetta (on yhtä kuin 100g eli 2dl. Jostain käsittämättömästä syystä pussin kyljessä on ohje puoleen annokseen (1dl), joka ei mee jakeluun. Miksi?), 4 kananmunaa, 2dl kermaa, 2dl sokeria. Sitten sekoitellaan ja kiehautetaan kunnes sakenee.

Perään lorautan vielä reilusti hunajaa. Menin kokeileen kerran konjakkia. En tykännyt. Jallu sen sijaan sopi sinappiinkin, mutta se nyt sopii melkein minne vaan. Tänä vuonna teinkin miehelle yllärinä Kaski Jaloviina sinappia. Ylläri tässä on se, että käytin sen omaa pulloa. Saas nähdä...

Millä te maustatte sinappinne?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tää oli nyt kolmas kerta kun oon kitissyt ja vinkunut ja käyttänyt naisellista viehätysvoimaani (toimii muuten paljon paremmin ku vinkuna. Outoo vai mitä?) mieheeni, jotta saisin hieman enemmän neliöitä tuohon terassille. En vaan tajuu, mitä arkkitehti on ajatellut kun on alunperin piirtänyt taloa kiertämään sellaisen postimerkin kokoisen pläntin, johon ei mahdu kunnolla edes aikuisen naisen suhteellisen sievä pylly! Saatika sitten jotain kalusteita, joiden myötä sitä terassia tulisi edes käytettyä.

Silloin kun tähän kotiin muutin, me ei oltu koskaan pihalla. Kun mä ekaa kertaa ehdotin miehelle, että mitäs jos ostettais aurinkotuolit niin se sanoi vaan että miks? Eihän me siellä koskaan olla. Ja oli ihan oikeassa. Mutta niistä tuoleista tää koko rumba on lähtenyt liikkeelle. Ensin laajennettiin yhtä osaa, jotta saisi ne pirun tuolit mahtuun terassille. Sitten meni ehkä vuosi ja aloin perustelemaan toisen osan laajennusta, jotta sais ehkä joskus vaikka ruokapöydän pihalle. Samalla kyllä ajattelin, että koskakohan me siellä mitään syödään kun ei sisälläkään olevaa ruokapöytää ikinä käytetä. Mutta en sanonut ääneen ja niin se terassi vaan taas levittäytyi hieman pidemmälle.

Ja nyt kun tuo napero tuli meidän elämään ja laittoi meidän tottumukset ja tavat ihan uusiks, niin aloinkin lämmittelemään miestä, että jos vielä vähän levittäis sitä terdee. Jos siihen vaikka sais Sipulle ihan oman hiekkalaatikon. Ja ehkä jonkun sohvaryhmän missä vois sitten lekotella (ihan niinku muka ehtis). Ja ehkä jopa pienen kesäkeittiön grillin ympärille.

Ja niin se mies taas vaan lähti mun hulluihin ideoihin mukaan. Terassille tuli neliöitä niin että vois vaikka tanssit järjestää (jos osais tanssia). Hiekkalaatikkoon rakentui pieni penkki äidin pepandeerokselle ja katoksen alle löytyi aivan mahtava kulmasohva ruokapöydällä. Kyllä siinä kelpaa katsella kun mies grillaa ja lapsi tyytyväisenä leikkii. (Toivoisin niin kovin, ettei tämä olisi lainkaan sarkastista.)

Terassin perusparannuksen alta sai häädön myös vanha jättikuusi. (Oheisvahinkona metsurin moottorisahan tielle päätyi myös iso koivu sekä pienempi pihlaja) Olin aina kironnut kun meidän pihalle ei aurinko paista, mutta ihan ei koulutukseni riittänyt tajuamaan että syynä olikin tuo raihnainen puu. Nyt on kuule aurinkoa piha tulvillaan ja välillä oikein porottaa kuumasti. Mutta en valita! Mies saattaa vähän valittaa kun olis noita klapihommia vielä muutamaksi tunniksi jäljellä.

Ja koska mä olen liiankin värikoordinoitu, niin pakkohan se koko hemmetin terassi oli vielä maalata. Vanha ruskean sävy kun ei sopinut uuden sohvan väreihin. Piti saada harmaa. Niinpä me sitten käytettiin hetki kesälomasta ja Sipun päiväuniaikaan hinkattiin terassiin parikin kerrosta Valtti Plussaa. (Vinkkinä muuten, jos maalaat varpaan kyntes, niin kandeis pestä niinku heti pois. Muuten saattaa näyttää lopun lomaa siltä, että on varpaan kynnet homehtunu. Just saying...) 

Terassista tuli ihan superhieno! Järjestettiin heti grillikekkeritkin ystäville ihan vaan koska terassi. Ai, että mä niin nään itseni tuossa sohvalla lököttelemässä.Vuoden päästä. Tai parin. 

Mutta eihän se pihan parannus koskaan tähän jää. Suuruudenhullulla miehellä on vielä mielessä palju (siis aivan käsittämättömän älytön idea, mutta enhän mä voi sitä kieltääkään) ja sen muuten vaan hullulla vaimolla on mielessä leikkimökki. Kesäkeittiökin on vielä hieman suunnittelun asteella samoin kuin koko rakentamaton osa pihaa. Mä en todellakaan ole mikään viherpeukalo, niin ajattelin että josko pyytäis joltain vähän apuja tuon pihan kanssa. Edellinen "yritän tehdä kauniin kukkapenkin"-yritelmä kun päättyi siihen, että kukkapenkki kyllä on, mutta sipuleiden kohdalla on vain koloja ja kukkien kohdalla lähinnä rikkaruohoa. Tai no, ruohosipuli kukoistaa. Sitä ei tappais varmaan ees ydinsota.

 

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Keinuhevonen. Se oli pakko saada. Se tuli vastaan legendaarisen Saupartin leluhyllyllä ja se hirnui niin voimakkaasti ja kaihoisasti, ettei tämä äiti voinut jättää sitä sinne hyllylle itkemään. Oli vielä ainoa lajiaan, yksinäinenkin siis varmaan.

Näillä väkevillä perusteluilla varustettuna raahasin tuon pahvilaatikon kotiin. Piti siihen vielä lisätä, että kun tuo tyttö niin suurilla silmillä katsoi minua ja pyysi (sanattomasti, koska ei osaa puhua. Tämä piti lisätä, ettei heti jäis kiinni liioittelusta) niin kauniisti, että saanko äiti, saanko?

Miestä ei (keksityt) perustelut kiinnostaneet. Se vaan kysyi, että minkä kokoinen se on. En mä siihen osannut vastata kun se oli vielä osina pahvilaatikossa. Jostain kumman syystä mies hieman hämmästyneenä kysyi että etkö sä nähnyt sitä missään koottuna. No, en. Se oli viimeinen. Siis ainoa. Ja onhan siinä paketissa kuva. Postimerkin kokoinen. Ja vähän mä kurkkasin laatikon sisään, että valkoinen oli. En ymmärtänyt kysymyksen pointtia.

Koska mä en ole avuton äiti, niin aloin sitten yhdessä tytön kanssa kokoomaan sitä hevosta. Falabellan kokoisella itseluottamuksella varustettuna avasin paketin ja purin kaikki osat pakkauksistaan. Tämä vaihe meni vielä mallikkaasti eikä liian tiukkaan pakatut osat saaneet hikikarpaloita helmeilemään otsalla. Mutta sitten avasin sen ohjelapun!

Minua tuntemattomille tiedoksi, en yleensä todellakaan jaksa lukea niitä ohjeita. Varmaan ainoa digitaalinen laite jonka ohjeen olen lukenut, on sukellustietokone. Sen kanssa kun ei viitsi toimia tyylillä "kokeilen sitten kun tilanne on päällä, että miten se toimii". Yleensä on kiva kokeilla, miten oma maalaisjärki toimii ja sitten suureen ääneen kirota, kuinka "epäintuitiivinen tämäkin käyttis on, kun mä nyt kuitenkin yleensä osaan käyttää laitetta ku laitetta". Tämän jälkeen mieheni tulee ja laittaa laitteen minulle käyttökuntoon.

Nyt halusin kuitenkin suoriutua itsekseni. Ellen muusta syystä niin siitä, että saisin kehua itseäni kuinka näppärä olen. Mutta tuo ohje näytti kyllä ensin siltä, että tarvittaisiin pullo punkkua ja "IKEA for dummies"-kirja. Luonto ei kuitenkaan antanut periksi pyytää mieheltä apua. Sen sijaan päätin alkaa kokoomaan sitä hirnujaa yhdessä tytön kanssa. Se olikin ihan maailman paras idea se.

Voitte vaan kuvitella kuinka helppoa oli a) etsiä oikeita ruuveja, b) asetella oikeita osia paikalleen c) etsiä uudelleen niitä ruuveja d) käännellä ohjetta oikein päin e) olla kiroilematta ja f) näyttää samalla peukkua ulkona puuhastelevalle miehelle (Joo, kaikki kunnossa kulta, ei tarvii tulla auttaan), kun apulaisesi haluaisi kiivetä keinuhevosen selkään huolimatta siitä ettei sillä ole vielä jalkoja ja pääkin muistuttaa vielä enemmän Kummisetä-elokuvan lavasteita. Pari pikku itkua tirahti pettymyksen vuoksi. Siis lapselta. Mä en itkenyt. Ihan oikeasti en itkenyt. Kirosin ehkä. Ihan hiljaa vaan.

Kummasti silti kaikki harmistus unohtui meiltä molemmilta kun polle oli saanut kaikki ruuvit paikalleen. (Omat ruuvit ehkä hieman löysällä, mutta se ei välttämättä kyllä liity mitenkään tähän projektiin). Se on ihan mahtava. Koko, väri ja ulkonäkö miellyttää mun silmää ja mikä parasta S on ihan onnessaan. Keinuhepan selkään kivutaan jo ennen aamupalaa ja siitä on hyvä katsella piirrettyjä (sen 5 minuuttia, jonka niitä jaksaa kerrallaan seurata). Voi että olen tyytyväinen hankintaani. Eihän se mikään design-tuote ole (jota esimerkiksi kannattaisi jossain blogissa ylpeänä esitellä) eikä se varmaan kestä kymmentä sukupolvea, mutta se on Sipun oma. Ja mun ihan ite kokooma! 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Mirvan Menomatkat 500mg
Käytetään säännöllisesti matkakuumeen aiheuttamiin oireisiin. Vaikuttava aine: vinkit lapsen kanssa matkustamiseen. Sis. parhaat kohteet, kokemukset ja katasrofit.
Saattaa aiheuttaa yliherkkyyttä lomasuunnitteluun, vakavaa haaveilua sekä yliaktiivista pakkausintoa.
Oireiden pitkittyessä lue lisää ja varaa matka.

Seuraavaksi helteinen postaussarja Kroatian saarilta. Tulossa myös Torrevieja ja Kööpenhamina. Stay tuned!

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

 

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram