Huhuh. Miten teidän viikko on sujunut? Täällä on totuteltu nikotellen vauvan uuteen rytmiin, joka on vaihtunut nukun-helposti-tuntikausia-kestäviä-päiväunia -autuudesta aivan päinvastaiseen en-todellakaan-nuku-varttia-pidempään-edes-vaunuissa -horroriin. Luonnollisesti uusi rytmi on vaikeuttanut myös tänne kirjoittelua, vaikka inspistä ja aiheita löytyisi vaikka muille jakaa. Pahoittelut siis tästä.

Mutta asiaan. Olikohan se viikko sitten, kun rupesin katselemaan keittokirjahyllyäni jälleen sillä silmällä, mutta Jamie Olivereiden ja Nigella Lawsonien sijasta tartuinkin vauvanruokaoppaisiin. Niitä on kertynyt meille nyt kolme:

MATLEENA LAHTI: LUOMURUOKAA LAPSELLE

Luomuruokaa lapselle on kirjoitettu jakamaan puhtaan luomu- ja kotiruoan ilosanomaa pienten lasten koteihin ja se sisältää yli sata luomuruokaohjetta sekä tuhdin tietopaketin lapsen ensimmäisen elin- ja ruokavuoden ravitsemuksesta. Kirjan avulla tulisi onnistua organisoimaan koko vauva-aika niin, että teollisia valmisruokavellejä, -jauheita ja -purkkeja ei tarvita. Suomessa syödään valmiita lastenruokia keskimäärin  2 - 3 purkkia lasta kohden joka päivä, eli yhteensä noin 45 miljoonaa purkkia vuodessa, joten kirjan tekijöiden huoli vauvojemme ravitsemuksesta lienee aiheellinen.

Kirja on visuaalisesti aikamoinen herkku, mistä kiitos Satu Nyströmin valokuville. Jopa marja- ja hedelmäsose on kuvattu niin, että niitä tekisi mieli maistaa. Myös reseptit ovat houkuttelevia ja haukkaisin niistä mielelläni kaikkia. Miltä kuulostaa esimerkiksi avokado-munakasrulla ja porkkanavohvelit piimäjuustolla? Ainakin minut yllätti se, miten monipuolista vauvanruokakin voi olla.

Opuksen ohjeistuksissa on huomioitu sekä sekasyöjä- että kasvisruokavauvat ja reseptit on jaettu aamupaloihin, lounaisiin, välipaloihin, päivällisiin ja iltapaloihin siten, että jokaisen ruuan kohdalla on kerrottu myös ikä, josta lähtein sitä voi lapselle tarjota. Näppärää! Ja vaikka Luomuruokaa lapselle onkin luomuruuan puolestapuhuja, voi kaikkien reseptien ainekset korvata minusta myös tavanomaisesti tuotetuilla raaka-aineilla. Pääasia kuitenkin on, että lapsi syö mahdollisimman terveellisesti ja monipuolisesti.

Näin meidän kesken:  olen aika innoissani tästä kirjasta. Muutama reseptikin kihelmöi jo hyppysissä, mutta ajattelin nyt kuitenkin odottaa, että Viljakin pääsee näitä ruokia maistamaan ;)

AROSILTA, RUOTTINEN, LÄHTEENMÄKI: MINÄ SYÖN ITSE - SORMIRUOKAILUN KÄSIKIRJA

Tämä kirja kertoo sormiruokailun perusteet, auttaa alun haasteissa ja antaa käytännöllisiä vinkkejä muun muassa ulkona syömiseen sekä pikkuruokailijan jälkien siivoamiseen. Kirjassa on myös 52 reseptiä, joista kaikki soveltuvat alle vuoden ikäiselle lapselle, mutta jotka voi muokata pienillä jipoilla myös aikuiseen makuun. Kirjan  yksi kirjoittajista on häärännyt myös Ella ja essu -sormiruokablogin takana.

Esteettiseen silmääni kirja on kuvineen hieman liian retro, mutta perinpohjainen asiasisältö vakuuttaa. Ruuatkin ovat virkistäviä - sivuilta löytyy jopa vauvaystävällinen ohje sushiin!

Itselleni sormiruokailu on tavoite ja ihanne ja tulenkin palaamaan kirjaan monisanaisemmin vielä tulevaisuudessa, kun Vilja tulee sormiruokailuikään. Sitä ennen suosittelen opusta kaikille, joilla on pian syömään opetteleva lapsi.

ENARVI, KOSKENNIEMI: KOTIRUOKAA VAUVALLE

Vuonna 1994 julkaistu, askeettinen Kotiruokaa vauvalle on niteistä kirkkaasti tylsin valokuvattomuutensa takia. Kirja on kotitalousopettajien kirjoittama, minkä valitettavasti myös huomaa oppikirjamaisesta lähestymistavasta aiheeseen, ja reseptit on laadittu suomalaisten ravitsemussuositusten pohjalta. Käytännössä se taroittaa sitä, että kirja palvoo perunaa.

Ensivaikutelma kirjasta on kuivakka. Pienen pläräyksen jälkeen kuitenkin huomaan, että Kotiruokaa vauvalle sisältää kattavat perusohjeet ensimmäisiin puuroihin, soseisiin ja velleihin. Reseptit ovat simppeleitä ja kaikista kiireisimmille on ohjeet jopa mikrossa valmistettaviin soseisiin. Niin ysäriä, mutta niin käytännöllistä! Reseptiikassa miinusta annan vain kala-kasvis-riisimössön kutsumisesta risotoksi. Menee varmaan ysärin piikkiin sekin, mutta soo soo silti.

Kaiken kaikkiaan vaikuttaa, että  pieni askeettsuus on tässä teoksessa jopa hyvä asia. Ei sitä aina tarvita eksoottisia aineksia, outoja nimiä annoksille ja haastavia ohjeistuksia - etenkään kun kyse on pienen ihmisenalun ensimmäisistä mauista ja ruuista.

 Ovatko nämä kirjat jo tuttuja? Mitä olet niistä mieltä tai suosittelisitko minulle vielä jotain neljättä kirjaa vauvan ravitsemuksesta?

 Ps. Vilja muuten maistoi tänään ensimmäisen kerran jotain kiinteää! Siitä lisää myöhemmin :)

Kommentit (3)

Vierailija

Mulla on Luomuruokaa lapsella ja sen sivuja tuli kulutettua esikoisen kiinteiden alkutaipaleella todella paljon. Jos en nyt joka ohjetta kokeillut niin ideoita sain valtavasti. Esikoinen aloitti pääsääntöisesti sormiruokailijana, mutta mitään fanatiikkaa en noudattanut, enkä monista aikeista huolimatta koskaan hankkinut yhtään opusta, ehkä nyt toisen kohdalla päästään kirjallisuuteen saakka. Meille sormiruokailu tuntui helpoimmalta vaihtoehdolta kun lapsi söi alusta alkaen samaa ruokaa kuin aikuiset. Sotkuun tottuu, puhtaasti asennekysymys ja lisäksi se vähenee muutamassa kuukaudessa huomattavasti.
Mua närppii vähän viralliset ravintosuositukset, joiden mukaan vauvan perusruokaa on peruna, josta pitäisi jotain ihmeellistä limaa eli puuroa keitellä. YÄÄÄÄK. Neuvolasta jaetun oppaan mukaan perunaa voi maustaa vaikka kesäkurpitsalla, siinähän sitä makua piisaa.. Eksotiikkaa en toki kaivannut minäkään, mutta mausteita ja monipuolisia makuja hyödynsin sitäkin enemmän.

Veera / Prinsessakeittiö

Vierailija

Luomuruokaa lapselle on I HA NA. Ihania jäätelöreseptejä kesäksi ja muutenkin hyvät ruuat; myös aikuisten makuun. Monta reseptiä on testattu, monta on testaamatta.

Blogiarkisto

2013