Saatuani lapsen minulla ei ollut kuin yksi periaatteellinen kasvatukseen ja vauvanhoitoon viittaavaa mielipide. Se ei liittynyt imetys vs. korvike -sotaan, kestovaippoihin, perhepetiin taikka trendikkääseen sukupuolineutraaliin kasvatukseen, vaan vauvan valmisruokien ehdottomaan boikottiin. "Kyllä mä nyt lapseni kotiruulla ruokin", julistin helmikuussa ystävälleni samalla, kun klähmin puhelimellani googleen hakusanan "homemade baby food" ja imetin vasta pari viikkoista Viljaa. Mutta kuinkas sitten kävikään...

Askel purkkiruokaviidakkoon on yllättävän kevyt ottaa. Sen tietävät itseni lisäksi aika moni muu oman piltin ruokkija, sillä Suomessa valmiita lastenruokia syödään vuodessa keskimäärin 45 miljoonaa purkkia, mikä tarkoittaa 2-3 purkkia lasta kohden joka päivä. Tilastodata shokeeraa, samoin kauppojen notkuvat vauvanruokahyllyt. Itselleni tulee ähky pelkän peruna- ja porkkanasosevalikoiman edessä. Siis niiden perusmakujen! Millainen vanhempi ei jaksa/osaa muussata lapselleen edes yhtä keitettyä pottua?

En voi kuitenkaan moittia ketään, sillä sen verran usein lasipurkin avautuvan kannen napakka napsahdus on soinut meidänkin keittiössä viime viikkojen aikana. Valmisvauvanruokien käyttö on sitä paitsi juurtunut niin syvälle yhteiskuntaamme, että niiden täysi boikotoiminen tuntuu sekin jo väärältä.  Maassamme elää  jo kolmannen polven (ehkä neljännenkin?) pilttikerholaisia ja olemme näkyvästi ylpeitä 1950-luvulla alkaneesta panostuksestamme lasten valmisruokien kehitykseen ja tuotantoon. Olkoonkin, että suurin osa vauvanruokahyllyn purkeista taitavatkin olla nykyään pahamaineisen Nestlén valmistamia.

Mikä sitten sai valmisruokia dissaavan foodien ostamaan purkkiruokaa lapselleen? Ensin sen piti olla väliaikaista. Pakastin oli saatava tyhjäksi, sulaksi ja puhtaaksi ennen kesän mansikkasatoa, eikä sinne nyt vaan voinut säilöä enää lisää tavaraa, edes soseita. Mansikoiden pakastuksen jälkeen sosetehtailinkin pakkaseen taas ison kasan sen seitsemää eri sorttista makua, mutta sitten Viljalle iski todennäköisesti helteiden aiheuttama ruokahaluttomuuskausi, eikä neiti suostunut syömään muuta kuin maitoa ja Hipp-merkin pastaa & parsakaalia -sosetta. Arvaatte varmaan, mitä meillä kannettiin kaupasta kotiin taas viikon päivät. Seuraavaksi alkoikin sitten se kuumotus lihan lisäämisestä vauvan ruokavalioon. Mitä mä ostan, mitä mä teen, onks toi nyt semmosta, kuuluuks sen näyttää ja HAISTA tolta ja mitä mä nyt tälle lopulle teen? Loppujen lopuksi ne Hipp-merkin loputkin kuusikuiselle tarkoitetut soseet alkoivat näyttää suorastaan pelastajilta. Ovat vielpä luomua.

Yksi periaatteen ripe minulta sentään vielä löytyy. Makeita hedelmäsoseita meille ei osteta niin kauan, kun kotimainen marjasato on parhaimmillaan, kaupassa myydään banaania ja jaksan kuoria ja pilkkoa omenat ja päärynät itse tehosekoittimeen. Mutta katsotaan, mitä tällekin päähänpinttymälle käy siinä vaiheessa talvea, kun kaupat myyvät vain puolalaisia ripulimarjoja ja puoliraakoja hedelmiä toiselta puolelta maapalloa. Eh.

Terveisin: "Sanansa syönyt-84"

Kommentit (1)

Vierailija

Kun kerta teet itse hedelmäsoseet niin kerro jos löytyy vinkkejä muihin hedelmä ja marjasoseisiin kun omena ja päärynä, tuntuu jotenki tosi vaikeelle kehitellä niitä! Meillä on tehty nyt 1,5kk aikana lähes kaikki pääruokasoseet itse, n. 10 purkkia muuta on käytetty! Onko myös vinkkejä mitä kaikkea makuja vihannes kasvis osastolta oot tehnyt itse, perus porkkana peruna bataatti kukkakaali osaston lisäksi? 

Blogiarkisto

2013