En ole oikein arvostanut äitini lapsuudestani säästämiä esineitä (virttyneitä potkupukuja, tunkkaisia ja kutisevia villavaatteita ja ryönäsiä pehmoleluja...), joita hän nyttemmin tarjoaa innoissaan ensimmäiselle lapsenlapselleen. Onhan ne hauskan nostalgisia joo, mutta ihanko oikeasti pukisin Viljalle vuoden -83 äitiyspakkauksen kulahtanee froteepöksyt, kun ne vuoden 2012 pakkauksenkin vaatteet makaavat kaapissa lähes koskemattomina?

Yksi poikkeus perintökalleuksien kasassa kuitenkin on: tämä ensimmäinen Arabian lautaseni! Niin söpö! Kettu ja keiju ja kaikki! Äitini kertoi, että sai minut syömään lapsena ruokani nopeammin, kun puijasi etsimään ruuan alle "piilotettuja" eläimiä. Samaa jekkua täytyy kokeilla Viljankin kanssa heti, kun uskallan lautasen sille antaa (eli ööö, viiden vuoden kuluttua?).

Oletko sinä (tai vanhempasi) säästänyt lapsellesi omia lapsuudenesineitä? Mitä?

Kommentit (4)

Vierailija

Minulla on myös vastaava lautanen lapsuudesta. Siihen on käsinmaalattu lampaita ja puuro kuulemma upposi aika hienosti alas, kun äitini oli tarinoinut lampaista (sen on jokin lastenloru). Lautanen pitäisi viedä entisöitäväksi jonnekin, koska lampaat ovat aikanaan nähneet aika monta ruokailua.

 

Kyllä on pienellä lapsella kultakalan muisti, kun joka aamu menee sama tarina läpi :D

 

t. rv 36+3

Vierailija

No juuri tuon lautasen ja sarjan pienen kupin on äiti minun mahdollisille tuleville lapsilleni säästänyt. :) On se kyllä hieno! Ja samalla tavoin on minuakin kettulautasella houkuteltu syömään.

-Hosuli (http://hosuli.blogspot.com)

Vierailija

Minä taas pengoin vintiltä ihan innoissani näitä vanhoja kulahtaneita vauvan vaatteita. Piti vielä ottaa joka vaatekappaleesta kuvakin veljelle kun minä olin se ensimmäinen joka näitä vauvanvaatteita tarvitsi. En tiedä minkä takia äiti noita vaatteita oli säilyttänyt mutta niitä on kyllä nyt mukava katsella ja miettiä kellä on ollut mitäkin päällä ja mitä ne vaatteet äidille merkitsi. miten hän olisi kokenut mummouden ym. luulen että hän olisi tehnyt jotain ensimmäiselle lapsenlapselleen jos olisi saanut tilaisuuden. Harmittaa kun olin vasta 20-vuotias hänen kuollessaan enkä tajunnut kysyä silloin oikeita asioita.

Vierailija

Lapseni tuli synnäriltä kotiin samoissa vaatteissa joissa minä ja sisaruksenikin. Sama kietaisubody,potkuhousut, lakki ja jopa sukat :) Nyt nämä "pyhäinjäännökset" odottavat seuraavia tulokkaita pestyinä ja huolellisesti pakattuina.

Blogiarkisto

2013