Herkkäunisena (ja -hermoisena ts. hermoheikkona) ihmisenä herään usein öisin pohtimaan päivän polttavia aiheita. Niin myös tälläkin viikolla on päässyt käymään. Tällä hetkellä päiväkodin aloittaminen on ajankohtainen juttu meidän arjessa, mikä näkyy varmaan ärsyttävyyteen asti Minä ja Morris -blogin tekstien aiheissa. Päiväkoti, päiväkoti, päiväkoti, aina vaan päiväkoti. Mutta ei voi mitään, sillä tää on nyt tätä. Kun ajatuksia on pää täynnä, on ne kirjoitettava ulos, ja jos jollekin jäi epäselväksi niin päällimmäisenä mielessä on tällä hetkellä päiväkoti. Tässä viimeöistä tajunnanvirtaa vähän siistittynä versiona:

Morris siis aloitti päiväkodin kuluvalla viikolla ja viihtyy siellä hyvin, mutta...

...tiesinkö sittenkään, miten hurjan iso juttu päiväkodin aloitus meille kaikille on? Sunnuntai-iltana sain pari tsemppausviestiä: Hyvin se menee! Kaikki löytää aina paikkansa! Olette ajatuksissa! Kuittasin viestit kiitoksella, ja myhäilin itsekseni, ettei tässä nyt sen kummemmin tsemppailuja tarvita. Kyllä me tää hoidetaan. Morris on niin suuri ihmisystävä, että pärjää varmasti, eikä minunkaan äitinä tarvitse normaalia enempää huolehtia. No jaa, kyllä ne tsemppaukset mieltä lämmittivät erityisesti keskiviikon paikkeilla, kun illat muuttuivat huutoitkukonserteiksi ja öisin heräillään pahimmillaan puolen tunnin välein. Aikaisemmin lohtua tuonut sylittely ei näihin iltakiukkuihin autakaan, vaan sylistä rimpuillaan pois. Itkua mennään jatkamaan yksin nurkkaan, ja se vasta lohduttomalta näyttääkin. Olo on välillä aika lailla neuvoton. Teinköhän sittenkin virheen, kun palasin töihin Morriksen ollessa vasta reilun vuoden ikäinen? 

Toisaalta taas...

...viikon aikana sopeutumistakin on ollut havaittavissa. Morris on kuulemani mukaan alkupäivinä mielenkiinnolla tarkkaillut, että mikäs mesta tää on ja mimmosia tyyppejä täällä pyörii. Uskoisin, että mestat ja tyypit on tarkkailujakson aikana hyväksi havaitut, sillä ainakin ilta- ja yöhärdelli täällä kotona on loppuviikosta vähän rauhoittunut. Päiväkodissa vaikuttaisi olevan ihan mukavaa, eikä siellä juurikaan itketä. En yhtään ihmettele, että Morris viihtyy, sillä itsekin sinne mielelläni jäisin lasten kanssa leikkimään. Oikein harmittaa aamuisin lähteä töihin tehtaaseen. Viihtyisä paikka. Ei siis tehdas, vaan tietysti päiväkoti.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

No terve! Tässä blogissa äänessä on Minimies Morris, 1 vee, ja välillä myös Morriksen Äiti. Mutkaton Morris järkeilee asiat omalla tavallaan ja on useimmiten asian ytimessä. Tervetuloa mukaan!

Teemat

Instagram