Jokseenkin mainiota, että päiväkodin johtaja soittaa meille hakemuksen jättämisen jälkeen ja pyytää tutustumaan. Käynnistä jäi todella positiivinen kuva, kaikki orastavat huolet saatiin käsiteltyä ja henkilökunta vaikutti empaattiselta ja osaavalta. Päiväkodin arjesta, ja tämän hetken tautiepidemioista annettiin oletettavasti sangen realistinen kuva. Tarhan edustajat kertoivat, miten pikkuiset ovat erilaisia ja päiväkodin aloittamiseen hellästi tulisi persoonasta riippuen varata parikin viikkoa aikaa. Yritin piristää Tyky –päivästä toipuvaa vaimoani visioimalla, että opetan vauvamme tanssimaan ja laulamaan ”Mun on pakko twerkkaa, että saisin fyrkkaa” sopivasti päiväkodin aloitukseen. Sillä saatiin lähinnä aikaan huoli lastensuojeluihmisten mahdollisesta vierailusta, ”Meidän pitää oikeasti katsoa, mitä puhumme lapsosemme kuullen”. Ja pöh.

Hukkasin vihkisormukseni sopivasti ennen ensimmäistä hääpäiväämme ja olin samaan aikaan lähdössä Pyhätunturille pariksi päiväksi. Pohdiskelin, että on parempi tunnustaa vaimolleni tilanne sormuksen suhteen sen sijaan, että palaisin lapinreissulta ilman sitä. Reissu oli todellisuudessa erittäin rauhallinen; eräs vielä minuakin hitaammin aikuistuva ystäväni on sikiämässä ja tämähän vaatii syvällistä keskustelua saunan lauteilla. Ajankohtaan osui sopivasti myös rando-hiihdon SM –osakilpailu, johon ilmoittauduimme mukaan, tosin elämyssarjaan. Elämys se tosiaan olikin ja selvisimme maaliin hengissä, viimeisenä ja toiseksi viimeisenä. Vaikka olenkin perheelle 200% dedikoitunut isä, oli kieltämättä mukavaa viettää aikaa tunturissa vain lumisia puita ja aurinkoa seurana.

Yhtä lailla kuin itselle parisuhteelle pitää myös löytää aikaa jokseenkin kaoottisen arjen keskeltä. Yritykseni tilinpäätössäätöjen mainingeissa pääsimme rouvan kanssa karkaamaan Haikon kartanoon viettämään yksisormuksista hääpäivää kiitos ihanien ystäviemme ja Kotkan suunnalta saapuneen lastenhoitopartion. Sitkeästi piinaava taloudellinen kapeikko ei salli kovin leveitä elosteluita, joten olemme hyödyntäneet häälahjaksi saamiamme palveluita ja lupauksia todella viimeisen päälle. Haikossa meitä odotti kartanon Imperial –sviitti, josta karkasimme, hotellihuoneen kuplapullot tyhjennettyämme, kylpylän puolelle. Löysimme kolottaville luillemme riittävän lämpimän altaan, johon linnoittauduimme mojito –tarjottimen kera huomattavasti sallittua 15 minuutin suositusaikaa pidempään. Sitten kävimme pitkän kaavan mukaan syömässä. Myönnettäköön, että jälkiruokaviini alkoi jo hieman tökkiä harjoituksenpuutteen takia. Romanttisen öykkäröinnin huipennus oli meille kahdelle erilliseen huoneeseen katettu aamiainen, jonka yhteydessä oma hovimestari juoksi pitämässä mukit täyttä kuplia. Romantiikka on tärkeää, älkää unohtako sitä. Parisuhde saattaa hoidon puutteessa rapistua; pitäkää rakkaanne tietoisena paikastaan universuminne keskipisteenä.

Toissailtana, rouvan saapuessa kotiin Tyky –päivästään, vaihdoimme rooleja ja karkasin erään naapurimme kanssa keskustelemaan äärettömän tärkeistä digitalisaation nyansseista Solmuun (Aurinkolahden paikallinen ravitsemuslaitos). Matkalla huomasin puuhun teipatun lapun vauvanulkoilutusreitiltämme löytyneestä vihkisormuksesta. En ole mitään, jollen opportunisti, joten laitoin jätettyyn puhelinnumeroon tekstiviestin. Uskomatonta kyllä, sormukseni oli löytynyt metsästä ja kävin siltä istumalta noutamassa sen. Nuori mies puhui hieman itään viittaavalla aksentilla, eikä huolinut tyrkyttämääni olutta tai illallista kiitokseni; hänestä oli vain tärkeää, että vihkisormus pääsi taas oikeaan paikkaansa. Pirun maahanmuuttajat.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Lellivauva kertoo StartUp-yrittäjän selviytymistaistelusta hänen pyrkiessään täyttämään vaimon, vauvan ja sijoittajien odotukset; kaikki tietenkin täydellisesti! Kirjoittaja Peter Lindberg on Apped-nimisen StartUpin toimitusjohtaja, kirjailija, suuri rakastaja ja ennen kaikkea pienen, ihanan tyttövauvan isä. 

Teemat