Kääk! Sain pitkästä aikaa käsiini Aku Ankka -lehden. Se herätti monenlaisia muistoja. Lapsena selailin kiihkeästi Akkareita jo kauan ennen kuin osasin lukea. Myöhemmin ne kuluivat käsissä erityisesti loputtoman pitkiltä tuntuvina kesälomapäivinä.

Edellisestä Aku Ankan selailukerrasta oli sen sijaan vierähtänyt useampi kymmenen vuotta. Nyt sain esikoisestani kaivatun tekosyyn uppoutua hetkeksi Akkariin. Epäilen, että isälläni oli aikoinaan vastaavat aikeet, kun hän johdatteli minut ja veljeni saman kulttuurituotteen äärelle. Veljeni indoktrinoitiin Akkareiden maailmaan jopa niin perusteellisesti, että hän oppi lukemaan niiden avulla kolmen ikäisenä.

Asettauduin siis lapseni kanssa mökin riippukeinuun ja ryhdyin jatkamaan sukupolvien mittaista traditiota: kesälomamatkailua Ankkalinnassa. Lehti eteni sivulta toiselle ja esikoinen köllötteli vieressäni hiiskumatta. Hän olisi jaksanut lueskella Aku Ankkaa loputtomiin.

Lehdessä käytetty kieli on rikasta ja meni kolmevuotiaaltani varmasti monelta osin yli ymmärryksen. Kuvat kuitenkin kiehtoivat ja tarinat veivät lapsen mukanaan. Lämmin kesäinen sää ja rento hetki äidin kanssa lisäsi lukuinnostusta.

Itse nautin siitä, että sain johdatella ummikkoa sarjakuvien maailmaan. Sarjakuvailmaisu on täynnä erilaisia symboleita ja merkkejä, joita täytyy osata tulkita, jotta tarinan nyanssit aukeavat. Kun Roope-sedän hattu ja kakkulat nousevat kauhistuksesta ilmaan, lapsi saattaa kysyä: ”Äiti, miksi tuon Ankan hattu ja silmälasit lentävät?”

Sarjakuvien kerronta poikkeaa satukirjoista. Kolmevuotias lukuseuralaiseni ihmetteli Roope-sedän nenältä hyppääviä kakkuloita ja ilmassa leijuvaa hattua.
Sarjakuvien kerronta poikkeaa satukirjoista. Kolmevuotias lukuseuralaiseni ihmetteli Roope-sedän nenältä hyppääviä kakkuloita ja ilmassa leijuvaa hattua.

Tavallisen kolmevuotiaan aivot eivät vielä ole lukuvalmiit. Niinpä jo sen ymmärtäminen, että tarina etenee aina vasemmalta oikealle, on iso juttu. Lukuhetki esikoisen kanssa saikin oivaltamaan, minkälaista roolia sarjikset näyttelevät lukemaan oppimisessa. Kuvan ja tekstin liitto helpottaa tarinan seuraamista. Akkaria lukiessa sanavarasto kasvaa.

Oleellisinta sarjakuvissa on kuitenkin se, että ne innostavat lapsia lukemaan. Tätä ei välttämättä ymmärretty omassa lapsuudessani. Silloin sarjiksia pidettiin kakkosluokan lukuharrasteena – lasten olisi pitänyt mieluummin lukea "oikeita" kirjoja. Ja kun siirrytään ajassa vielä hieman taaksepäin, sarjakuvien lukemista jopa paheksuttiin.

Nykyään ollaan tiettävästi riemuissaan, jos lapsi lukee edes sarjakuvia. Ainakin näin voisi päätellä keskustelusta, jota lastenpsykiatri Jari Sinkkonen ja lasten- ja nuortenkirjailija Timo Parvela kävivät äskettäin Ylen Aamu-tv:ssä.

Sinkkonen ja Parvela korostivat, että lukutaidon ohella lapsille pitäisi opettaa lukemisen taitoa. Siis tottumusta lukemiseen, lukemisen nautintoa. Erityisen tärkeä rooli lukemisen taidon opettelussa on vanhemmilla, jotka omalla esimerkillään osoittavat, että lukeminen on kivaa ja kannattavaa hommaa.

Yhteiset sarjakuvanlukusessiot voisivat olla kevyt tapa lukuharrastuksen käynnistämiselle, kesäloma taas tähän puuhaan otollista aikaa.

Siis Akkarit kouraan, uikkarit jalkaan ja biitsille!

***

Minkä ikäisenä aloitit Aku Ankkojen lukemisen? Entä minkä ikäiselle lapselle lukisit niitä?

Kommentit (1)

Kia/ Luetaanko tämä?

Ihana postaus! Akkarit kuuluivat minunkin lapsuuteni suosikkilukemistoon. On totta, että nykyään sarjiksetkin ovat salonkikelpoista lukemista - ainakin Akkarit, joiden kieli ja sanasto on huippuluokkaa. Meidän viisivuotiaamme on nyt alkanut kaivaa mökin kirjahyllystä Akkarin pokkareita ja tahtoo lueskella niitä isänsä kanssa. Juuri lupasimme, että kun hän oppii lukemaan/ on oppimissa lukemaan, tilaamme Aku Ankan kotiinkin.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Intohimoni on kulttuuri ja saan paljon iloa kirjoittamisesta. Vielä palavammin rakastan -14 ja -16 syntyneitä lapsiani. Tämän blogin tekstit syntyvät siellä, missä nämä minulle tärkeät asiat kohtaavat. Kirjoitan blogiini lastenkulttuurista, siis kaikesta siitä, mikä kiinnittää tehotouhottajan huomion, saa pienet tähtisilmät loistamaan ja pumpulajalat tanssahtelemaan.

 

Voit seurata blogiani myös Twitterissä, missä jaan vinkkejä tulevista lastenkulttuuritapahtumista.

Teemat

Blogiarkisto

2017

Kategoriat

Instagram