Esikoisen kanssa ehti vauvavuoden mittaan touhuilla kotona kaikenlaista kivaa. Aikaa tuntui olevan rajattomasti. Pitkiä rauhallisia iltapäiviä loputtomasti. 

Yksi ihanimmista yhteisistä jutuistamme oli vuorovaikutustanssi. Perehdyin siihen Tuija Jouhkin ja Riitta Markkasen Perhosen siivin, opas vuorovaikutustanssiin -kirjan (Edita 2007) avulla.

Vuorovaikutustanssi on oikeastaan vain yksinkertaisia jumppaliikkeitä, joita toistetaan pienen vauvan kanssa usein ja samassa järjestyksessä.

Ensin lapsi asetetaan tukevalle alustalle selin. Tämän jälkeen otetaan katsekontakti vauvaan ja tartutaan hellästi kiinni pienistä käsistä. Käsiä jumpataan ylös ja alas, sivulle ja yhteen. Käsiä sivukautta ympäripyöräyttämällä tehdään perhosen siivet. Sitten otetaan kiinni pienen partnerin nilkoista ja poljetaan. Tanssin ohessa vauvalle puhellaan rauhallisesti. Hetkeen voi ujuttaa vaikka pienen lorun tai laulun.      

Tanssin voi aloittaa, kun vauva on parin kuukauden ikäinen. Liikkeitä lisätään ja vaikeutetaan vauvan iän karttuessa. Jos liikkeitä jaksaa harjoittaa pari kertaa päivässä samassa järjestyksessä, vauva oppii ne ja ryhtyy noin kolmen kuukauden iässä viemään ja toistamaan tanssiliikkeitä omaan tahtiinsa. Hän saattaa jopa keksiä omia liikkeitään.

Kirja "Perhosen siivin" tarjoaa selkeät ohjeet vuorovaikutustanssiin. Omia liikkeitä voi kehittää mielensä mukaisesti lisää.
Kirja "Perhosen siivin" tarjoaa selkeät ohjeet vuorovaikutustanssiin. Omia liikkeitä voi kehittää mielensä mukaisesti lisää.

Esikoisen kanssa vuorovaikutustanssista kehittyi lopulta riemukas leikki. Ensin siihen lisättiin ääniraita, siis äidin laulama laulu Minun kultani kaunis on, jonka jokaisessa säkeistössä oli hieman erilaiset tanssiliikkeet. Lopulta säkeistöjä sanoitettiin kansanlauluun itse lisää. Viimeisessä vaiheessa "tanssista" tuli yhtä villiä käkätystä. Tästä syystä "vuorovaikutustanssia" myös jatkettiin vielä pitkään sen jälkeen, kun lapsi oli ryhtynyt aktiiviseksi liikkujaksi.      

Sanomattakin on selvää, ettei vuorovaikutustanssille ole löytynyt samanlaista aikaa enää kuopuksen kanssa. Jo pelkästään imetykseen meni vauva-ajan alussa niin paljon aikaa, että vuorovaikutustanssiminen vauvan kanssa olisi ollut esikoisen kannalta kohtuutonta ajankäyttöä. Muunlaista, myös taaperon pirtaan sopivaa, tanssausta olemme toki harjoittaneet.  

Suosittelen vuorovaikutustanssia lämpimästi kaikille esikoisvauvojen vanhemmille. Ja miksei myös kaikkien muidenkin vauvojen lähi-ihmisille, siis mummeille, kummeille ja ukeille, jos äiti ei tanssiin vanhempien lasten huomiontarpeelta taivu. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Intohimoni on kulttuuri ja saan paljon iloa kirjoittamisesta. Vielä palavammin rakastan -14 ja -16 syntyneitä lapsiani. Tämän blogin tekstit syntyvät siellä, missä nämä minulle tärkeät asiat kohtaavat. Kirjoitan blogiini lastenkulttuurista, siis kaikesta siitä, mikä kiinnittää tehotouhottajan huomion, saa pienet tähtisilmät loistamaan ja pumpulajalat tanssahtelemaan.

 

Voit seurata blogiani myös Twitterissä, missä jaan vinkkejä tulevista lastenkulttuuritapahtumista.

Teemat