Lapsillamme alkoi kesäloma. Omasta lapsuudesta kesäloma on onnellista aikaa, sillä silloin sai olla kotona vanhempien kanssa. Kävin nimittäin Japanissa ruotsalaista koulua ja asuin ihan ensimmäisestä luokasta lähtien asuntolassa. Meillä oli kyllä aika paljon lomia, sillä olimme joka viides viikko viisi päivää kotona. Lisäksi oli myös normilomat, kuten joulu- ja kesälomat, mitä meidänkin lapsillamme on täällä Suomessa. Loma-aika oli hemmotteluaikaa. Silloin mentiin äidin kanssa shoppailemaan, koko perheen kanssa puistopiknikkiä, ja oltiin vanhempien kanssa paljon yhdessä. Kasvatusmalli oli lomien aikana konflikteja välttelevä, sillä olimme niin harvoin kotona.

Asuntolaelämä oli taas hyvin pitkälle aikataulutettu ja ennalta määritetty. Omia mielipiteitä ei paljon saanut esittää. Eihän neuvottelusta olisi tullut mitään kolmenkymmenen oppilaan kanssa. Tässä mielessä olen elänyt hyvin autoritäärisessa ympäristössä, jossa on ollut tiukat rajat ja säännöt, aikuisjohtoinen kasvatus eikä niinkään luottamista lapsiin.

Olen elänyt hyvin autoritäärisessa ympäristössä

Henkilökunta herätti meidän klo 7, klo 7:30 oli aamupala ja klo 8 alkoi koulu. Hedelmävälipala oli klo 10 ja lounas klo 12. Iltapäivällä saimme välipalaa klo 15, ja se oli aina jotain herkullista. Vapaata oli klo 17 saakka, jolloin alkoi läksyjentekoaika omissa huoneissamme. Klo 18 oli illallinen, klo 19:30 saimme iltapalan, joka yleensä oli hedelmä. Nukkumaanmenoaika oli 1-3 lk. klo 20 ja lukea huoneessa sai puolituntia klo 20:30 saakka. 4-6 lk. menivät tuntia myöhemmin ja yläasteella nukkumaanmenoaika oli vasta klo 22.

Vastuun omasta rahasta sain myös suhteellisen nuorena. Meillä oli koulussa viikkorahapäivä lauantaisin, jolloin jonotimme toimiston edessä. Saimme iän mukaan eri summia. Näitä rahoja käytimme lähinnä lähikiskassa. Yläasteella koulujen tyttöjen kesken oli stereobuumi, joten säästin hartaasti niitä varten, ja osan viikkorahasta laitoin sivuun. Koulussa meillä kaikilla oli sama viikkoraha iästä riippuen, joten olimme jokainen tässä samassa tilanteessa.

Lukioiässä kävinkin kansainvälistä koulua. Koulussa kävi paljon varakkaiden japanilaisten ja ulkomaan ekspattien lapsia. Olin aika ulkopuolinen siinä ympäristössä. Yksi opettajat tiesi taustani, joten hän ehdotti, että voisin pitää tukiopetusta matematiikassa. Sain siitä kivasti taskurahaa.

Taustastani johtuen moni asia Suomessa ja erityisesti vanhempana oleminen on tuntunut vaikealta. Koen, että olen monessa hieman avuton, koska ”normaalia” mallia en ole saanut kotoa. En ole itse saanut sitä kasvatusta, mitä lapsena olisin pitänyt saada omilta vanhemmiltani. En syytä äitiäni tai isääni. Se oli sen ajan tapa ja normaalia, että lähetyssaarnaajien lapset lähetettiin sisäoppilaitokseen. Koettiin, että se helpottaa meitä lapsia palaamaan kotimaahan.

Koen, että olen monessa hieman avuton

Vaikken ole saanut ns. ”normaalia” vanhempien mallia kotoa, ja selkeästi edelleen kipuilen asian kanssa, niin tiedostan sen. Teen paljon töitä sen eteen, että osaisin olla läsnäoleva vanhempi omille lapsilleni. Olen päässyt mielestäni eteenpäin asian suhteen, ja tuskin koskaan tulen olemaan ”normaali’ vanhempi.

Se mitä sain, oli hyvä rahakasvatus. Toki omissa taloustaidoissa on koko ajan myös kehitettävää. Meillä jokaisella on vahvuutemme ja heikkoutemme. Osa on vaikeampia asiaoita korjata ja vaatii enemmän tietoista työtä, ehkä jopa terapiaa. Me olemme kaikki saaneet erilaisen kasvatuksen. Vanhempamme ovat tehneet virheitä. Teemme varmasti myös itse niitä. Kuitenkin ainoastaan me itse voimme muuttaa tilannetta. Mikään ei ole kiveen hakattu. Oli taustasi mikä tahansa, niin voit päättää, miten itse toimit tänään. Lapsuuden mallit kummittelevat pitkään ja hyvän mallin puuttuminen vaikuttaa, miten toimimme omien lasten suhteen.

Oli taustasi mikä tahansa, niin voit päättää, miten itse toimit tänään

Oli kyseessä sitten joku pieni hassu tapa, joka on periytynyt vanhemmilta, tai (niin kuin minun kohdallani) niinkin tärkeään asia, kuin läsnäolo ja lapsen kohtaamista, niin voimme muutta kohtaloamme. Sen teemme tilanne kerrallaan ja päivä päivältä huomaammekin, ettei peritty malli enää olekaan vallassamme.

Kommentit (0)

Seuraa 

Olen harrastusmielessä vuosia opiskellut taloutta, harjoittanut eri sijoitusmuotoja ja kasvattanut lapsiamme raha-asioihin. Kolmen tyttären myötä olen myös päässyt käytännössä testaamaan näitä oppeja hieman vaihtelevalla menestyksellä. Tässä blogissa käsittelen lasten ja nuorten raha-asioita, mutta myös mitä voi perheen talouden eteen tehdä. Haluan jakaa kokemuksiani ja sen seurauksena saada uusia näkökulmia asioihin. Ehkä onnistun blogini kautta innostamaan jotakuta säästämään tai jopa sijoittamaan ;)

Teemat

Blogiarkisto

2017

Kategoriat

Instagram